Ensimmäinen kiropraktikoista tuleva mielikuva on yleensä selkäkivun hoito käsillä tehtävillä tekniikoilla. Tämä mielikuva ei ole lainkaan väärin, koska kiropraktiikka sananmukaisesti tarkoittaa käsillä tekemistä eli manuaalista terapiaa.
Mitä kiropraktiikka on?
Maailman terveysjärjestö (WHO) määrittelee kiropraktiikan terveydenhuollon ammatiksi, joka keskittyy tuki- ja liikuntaelinsairauksien diagnosointiin, hoitoon ja ennaltaehkäisyyn. Maailmanlaajuisesti kiropraktikkoja on noin 120 000. Maailman Kiropraktikkoliitto on määritellyt kiropraktikkojen ammatinharjoittamisen kolme tavoitetta: Näyttöön perustuva hoito, potilaskeskeisyys ja moniammatillinen yhteistyö. Tavoitteet eivät eroa vakiintuneempien terveydenhuollon ammattikuntien, kuten lääketieteen ja fysioterapian, tavoitteista.
Kiropraktikkojen erikoisalan käsillä tehtävän hoidon päätarkoitus on vähentää kipua ja lisätä toimintakykyä. Kansainväliset hoitosuositukset tukevat käsillä tehtävää hoitoa liitettynä asianmukaiseen oman aktiivisuuden tukemiseen ja lisäämiseen.
Kiropraktiikka Suomessa ja Pohjoismaissa
Kaikki Suomen kiropraktikot toimivat yksityisinä ammatinharjoittajina. Muissa Pohjoismaissa, kuten Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa, kiropraktikoilla on huomattavasti laajemmat ammattioikeudet: oikeus tehdä erotusdiagnoosi ja tarvittaessa antaa sairauslomaa sekä lähettää potilaita jatkotutkimukseen, kuten kuvantamiseen. Suomessa kiropraktikoilla on ainoastaan nimikesuoja Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilörekisterissä. Syitä hitaampaan kehitykseen Suomessa on varmasti useita, mutta todennäköisesti ammattikunnan pieni koko ja siitä johtuvat vähäiset resurssit ovat yksi suurimmista tekijöistä. Nykyään Suomessa on noin 110 kiropraktikkoa, kun taas muissa Pohjoismaissa kiropraktikkoja on väkilukuun suhteutettuna yli kymmenkertaisia määriä.
Kiropraktikon koulutus
Kiropraktikkojen koulutus tapahtuu lähinnä yliopistoissa eri puolilla maailmaa. Osa Yhdysvaltojen kouluista toimii yksityisinä oppilaitoksina. Historiallisesti kiropraktikkoja on valmistunut eniten englantia puhuvista maista, kuten Yhdysvalloista, Kanadasta, Isosta-Britanniasta ja Australiasta.
Kiropraktikon peruskoulutus on keskimäärin viisi vuotta kestävä maisteritasoinen tutkinto. Suomessa toimivat kiropraktikot ovat pääosin valmistuneet Isosta-Britanniasta, Yhdysvalloista ja Espanjasta. Tanskassa ja Sveitsissä kiropraktikon yliopistotutkinnot toimivat lääketieteellisen tiedekunnan yhteydessä, jossa kolme vuotta on yhteisiä opintoja. Kiropraktikoksi ei voi opiskella Suomessa.
Kiropraktikon vastaanotolla
Suurin potilasryhmä kiropraktikon vastaanotolla ovat selkäkivusta kärsivät ihmiset. Kiropraktikon vastaanotolla hoidetaan selkäkipujen lisäksi kattavasti monenlaisia eri-ikäisten tuki- ja liikuntaelinvaivoja. Tavallisimpia vaivoja vastaanotolla ovat päänsäryt, niska-hartia-, olkapää-, kyynärpää-, lantio- ja jalkaterävaivat.
Vastaanottokäynti sisältää tavallisimmin haastattelun, tutkimuksen, hoidon ja ohjauksen. On hyvä huomioida, että mitään vain kiropraktikkojen käyttämää testiä tai hoitotekniikkaa Ei ole ja ero muihin terveydenhuollon ammattikuntiin on aina veteen piirretty viiva. Koska käytännössä kaikkia kiropraktikkoja yhdistää käsillä tehtävä tutkimus ja hoito, niin keskitymme siihen, vaikka osan kiropraktikoista vastaanotolla käsillä tehtävä hoito voi olla myös vain pieni osa hoitoa.
Käsillä tehtävässä hoidossa tutkimus sisältää muiden tarvittavien testien lisäksi palpaation eli tutkimisen käsillä tunnustelemalla. Palpaatiolla saadaan pääasiallisesti hoitoa ohjaavaa tietoa eri tuki- ja liikuntaelinkudosten, kuten sidekudoksen, lihaksen ja nivelen, painoarkuudesta. Potilaan kokeman kivun paikallinen provosoiminen palpaatiolla on todettu olevan ohjaavin kliininen testi manuaalisessa terapiassa.
Kiropraktikkojen hoitotekniikoista tavallisimpia ovat erilaiset manipulaatio- ja mobilisaatiotekniikat, joilla vaikutetaan selän tai ääreisnivelten toimintaan hallitulla ja nivelen liikeradan suuntaisella liikkeellä. Manipulaatio eroaa mobilisaatiosta nopeammalla loppuliikkeellä. Hoito perustuu tietotaitoon, ei voiman käyttöön. Käsillä tehtävässä hoidossa vaikutetaan pääasiallisesti niveliin, lihaksiin ja sidekudokseen.
Käsillä tehtävän hoidon vaikutusmekanismi ja ylläpitohoidon merkitys
Käsillä tehtävän hoidon vaikutusmekanismi pohjautuu suurimmaksi osaksi hermoston kautta tapahtuvaan hoitovasteeseen. Vaikutusmekanismi toimii tuki- ja liikuntaelinten kautta esimerkiksi hermon kivunsäätelymekanismeihin. Biomekaaninen vaikutusmekanismi, kuten esimerkiksi nivelen liikeradan lisääntyminen ja asennon muutokset, näyttelevät vain pientä roolia manuaalisen terapian hoitovasteessa. Hoidossa melko tavallisesti kuuluva napsahtava ääni ei ole tärkeä hoitovasteen kannalta. Yleensä ääni ei kuulu vain yhdestä nivelestä, vaan useammasta samaan aikaan.
Asianmukaisessa käsillä tehtävässä hoidossa korostuu eri tekniikoiden yksilöllinen soveltaminen. On jokseenkin tavallista, että hoidon jälkeen voi tuntua hetkellistä ja lyhytaikaista käsittelyarkuutta. Tutkimuksissa kiropraktikkojen potilasvahinkotapausten määrä ei eroa vakiintuneempien terveydenhuollon ammattikuntien vastaavista.
Nykyisen tutkimusnäytön perusteella säännöllisellä manipulaatiohoidolla ei pystytä merkittävästi ennaltaehkäisemään esimerkiksi selkäkipua. Ennaltaehkäisyssä tärkeintä on neuvoa, tukea ja ohjata potilaiden omaa aktiivista osallistumasta terveytensä hoitamiseen.
Artikkelin kirjoittaja Jani Mikkonen on neurologiseen kuntoutukseen erikoistunut kiropraktikko ja filosofian tohtori.
