Rasitusmurtumat ovat hankala ongelma etenkin nuorille urheilijoille, koska toipumisessa oireiden alusta normaaliin harjoitteluun ja kilpailuun menee muutama kuukausi, joka on nuorelle urheilijalle pitkä aika. Rasitusmurtumat voivat myös herkästi uusiutua. Lanneselän rasitusmurtumia esiintyy erityisesti selän taivutuksia ja kiertoja sisältävissä lajeissa kuten voimistelussa mutta myös esimerkiksi joukkuepallopeleissä. Yleisimmin lannerangan rasitusmurtuma sijaitsee alimman lannenikaman takarakenteissa.
Mistä lannerangan rasitusmurtumat tavallisesti johtuvat?
Rasitusmurtuman syntyyn vaikuttaa useampi tekijä. Riskiin vaikuttaa sekä luustoon kohdistuva kuormitus että se, miten luusto tätä kuormitusta kestää. Diagnoosimenetelmät ovat magneettikuvauksen saatavuuden paranemisen vuoksi viime vuosina kehittyneet ja näitä havaitaan sen takia varhaisemmassa vaiheessa. Sitä ovatko lannerangan rasitusmurtumat lisääntyneet, ei varmuudella tiedetä.
Rasitusmurtuman syntyyn vaikuttaa useampi tekijä.
Rasitusmurtuman riskiä lisäävät esimerkiksi harjoituskuorman nopea nostaminen mutta myös rakenteelliset tekijät, kuten lannerangan korostunut lordoosi, puutteellinen kehonhallinta tai suoritustekniikka voivat vaikuttaa riskiin saada rasitusmurtuma. Hyvän lihaskunnon ajatellaan puolestaan suojaavan rasitusmurtumilta.
Luuston kykyyn sietää kuormitusta vaikuttaa aikaisempi liikuntatausta, kehon monipuolinen kuormittaminen lapsuudesta asti auttaa rakentamaan luustosta vahvan. Ravitsemuksella on myös todella tärkeä merkitys. Hormonitoiminta vaikuttaa luuston terveyteen ja normaali hormonitoiminta edellyttää riittävää energiansaantia suhteessa kulutukseen. Luuston terveyden kannalta myös riittävästä kalsiumin ja D-vitamiinin saannista on tärkeä huolehtia.
Luusto vahvistuu kuormituksen aiheuttaman muodonmuutoksen ja luun uudismuodostuksen kautta. Jos luusto ei ehdi tai pysty sopeutumaan uuden tyyppiseen kuormitukseen, alkaa tulla vaurioita ja muodostuu niin sanottu rasitusreaktio, joka näkyy magneettikuvassa luun turvotuksena. Mikäli kuormitus jatkuu eikä vaurio pääse korjaantumaan, kehittyy rasitusmurtuma. Rasitusreaktioita nähdään toisaalta myös kivuttomilla urheilijoilla. Joskus kipuoireilu alkaa vasta siinä vaiheessa, kun murtuma on jo nähtävissä. Kipuoireen taustalla todettua luun rasitusreaktiota kutsutaan usein myös rasitusmurtuman esiasteeksi eli rasitusosteopatiaksi.
Kuva: UKK-Instituutti / Studio Reetta Muranen
Miten rasitusmurtumia voitaisiin ennaltaehkäistä?
Harjoittelu, lepo ja ravitsemus ovat tärkeitä perusasioita urheilijan arjessa, joiden toteutumisesta on tärkeä huolehtia. Riittävästä ja monipuolisesta ravitsemuksesta huolehtiminen on lapsen tai nuoren kotijoukkojen vastuulla. Valmentajien on myös tärkeä kannustaa riittävään ja monipuoliseen syömiseen. Kotona ja urheiluharrastuksessa tulee toimia vastuullisesti, eli tukea lasten ja nuorten myönteistä suhdetta ruokaan sekä omaan kehoon. Iän karttuessa vastuu riittävästä ravinnosta ja levosta siirtyy asteittain urheilijoille itselleen.
Yksi asia, mikä saattaa vaikuttaa rasitusmurtumien runsaaseen esiintymiseen nykyään, on se, että jo melko varhain erikoistutaan yhteen lajiin, jota harjoitellaan ympäri vuoden ja harjoitusmäärät ovat suuria. Tällöin elimistö kuormittuu yksipuolisemmin kuin jos lajeja olisi vuoden aikana useampi. Vapaamuotoiseen liikkumiseen jää myös vähemmän aikaa. On hyvä myös muistaa, että seuratoimintaan osallistuminen ei myöskään takaa sitä, että lapsi tai nuori liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Erityisesti nuorten joukkuelajeissa haasteena on se, että samanikäiset pelaajat voivat olla biologisesti eri kehitysvaiheissa ja kova fyysinen kuormitus kasvupyrähdyksen aikana saattaa altistaa rasitusvammoille.
Rasitusmurtuma on mahdollista saada, vaikka puutteita ravitsemuksessa ei olisi ja harjoittelu olisi monipuolista.
Hieman vanhemmilla urheilijoilla harjoituskuorman seuraamisen merkitys korostuu vammojen ja muiden terveysongelmien ehkäisyssä. Esimerkiksi toisen asteen opintojen alkaessa harjoittelun määrä ja intensiteetti voivat samaan aikaan lisääntyä ja sitä kautta rasitusmurtumienkin riski kasvaa. Riittävä palautuminen voi olla haasteena etenkin, jos nuori kilpailee useamman joukkueen kanssa tai useammassa lajissa. Laadukasta tieteellistä tutkimusta lannerangan rasitusmurtumien ja niiden esiasteiden esiintyvyydestä ja ehkäisystä tarvitaan lisää. Rasitusmurtuma on mahdollista saada, vaikka puutteita ravitsemuksessa ei olisi ja harjoittelu olisi monipuolista.
Rasituksessa lisääntyvän selkäkivun syy tulee selvittää
Jos selkäkipua alkaa vähitellen esiintyä rasituksessa, voidaan harjoittelu ensin tauottaa 1–2 viikon ajaksi, ja mikäli oire palaa, sitten on hyvä hakeutua lääkärin vastaanotolle. Nuoren rasitukseen liittyvän selkäkivun syy tulee selvittää ja ensisijainen tutkimusmenetelmä on magneettikuvaus. Lihasvenähdykset selässä ovat harvinaisia vammoja nuorilla urheilijoilla, ja luun rasitusvamma tulee herkästi poissulkea. Lannerangan rasitusmurtumaan tai rasitusosteopatiaan liittyvä kipu voi alkaa vähitellen tai oireen alku voi liittyä yksittäiseen tilanteeseen.
Rasitusmurtuman tai sen esiasteen hoito perustuu kuormituksen tauottamiseen, jotta murtumalla tai sen esiasteella on edellytykset parantua.
Rasitusmurtuman tai sen esiasteen hoito perustuu kuormituksen tauottamiseen, jotta murtumalla tai sen esiasteella on edellytykset parantua. Kuormitusta rajoitetaan yleensä 2–4 kuukauden ajan, jonka jälkeen asteittain voidaan yleensä palata harjoitteluun. Hoitosuunnitelma tehdään yksilöllisesti lääkärin kanssa ja urheilufysioterapeutilla on tärkeä rooli kuntoutuksessa. Rasitusmurtumasta toipuessa urheilija voi kehittää sellaisia ominaisuuksia, joiden harjoittelu on aiemmin ehkä jäänyt vähemmälle ja tutun ryhmän mukana harjoitteleminen auttaa jaksamaan henkisesti.
Spondylolyysi: selkänikaman kaaren vaurio, joka voi olla tois- tai molemminpuolinen.
Spondylolisteesi: Nikaman liukuma, joka on mahdollinen seuraus molemminpuolisesta spondyololyysistä, voi vaatia kirurgista hoitoa.
Kerttu Toivo
lääketieteen tohtori, liikuntalääketieteen erikoislääkäri, Tampereen urheilulääkäriasema, UKK-instituutti
Asiantuntija-artikkeli on julkaistu Hyvä Selkä -lehdessä 4/2025.
Jos et vielä saa lehteä, tee tilaus täällä tai liity selkäyhdistyksen jäseneksi, niin saat lehden jäsenetuna.
