Käsillä tehtävä hoito on synonyymi manuaaliselle terapialle. Manuaalinen terapia tarkoittaa koulutetun henkilön antamaa käsillä tehtävää hoitoa lähinnä tuki- ja liikuntaelinkivun hoitoon. Tavallisimpia tekniikoita manuaalisessa terapiassa ovat manipulaatio ja mobilisaatio sekä erilaiset pehmytkudostekniikat, kuten esimerkiksi hieronta, venytys- ja faskiatekniikat. Erilaisia koulukuntia on kaikkien tekniikoiden sisällä lukemattomia.
Manipulaatio ja mobilisaatio ovat manuaalisen terapian todennäköisesti kaksi keskeisintä ja parhaiten määriteltyä ns. niveleen kohdistuvaa tekniikkaa. Manipulaatiohoidossa niveltä käsitellään hallitulla, pienellä ja nopealla nivelen liikeradan suuntaisella loppuliikkeellä (high velocity, low amplitude eli HVLA-tekniikka). Hoidon aikana melko usein kuuluvalla napsahtavalla äänellä ei ole merkittävää vaikutusta hoitovasteeseen. Hoidossa kuuluvat äänet eivät yleensä kuulu vain yhdestä nivelestä, vaan useammasta samaan aikaan.
Mobilisaatiossa nivelen liikeradan suuntainen liike on laajempi, hitaampi, ja sitä toistetaan useamman kerran, eikä varsinaista nopeaa loppuliikettä ole. Biomekaanisesti manuaalinen terapia ei kohdistu vain tiettyyn niveleen, vaan liike kohdistuu aina enemmän tai vähemmän myös mm. ihoon ja sen alla oleviin kudoksiin, sidekudoksiin, lihaksiin, nivelrakenteisiin ja välilevyihin. Tästä johtuen mikään manuaalisen terapian tekniikka ei ole ns. nivel-, lihas- tai sidekudostekniikka, vaikka niitä niin usein kutsutaankin. Myös vaikutusmekanismi on kaikilla tekniikoilla todennäköisimmin hyvin samankaltainen.
Suomessa on kansainvälisen tilanteeseen verrattuna tavallista enemmän eri ammattikuntia ja -nimikkeitä, joilla käsillä tehtävä hoito kuuluu hoitovalikoimaan. Suomessa käsillä tehtäviä hoitoja tekeviä laillistettuja tai nimikesuojattuja terveydenhuollon ammattihenkilöitä ovat kiropraktikot, OMT- ja manipulatiiviset fysioterapeutit, osteopaatit, naprapaatit, osa fysiatreista ja ortopedeistä sekä hierojat.
Manuaalinen terapia osana terveydenhuoltoa
Manuaalista terapiaa suositellaan kansainvälisissä hoitosuosituksissa erityisesti selkäkivun hoitoon. Manuaalisen terapian tutkimuksen määrän ja laadun lisääntymisen myötä manuaalisen terapian perusteet, kuten vaikutusmekanismi, vaikuttavuus ja hoidon turvallisuus, ovat huomattavasti paremmin tunnettuja kuin pari vuosikymmentä sitten.
Manuaalista terapialla pyritään vähentämään oireita ja lisäämään toimintakykyä, jolloin aktiivisista hoitomuodoista, kuten liikunnasta, tulisi mahdollisempaa. Manuaalista terapiaa suositellaan hoitosuosituksissa yhdistettynä asianmukaiseen ohjaukseen ja aktiiviseen harjoitteluun ja/tai liikuntaan.
Aikaisemmin ajateltiin manuaalisen terapian vaikutusmekanismin pohjautuvan enemmän biomekaanisiin muutoksiin kehon toiminnassa ja asennossa. Nykytiedon mukaan manuaalinen terapia ei muuta mainittavasti ja pysyvästi kehon asentoa ja siinä ei laiteta poispaikaltaan olevia niveliä takaisin paikalleen. Vaikutusmekanismi pohjautuu lähinnä hermostolliseen vaikutukseen, jossa voidaan todeta kivun vähentymisen lisäksi lihasvoiman ja -kestävyyden, tasapainon sekä liikkeen kontrollin ja säätelyn parantumista. Tarkan hoidosta johtuvan vaikutuksen lisäksi hoitovasteeseen vaikuttavat muut tekijät, joita ovat hoidettavan odotukset, mieltymykset ja aiemmat kokemukset sekä hoitopaikan viihtyisyys ja terapeutin viestintä.
Manuaalinen terapia koulutetun ammattihenkilön antamana on yleisesti turvallista. Lyhytaikaiset ja ohimenevät hoidon jälkeiset tuntemukset, kuten paikallinen arkuus ja oireiden vaihtelu, ovat tavallisia. Ne voivat myös tosin liittyä tavallisimmin tuki- ja liikuntaelinoireille tyypilliseen vaihtelevaan oirekuvaan enemmän kuin itse hoitoon. Manuaaliseen terapiaan liittyvät vakavammat potilasvahingot ovat erittäin harvinaisia.
Artikkelin kirjoittaja Jani Mikkonen on neurologiseen kuntoutukseen erikoistunut kiropraktikko ja filosofian tohtori.
