Selän takarakenteiden toistuvia mikrovammoja on pidetty spondylolyysin eli nikamakaaren höltymän tavallisimpana aiheuttajana kasvuikäisillä nuorilla. Jos spondylolyysi ei parane, voi tila edetä ja syntyä nikamasiirtymä eli spondylolisteesi.

Spondylolisteesissä nikama siirtyy eteenpäin suhteessa alempaan nikamaan tai ristiluuhun. Taustalla voi olla nikamakaaren rasitusmurtuma. Spondylolisteesi voi syntyä myös lannerangan kulumamuutosten myötä vanhemmalla iällä. Valtaosa spondylolyysi- ja spondylolisteesioireista hoidetaan ei-leikkauksellisin keinoin. Tuore rasitusmurtuma voi parantua, jos rajoitetaan nikamakaarta kuormittavaa liikuntaa.

Tavallisesti spondylolyysin ja spondylolisteesin hoitona on lääkärin, fysioterapeutin ja nuorten urheilijoiden tilanteessa myös valmentajan yhteistyössä suunnittelema harjoitusohjelma ja korvaava harjoittelu. 

Vaikea nikamasiirtymä, johon liittyy hankalaa selän tai alaraajojen kipua, voi olla aihe selän luudutusleikkaukseen.