Nikamasiirtymä lannerangassa syntyy joko lannerangan kuluman tai rasitusmurtuman pohjalta. Siirtymä on usein vähäoireinen ja harmiton, mutta joskus siirtymään liittyvä selkäkipu tai hermopinne vaatii kirurgista hoitoa. Eri siirtymätyyppeihin ja niiden hoitoon liittyy omat erityispiirteensä, jotka vaikuttavat hoitopäätöksiin.

Lannerangan ryhti on normaalisti edestä suora ja sivulta katsoen loivasti kaareva. Kaarevuuden eli lannenotkon suuruus vaihtelee, mutta kaikki lannerangan nikamat sijaitsevat normaalisti notkon muodostamalla jatkuvalla linjalla, jolloin ryhti on ehjä ja harmoninen. Nikamasiirtymä syntyy, kun joku nikamista siirtyy eteenpäin suhteessa alla olevaan nikamaan ja notkon harmonia häiriytyy. Siirtymästä käytetään kreikkalaisperäistä diagnoositermiä spondylolisteesi, jossa termin alkuosa spondylos viittaa nikamaan ja olisthesis siirtymään tai liukumaan.

Nikamasiirtymä on käytännössä aina sairausperäinen muutos. Suurin osa siirtymistä syntyy osana lannerangan kulumasairautta. Kuluma johtaa nikamien välisen rustoisen välilevyn madaltumiseen ja nikamien välisten pikkunivelten nivelrikkoon. Edelleenkään ei tarkoin ymmärretä, miksi tämä kehitys johtaa joskus nikaman siirtymiseen eteenpäin ja joskus vain nikamavälin madaltumiseen ilman siirtymää.

Tyypillinen paikka kulumaperäiselle siirtymälle on lannerangan toiseksi alin L4/5-väli, ja on ajateltu joidenkin paikallisten anatomiaan liittyvien tekijöiden voivan selittää siirtymän syntyä (kuva 1A). Tiedetään myös, että kulumaperäinen siirtymä on naisilla yleisempi kuin miehillä eli jokin sukupuoleen liittyvä selittävä tekijäkin on olemassa.

Kuva 1. Magneettikuvat lannerangasta seisovassa asennossa sivusuunnasta katsottuna. Kuvassa A näkyy L4-nikaman kulumaperäinen siirtymä eteenpäin (nuoli). Välilevy nikamasiirtymän kohdalla on madaltunut kulumamuutoksena. Kuvassa B näkyy rasitusmurtuman pohjalta syntynyt nikamasiirtymä L5-nikamassa (nuoli). Myös tässä siirtymävälin välilevy on madaltunut kuluman seurauksena.

Lannerangan kulumasairaus kehittyy iän myötä ja vastaavasti kulumaperäistä siirtymää tavataan vanhemmalla väestöllä. Yli 65-vuotiailla siirtymän esiintyvyys on jopa 25 prosenttia eli joka neljännellä tämän ikäisellä ihmisellä on nikamasiirtymä.

Tyypillinen paikka kulumaperäiselle siirtymälle on lannerangan toiseksi alin L4/5-väli.

Nikamasiirtymä voi syntyä myös kasvukauden aikana, jolloin sen taustalla on tavallisesti nikamakaaren rasitusmurtuma. Kasvavan selän luusto ei kestä toistuvaa liiallista kuormitusta, mikä johtaa lannerangan alimman eli L5-nikaman takakaaren rasitusmurtumaan. Tämän seurauksena lannerangan alin L5/S1-nikamaväli jää epätukevaksi, mistä seuraa välilevyn tavallista nopeampi kuluma ja nikamasiirtymän kehittyminen alimpaan väliin (kuva 1B). Ylirasitus on siten tavallisin syy tämän tyyppiselle nikamasiirtymälle, jota tavataan usein nuorilla urheilijoilla ja tanssijoilla. Siirtymän syntyyn vaikuttaa kuitenkin myös huonosti ymmärretty perimän kautta välittyvä alttius eli joskus siirtymä voi syntyä vaikka minkäänlaista ylirasitushistoriaa ei olisikaan. Siirtymä ei kuitenkaan ole perinnöllinen sairaus eikä sitä ole koskaan kuvattu vastasyntyneellä.

Suomalaisessa aikuisväestössä rasitusmurtumapohjaisen nikamasiirtymän esiintyvyys on 6 prosenttia eli tämäkin muutos on varsin yleinen. Perimän merkitystä korostaa se, että tietyissä etnisesti eriytyneissä ihmisryhmissä (kuten inuiiteilla) on kuvattu paljon suurempia, jopa 30–50 prosentin esiintyvyyksiä.

Suurin osa nikamasiirtymistä syntyy osana lannerangan kulumasairautta.

Siirtymätyypin vaikutus oireisiin

Kulumaperäisessä siirtymässä koko nikama siirtyy eteenpäin, jolloin nikaman takakaaret herkästi ahtauttavat selkäydinkanavaa (kuva 2). Siirtymä on useimmiten kooltaan pieni, mutta pienikin muutos voi aiheuttaa selkäydinkanavan ahtautumista ja siitä syntyviä alaraajoihin säteileviä ahtaumaoireita, kuten kipua, katkokävelyä, tunnon ja lihasvoiman heikentymistä. Kooltaan suurempia siirtymiä tavataan harvemmin. Niihin liittyy usein paitsi ahtaumaoireita, myös selän epätukevuusoireita, kuten säväyttelevää puukoniskumaista selkäkipua.

Kuva 2. Magneettikuvat poikkileikkeinä selällään makaavasta henkilöstä. Selkäydinkanavan pinta-ala on merkitty kuviin läpikuultavalla varjostuksella punaisen ääriviivan sisällä. Kuvassa A nähdään voimakasasteinen selkäydinkanavan ahtaus L4/5-välissä. Kyse on samasta henkilöstä kuin kuvassa 1A. Kuvassa B näkyy nuoren henkilön normaalilaajuinen selkäydinkanava L4/5-välissä. Kuvassa C nähdään normaalilaajuinen selkäydinkanava rasitusmurtumaperäisen siirtymän kohdalla välissä L5/S1. Kyse on samasta henkilöstä kuin kuvassa 1B.

Rasitusmurtumaperäisessä nikamasiirtymässä vain nikaman runko-osa siirtyy eteenpäin, mutta nikamasta rasitusmurtuman seurauksena irti jääneet takakaaret jäävät paikoilleen. Keskeinen selkäydinkanava ei tässä tilanteessa ahtaudu ja ahtaumaoireiden ilmestyminen on epätavallista (kuva 2). Oireilu onkin tyypillisesti siirtymävälin epätukevuuteen palautuvaa selkäkipua ja selän epätukevuusoireilua. Siirtymävälin kuluessa välilevy madaltuu ja tässäkin siirtymätyypissä usein tavataan hermopinneoireilua, joka syntyy L5-hermojuuren jäädessä pinteeseen ahtaassa hermojuurikanavassa.

Rasitusmurtumaan liittyvä nikamasiirtymä voi suurentua niin kauan kuin lapsen tai nuoren pituuskasvu jatkuu. Ääritilanteessa siirtyvä nikama voi jopa liukua kokonaan alla olevan nikaman etupuolelle. Tämän tilanteen välttämiseksi joudutaan nuorellekin ihmiselle joskus tekemään ennakoiva luudutusleikkaus siirtymäväliin. Siirtymän kasvumahdollisuuden vuoksi rasitusperäistä siirtymää on hyvä seurata koko kasvukauden ajan. Kasvun loputtua siirtymän suureneminen on harvinaista eikä rutiinimaista seurantaa enää aikuisiällä suositella.

Nikamasiirtymän hoito

Siirtymän aiheuttama oireilu sanelee vaadittavan hoidon. Oireinen selkäydinkanavan ahtaus on tavallisin hoidon aihe kulumaperäisen siirtymän potilailla. Hoito on tuolloin hermovapautusleikkaus, jossa pinteessä olevat hermot selkäydinkanavassa vapautetaan. Siirtynyttä nikamaa ei tässä tilanteessa yritetäkään palauttaa paikalleen, hermovapautus on riittävä toimenpide. Jos potilaalla on ollut paljon epätukevuusoireita tai nikamasiirtymä on poikkeuksellisen suuri, tehdään hermovapautuksen yhteydessä myös siirtymävälin luudutusleikkaus. Luudutus tekee toimenpiteestä heti merkittävästi suuremman ja siitä toipuminen on työläämpää ja kestää pidempään. Siinä missä hermovapautuksen jälkeinen toipuminen vie pari kuukautta, kestää luudutuksen toipuminen minimissään 5–6 kuukautta.

Siirtymän aiheuttama oireilu sanelee vaadittavan hoidon.

Rasitusmurtumaperäisen nikamasiirtymän oireilu syntyy siirtymävälin epätukevuudesta ja vastaavasti hoitona on luudutusleikkaus. Luudutus tukevoittaa nikamavälin ja toisaalta vain luudutusleikkauksella saadaan avarrettua ahtautuneita hermojuurikanavia ja helpotettua mahdollista hermopinneoiretta. Tavanomainen hermovapautusleikkaus ei riitä väljentämään juurikanavan ahtautta eikä sillä siten ole paljon sijaa rasitusmurtumaperäisen siirtymän hoidossa.

Nikamasiirtymään liittyvä hermopinne voi joskus helpottua hermojuuren viereen asetetulla kortisoni- /puuduteinjektiolla. Tämä hoito sopii kokeiltavaksi, jos jalkaan säteilevä kipu on selkeästi toispuolinen ja tarkasti kuvattavissa alueella tuntuva. Magneettikuvassa tulee myös olla todettavissa kipualueeseen sopivan hermojuuren pinne. Kortisoni voi rauhoittaa oireilua pidemmäksikin aikaa ja se on usein kokeilemisen arvoinen hoito, varsinkin, jos syystä tai toisesta ei haluta ryhtyä varsinaiseen leikkaushoitoon. Toimenpide vaatii röntgenohjauksen, eikä sitä voi tehdä sormituntumalla.

Lopuksi

Erityyppisten nikamasiirtymien hoito perustuu hyvin tutkittuun tietoon leikkaushoitojen vaikuttavuudesta ja hoito on tutkimusnäyttöön perustuvaa. Hermovapautusleikkaus on yleensä riittävä toimenpide, jonka voi lähes aina tehdä mikroskooppisella säästävällä tekniikalla. Päätös tarpeellisesta luudutusleikkauksesta ja tarpeettoman luudutusleikkauksen välttämisestä vaatii huolellista harkintaa ja monipuolista perehtyneisyyttä selkäkirurgiaan.

Heikki Österman
selkäkirurgian osastonlääkäri, Orton

Artikkeli on julkaistu alun perin Hyvä Selkä -lehdessä 2/2025. 
Jos et vielä saa lehteä, tee tilaus täällä tai liity selkäyhdistyksen jäseneksi, niin saat lehden jäsenetuna.

 Lue myös:

Kuuntele podcast: Milloin selkäleikkaus on tarpeen?

Selkäleikkausta edeltää huolellinen tutkiminen sekä tilanteen arvioiminen yhdessä potilaan kanssa. Milloin leikkaukseen päädytään ja millaisia leikkaustulokset ovat? Voivatko kivut jäädä leikkauspöydälle? Aiheesta on Vahva selkä -podcastissa keskustelemassa ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Heikki Österman.

Milloin selkäleikkaus on tarpeen?