Jalat ovat kehosi tukipilarit. Jalkojen toimintakyky vaikuttaa myös selkään ja koko kehon hyvinvointiin. Kun jalkojesi nivelsiteet, lihakset, nivelet, kalvorakenteet ja jänteet toimivat harmonisena toimintaketjuna, ei alaraajan hyvinvointiin yleensä kiinnitä huomiota. Kun toimintaketju pettää tai katkeaa jostain kohtaa, kohdistuvat vaikutukset lantion kautta selkään ja muihin kehonosiin aiheuttaen lihas- ja nivelkipuja. Alaraajojen virheasennot ja toimintahäiriöt voivat olla hankinnaisia tai synnynnäisiä.
Jalalla on kolme pääasiallista tehtävää:
Jalka toimii iskunvaimentimena, kun kehon paino siirtyy jalalta toiselle.
Jalka mukautuu alustan epätasaisuuksiin.
Jalka toimii jäykkänä vipuvartena ponnistettaessa.
Nilkan asento
Nilkan neutraaliasennossa paino jakautuu tasaisesti jalkaterälle. Jalkaterän kolme painopistettä ovat kantapään alla, isovarpaan tyvinivelen alla ja pikkuvarpaan tyvinivelen alla. Neutraaliasennossa sääriluu on suorassa linjassa nilkkaniveleen.
Askellukseen ja jalan normaaliin toimintaan kuuluu iskunvaimennus eli pronaatio ja jalan tukivaihe eli supinaatio. Pronaatiossa kantaluu kääntyy ulospäin, jalan holvikaari madaltuu joustaen askelta ja jalkaterän etuosa levenee. Supinaatiossa kantaluu kääntyy sisäänpäin, holvikaari nousee ja jäykistää jalan tukivaiheen ajaksi.
Tavallisin virheasento jalassa on ylipronaatio. Ylipronaatio tarkoittaa, että nilkka on kääntynyt normaalia enemmän sisäänpäin ja paino ei jakaudu normaalisti jalkaterälle. Liiallinen pronaatio aiheuttaa sääri- ja reisiluun sisään kiertymisen ja lantion eteen kallistumisen. Ylipronaation vastakohta, liiallinen supinaatio tarkoittaa, että nilkkanivel kääntyy normaalia enemmän ulospäin, lisäten painetta jalan ulkosyrjälle. Liiallinen supinaatio vähentää jalan joustavuutta, iskunvaimennusta ja heikentää varvastyönnön tehokkuutta. Alustasta syntyvät iskut kohdistuvat voimakkaammin lonkkaan ja selkään. Liiallinen supinaatio aiheuttaa sääri- ja reisiluun ulospäin kiertymisen ja lantion taaksepäin kallistumisen. Nilkan ja jalkapohjan lihaksia ja liiketuntoa voi parantaa jumpalla.
Polven asento
Kävelyssä polvinivel koukistuu ainoastaan yhteen suuntaan, tukivaiheen aikana polvi pysyy ojennettuna. Mikäli polven tukilihaksissa on heikkoutta tai polvinivelessä on poikkeuksellisen suuri liikkuvuus voi polvi yliojentua tukivaiheen aikana. Polven yliojennus siirtää sääriluun yläosaa ja reisiluun alaosaa taaksepäin. Yliojennus rasittaa polven takaosan rakenteita ja vaikuttaa kehon painonsiirtoon. Reisiluun yläosan siirtyminen eteenpäin voi vaikuttaa lantion asentoon. Lantion asennon muuttuminen vaikuttaa selän kuormitukseen ja selkälihasten toimintaan. Vahvistamalla reisilihaksia voit ehkäistä polvinivelen yliojentumista.
Lonkan asento
Askelluksen aikana lonkassa tapahtuu kiertoliike. Mikäli lonkkanivelen liikkuvuus on jostain syystä rajoittunut, voi se vaikuttaa askellukseen. Rajoittunut lonkkanivelen ojennus vie ylävartaloa etukumaraan ja siirtää kehon painopistettä eteenpäin, samalla lonkankoukistajat lyhenevät. Lonkkanivelen toiminta vaikuttaa lantion toimintaan, polven ja jalkaterän asentoon ja sitä kautta myös selkään. Parantamalla lonkan liikkuvuutta ja vahvistamalla pakaralihaksia saat kävelyyn enemmän tukea.
Näin ehkäiset jalkojen ongelmia:
Valitse jalkineesi huolella jalan rakenteen ja rasituksen mukaan.
Ehkäise hankaumia ja kovettumia pitämällä huolta jalkojesi ihosta ja puhtaudesta.
Selkäkipu on hyvin yleistä, jopa 80 % aikuisista kokee selkäkipuja elämänsä aikana. Suurin osa selkäkivusta on kuitenkin hyvälaatuista eli epäspesifiä kipua, joka paranee itsekseen muutamassa päivässä tai viikossa. Selkäkivun uusiutuminen on myös tavallista, mutta tällöinkin paranemistaipumus on hyvä. Vain 5-10 % selkäkiputapauksista on kyseessä jokin täsmällisesti määriteltävissä oleva selkäsairaus tai hermojuuriongelma.
Suurin osa selkäkivusta paranee itsekseen muutamassa päivässä tai viikossa. Kipua voi lievittää tavallisilla kipulääkkeillä sekä kylmä- tai lämpöhoidolla. Olennaista on välttää varsinaista vuodelepoa ja rohkaistua liikkumaan kevyesti kivusta huolimatta. Joskus voimakas kipu voi kuitenkin vaatia lyhytkestoista lepoa, jolloin selän erilaisista rentoutus- ja lepoasennoista voi olla hyötyä.
Selkäkipujakson akuutissa vaiheessa riittää, kun pysyy aktiivisena arkiaskareissa. Varsinaisen liikuntaharjoittelun voi aloittaa kovimman kivun helpotettua. Harjoittelu kannattaa aloittaa rauhallisesti ja lisätä harjoitusten rasitustasoa ja kestoa vähitellen. Usein oireet alkuun hieman lisääntyvät, mutta niistä ei ole syytä huolestua. Mikäli selkäkivut pahenevat voimakkaasti tai pitkittyvät, keskustele asiasta lääkärisi kanssa.