Scheuermannin tauti on nikamien kasvuhäiriö, jossa todetaan tyypillisesti vähintään kolmen nikaman päätelevyvaurioita. Selkänikamien etuosan kasvu hidastuu, kun nikamien takaosa jatkaa kasvamistaan. Näin nikamien muodosta tulee kiilamainen ja selkärangan köyryys eli kyfoosi lisääntyy.
Päätelevymuutoksia esiintyy tyypillisesti rintarangan alaosassa tai rinta- ja lannerangan rajalla, mutta myös lannerangassa. Lannerangan alueella taudin kriteeriksi riittää yhden nikaman päätelevymuutokset. Tautiin voi kuulua myös lievä skolioosi.
Scheuermannin tauti on tavallisempi miehillä kuin naisilla ja alkaa usein teini-iässä kasvupyrähdyksen lopussa. Taudin aiheuttajaa ei tiedetä. Sairaus ei aiheuta aina kipua, mutta oireilee usein jäykkyytenä.
Scheuermannin tauti havaitaan usein rintarangan korostuneena kyfoosina. Rintarangan kyfoosi eli taaksepäin suuntautuva köyryys on normaalisti alle 40 astetta. Lannerangassa Scheuermann-muutokset aiheuttavat normaalin notkon puuttumisen, eli selän suoristumisen. Taudin diagnoosi varmistetaan röntgentutkimuksella.
Hoidossa pyritään estämään kyfoosin paheneminen ja säilyttämään selän liikkuvuus. Fysioterapeutti voi ohjata selän ojennusharjoituksia ja lihastasapainoa korjaavia harjoituksia. Harjoituksilla ei pystytä korjaamaan selkärangan asentoa, mutta niillä pyritään vaikuttamaan selkärangan ympärillä oleviin lihaksiin ja lieventämään kipua. Tietyissä tapauksissa käytetään korsettihoitoa taudin etenemisen ehkäisynä.
Leikkaushoitoa tarvitaan harvoin, leikkausta harkitaan vasta kun yläselän köyryys on huomattavasti korostunut.
Selkäkipu on hyvin yleistä, jopa 80 % aikuisista kokee selkäkipuja elämänsä aikana. Suurin osa selkäkivusta on kuitenkin hyvälaatuista eli epäspesifiä kipua, joka paranee itsekseen muutamassa päivässä tai viikossa. Selkäkivun uusiutuminen on myös tavallista, mutta tällöinkin paranemistaipumus on hyvä. Vain 5-10 % selkäkiputapauksista on kyseessä jokin täsmällisesti määriteltävissä oleva selkäsairaus tai hermojuuriongelma.
Suurin osa selkäkivusta paranee itsekseen muutamassa päivässä tai viikossa. Kipua voi lievittää tavallisilla kipulääkkeillä sekä kylmä- tai lämpöhoidolla. Olennaista on välttää varsinaista vuodelepoa ja rohkaistua liikkumaan kevyesti kivusta huolimatta. Joskus voimakas kipu voi kuitenkin vaatia lyhytkestoista lepoa, jolloin selän erilaisista rentoutus- ja lepoasennoista voi olla hyötyä.
Selkäkipujakson akuutissa vaiheessa riittää, kun pysyy aktiivisena arkiaskareissa. Varsinaisen liikuntaharjoittelun voi aloittaa kovimman kivun helpotettua. Harjoittelu kannattaa aloittaa rauhallisesti ja lisätä harjoitusten rasitustasoa ja kestoa vähitellen. Usein oireet alkuun hieman lisääntyvät, mutta niistä ei ole syytä huolestua. Mikäli selkäkivut pahenevat voimakkaasti tai pitkittyvät, keskustele asiasta lääkärisi kanssa.