Tuki- ja liikuntaelinongelmat vaivaavat joka viidettä työikäistä. Yli miljoonalla suomalaisella on jokin pitkäaikainen tuki- ja liikuntaelinten sairaus. TULE on ottanut uudelleen kärkipaikan alkaneissa työkyvyttömyyseläkkeissä. Suurimpina syinä ovat selkäkipu ja nivelrikko. Tätä haastetta ei ratkaista pelkästään loistavallakaan kuntoutuksella, vaan tarvitaan toimia työpaikoilla. 

Tilastojen valossa eniten haitallista kuormitusta ja TULE-ongelmia esiintyy tukku- ja vähittäiskaupassa, hoiva-alalla, kuljetus- ja jakelutehtävissä, teollisuudessa, rakennusalalla sekä maataloudessa. Selkää kuormittavat fyysisessä työssä raskaat nostot, kumarassa ja kiertyneissä asennoissa työskentely sekä toistuva kyykistely. Koko kehon tärinä, kuten junan liike voi altistaa selkäkivulle, samoin pitkäkestoinen istuminen.

Teknisen kehityksen myötä monet työt ovat keventyneet, kuten koneellistettu metsätyö ja monet teollisuuden tehtävät. Väestötasolla TULE-ongelmat eivät ole kuitenkaan juuri vähentyneet.  Ajatellaankin, että selkäkivun taustalla ei ole yhtä yksittäistä syytä, vaan moninaisia fyysisiä, biomekaanisia ja psykososiaalisia tekijöitä. Ehkä se on osa ihmisyyttä, elintapojemme muutosta ja ikääntymistä. Oli syy mikä tahansa, tarvitsemme enemmän terveitä työpäiviä ja tekijöitä.

Työkyky on tehtäväsidonnaista ja vaihtelee ajassa

Toimintakyvyllä tarkoitetaan ihmisen fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia edellytyksiä selviytyä hänelle merkityksellisistä ja tarpeellisista arjen toiminnoista. Työkyvyllä kuvataantyön vaatimusten ja ihmisen toimintakyvyn välisestä suhdetta. Työkyky on laaja käsite ja siihen vaikuttavat myös osaaminen, motivaatio, työympäristö ja yhteisö sekä johtaminen.

Työkyky on tehtäväsidonnaista ja se vaihtelee työuran aikana.Työkyky voi olla alentunut mm. sairauden, omaan toimintakykyyn nähden liian suuren henkisen tai fyysisen kuormittumisen vuoksi tai kuormittavien elämäntilanteiden takia. Osatyökyisellä tarkoitetaan henkilöä, jolla on käytössään osa työkyvystään ja halu tämän kyvyn käyttämiseen.  

Työn muokkauksella mahdollistetaan osatyökykyisen työhön paluu terveyttä vaarantamatta tai tuetaan työssä jatkamista työtä räätälöiden. Työterveyslaitoksen julkaisema ”Työn muokkauksen toimintamallit” -opas työpaikoille ja työkyvyn tuen ammattilaisille auttaa käytäntöjen luomisessa.  Työn muokkausta voi olla selkäkipuisella myymälätyöntekijällä työn kevennys niin, ettei kuormanpurkua tehdä määräajalla, mutta hyllytys, asiakaspalvelu ja kassatyö vuorottelevat. Tehtävien lisäksi mukautettu työaika, kuten osasairausloma voi mahdollistaa työssä kuntoutumisen. Lepo on harvoin parasta hoitoa. Jatkossa näemme varmasti myös enemmän myös eksoskletoneja eli puettavia, ulkoisia tukirankoja, jotka keventävät fyysisesti raskasta työtä.

Vastuu työpaikkojen terveydestä ja turvallisuudesta

Työnantajalla ja esihenkilöllä tämän edustajana on velvollisuus huolehtia työntekijöiden terveyden säilymisestä työpaikalla. Työsuojeluorganisaatio auttaa tunnistamaan työhön liittyviä vaaroja haittoja riskinarviolla ja toimintaohjelmalla. Uudistettu työturvallisuuslaki pyrkii edistämään erityisesti 55 vuotta täyttäneiden työssä jaksamista. Työntekijällä puolestaan on velvollisuus hyödyntää apuvälineitä, käyttää turvallisia ja terveellisiä työmenetelmiä sekä huolehtia omasta työkunnostaan.

Työterveys on tukena niin yksilöille kuin työpaikoille. Työterveyden tulee tehdä työpaikkaselvitys vähintään viiden vuoden välein. Työpaikkaselvityksissä arvioidaan työn kuormitus ja voimavaratekijöitä sekä niiden terveys- ja työkykymerkitystä. Tietoa tarvitaan, kun pohditaan työn muokkausta ja muita työkyvyn tukitoimia. Vaikuttavimpia työn muokkauksen keinoja ovat tutkimusten mukaan työaikaan, työtiloihin ja työvälineisiin liittyvät ratkaisut.

Nostaminen – tietoisesti ja tarkoin harkiten

Käsin nostoja ja siirtoja tulisi tehdä mahdollisimman vähän. Yksiselitteistä kilorajaa siirrettävän taakan painolle ei ole, koska siihen vaikuttavat todella monet seikat, esimerkiksi nostamisen kesto ja toistot, taakan muoto ja käsiteltävyys, sijainti, siirtomatka, alustan tasaisuus sekä kehon käyttö ja työntekijän henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten työkokemus ja lihasvoima.  

Nostaminen kannattaa tehdä tarkoin harkiten ja aina hyödyntää apuvälineitä. Siirtomatka tulee olla mahdollisimman lyhyt ja taakka lähellä vartaloa. Selkeää eroa ei tutkimuksissa ole havaittu nk. selkä- ja jalkanoston välillä. Tiheästi toistuvat nostot kuormittavat myös hengitys ja verenkiertoelimistöä ja vaativat hyvää fyysistä kuntoa. Ennen raskaampaa työvaihetta kannattaa keho herätellä alkuverryttelyllä.

Hoiva-alalla on kehitetty potilassiirtojen turvallisuusohjelma, jossa on huomioitu tilaratkaisut, tarkoituksenmukaiset apuvälineet ja laitteet sekä koulutettu henkilöstöä. Tulokset puhuvat puolestaan – enemmän terveitä työpäiviä ja kustannussäästöjä.

Nostaako raskas työ kuntoa?

Vaikka arkijärki sanoisi, että fyysisesti raskas työ riittää liikunnaksi, näin ei näytä tutkimusten perusteella olevan. Työssä toistuvat usein samankaltaiset työliikkeet ja työtä tekevä harjaantuu tai toisinaan ylikuormittuu juuri tehtävän vaatimaan työliikkeeseen. Työpäivän kokonaiskuormitus voi tuntua raskaalta, mutta se syntyy koko työvuoron aikana. Kuormituksen taso harvoin nousee niin ylös, että sillä olisi varsinaisesti kuntoa kohottavaa harjoitteluvaikutusta.  

Positiivista on se, että parhaimmillaan kehomme mukautuu työhön ja rasituksen tasoon. Esimerkiksi ensikuukaudet postin jakelussa tai siivoustyössä voivat olla todella raskaita. Työ opettaa tekijäänsä. Muutamassa kuukaudessa perehdytyksen ja hyvien työtapojen myötä, sama työ sujuu mallikkaasti. Ikääntyessä lihaskunto puolestaan heikkenee ja tämä tulisi huomioida työpaikalla.

Painoarvo palautumiselle ja sopivalle liikkeelle

Fyysisesti kuormittavan työntekijöillä esiintyy alipalautumista, vaikka siitä puhutaan enemmän tietotyöntekijöillä. Raskaita työjaksoa tulisi seurata kevyempi ja palauttava työvaihe. Jos raskaat suoritukset seuraavat toisiaan liian nopeasti syntyy kasautuvaa kuormitusta ja fyysinen kunto laskee. Tämä ilmiö tunnetaan urheilumaailmassa ylikuntona. Työvaiheiden vaihtelulla, työnkierrolla ja tauotuksella säilyy tasapaino ja työvire. Fyysisessä työssä tauot tulisivat olla ensisijaisesti palauttavia. Lepuuttelua takanojassa istuen ja jalat ylhäällä, hartioiden pyörittelyä, ulospuhallusta, seisten selän ojennusta tai roikkumista. Tupakkatauko ei ole kannatettava, sillä tupakointi on selkäkivun pitkittymisen riskitekijä.

Vapaa-ajan liikunta huoltaa kehoa ja mieltä. Hiihtäen voi hankkia talvihangilla punaiset posket, kävellä lähikirjastoon tai kokeilla lempeää joogaa tai pilatesta. Kuntosalin kutsuun kannattaa myös vastata, sillä hyvä lihaskunto kantaa kauas. Kesällä voi tehdä puutarhatöitä ja tasapaino riittää veneeseen kapuamiseen. Kun fyysinen kunto nousee, myös palautuminen tehostuu. Tällöin saattaakin huomata, että työpäivän jälkeen on vielä ilta aikaa ja elämä edessä.

Lopuksi

Jos olet sinnitellyt pitkään selkäkivun kanssa, mutta työkuormitusta ei ole juuri pohdittu, kannustan olemaan yhteydessä työterveyspalvelujesi työfysioterapeuttiin. Vuoden 2022 työterveyshuoltolain muutoksen jälkeen työfysioterapeutille ei tarvita enää lähetettä ja neuvontapalvelu kuuluu kaikille.

Lääkityksen, hoidon ja harjoittelun rinnalla tarvitaan usein työn sovittamista sopivaksi, joskus kuntoutumisen ajaksi, toisinaan pidempään. Työssäni työfysioterapeuttina, olen saanut kohdata monia asiakkaita, jotka ovat synnyttäneet muutoksen parempaan, saaneet virtaa työhön ja elämään. Sopiva työ kuntouttaa.

Helka Torppa
työfysioterapeutti, Mehiläinen työelämäpalvelut ja Työfysioterapeutit ry

Artikkeli on julkaistu Hyvä Selkä -lehdessä 1/2024.
Jos et vielä saa lehteä, tee tilaus tai liity selkäyhdistyksen jäseneksi, niin saat lehden jäsenetuna.