Lähes jokainen kärsii jossakin elämänvaiheessa ainakin jonkinasteisesta äkillisestä selkäkivusta. Pitkittynyttä kipua, johon luokitellaan yli kolme kuukautta jatkunut kipu tai usein toistuvat kipujaksot, esiintyy noin joka kymmenennellä. Äkillinen kipu on yleensä päivissä – yksittäisissä viikoissa itsestään paraneva oire, johon harvoin löytyy mitään yksittäistä selkeää syytä, kuten kuvantaen todettavissa olevaa kudosvauriota. Niin sanottuja kulumamuutoksia, joita mieluiten kutsun ajanpatinaksi, esiintyy lähes jokaisella iän karttuessa. Yksiselitteistä yhteyttä yksittäisiin kipujaksoihin on yleensä vaikea todentaa. Toisaalta tietyt muutokset, kuten nikamien päätelevypainumat, voivat joillakin ainakin osin olla yhteydessä pitkittyvään oireiluun.
Hoito kuitenkin on pääsääntöisesti sama riippumatta siitä, millaisia muutoksia rangassa on mahdollisesti todettavissa tarkoillakaan kuvantamistutkimuksilla. Lisäksi ei ole juuri mitään rangan kuvantamismuutoksia, joiden perusteella esimerkiksi liikkumista tai ylipäätänsä rasitusta olisi millään muotoa syytä rajoittaa. Pysy aktiivisena on paras neuvo, jonka kivusta kärsivälle voi antaa. Mieluummin vaikka kipulääkkeen avulla liikkeelle mahdollisimman nopeasti kuin lepo ilman lääkettä. Useat korkeatasoiset tutkimukset ovat osoittaneen, että aktiivinen paluu mahdollisimman nopeasti normaaliin arkeen nopeuttaa toipumista.
Pysy aktiivisena on paras neuvo, jonka kivusta kärsivälle voi antaa.
Kuvantamislöydöksillä ei juuri vaikutusta kivun lääkehoitoon
Kuvantamistutkimukset (lähinnä magneettikuvaus, MK) ovat tarpeen lähinnä niissä tapauksissa, kun epäillään oireiden taustalla syytä, johon voisi leikkaushoidolla puuttua. Nurinkurisesti maallikko saattaa kipujen vuoksi käydä rangan magneettikuvantamistutkimuksessa ilman lääkärin lähetettä tai neuvoa ja huomatessaan röntgenlääkärin lausunnon tulee kysymään lääkäriltä, mitä tämä tarkoittaa. Toisaalta kokeneelta yleislääkäriltä saattaa julkisen terveydenhuollon työnantaja evätä luvan pyytää tutkimus ilman esimerkiksi fysiatrian erikoislääkärin arviota. Käytännöllä ajatellaan säästettävän kalliiksi miellettävää kuvantamisresurssia, luulo, joka on osoitettu vääräksi joustavien käytänteiden toimintayksiköissä. Todellisuudessa näin voidaan jopa säästää kokonaisresursseja, kun kalliimpaa erikoissairaanhoitoa ei välttämättä tarvitse konsultoida lainkaan. Toisaalta, jos lääkäri pyytää magneettikuvauksen, on valmistauduttava itse myös tulkitsemaan kuvalöydökset potilaalle, ja kivun lääkehoitoon kuvantamislöydöksillä ei juuri ole vaikutusta. Ilman selkeää lääketieteellistä perustetta tehdyistä kuvantamistutkimuksista voi olla jopa haittaa, jos löydökset invalidisoivat potilaan. Toisaalta joku toinen voi rauhoittua, kun kuulee, että kuvissa ei näy mitään vakavaa eikä vaarallista ja siten rohkaistuu liikkumaan.
Mikäli yllättäen ilmenee ulosteen pidätyksen tai virtsaamisen vaikeutta, raajan/raajojen selvä halvausoire, on syytä hakeutua lääkäriin päivystyksellisesti eli heti – ei huomenna. Näissä tilanteissa saatetaan tarvita päivystyksellinen rangan magneettitutkimus, joka on tehtävä heti – ei huomenna.
Ilman selkeää lääketieteellistä perustetta tehdyistä kuvantamistutkimuksista voi olla jopa haittaa.
Mistä lääkkeistä on tutkimusnäyttöä?
Äkillisessä voimakkaassa kivussa, kuten myös pitkittyneessä invalidisoivan voimakkaassa kivussa, saatetaan joutua turvautumaan voimakkaisiin opiaattilääkkeisiin (kuten oksikodoni tai morfiini) mutta on muistettava, että tutkimusnäyttö ei puolla niiden käyttöä äkillisessä selkäkivussa eli varsinkaan äkilliseen selkäkipuun en suosittele niitä lainkaan muutoin kuin sairaalaolosuhteissa. Niihin liittyy merkittävä haittavaikutusten (kuten ummetus, väsymys, sekavuus jopa hengityksen pysähtyminen) riski sekä riippuvuusriski, jolloin pidempiaikaisen lääkityksen kohdalla saatetaan lopulta hoitaa riippuvuutta eikä kipua. Kun opiaattireseptorit ovat ”täynnä” ei annoksen nostokaan enää auta vaan se lisää ainoastaan haittoja. Heikompia opioideja, kuten tramadolia ja kodeiinia (yhdistelmävalmisteena), voidaan käyttää pitkittyneissä oireissa mutta vain lyhytaikaisesti.
Äkillisen ja pitkittyneenkin kivun osalta paras tutkimusnäyttö on ns. tulehduskipulääkkeistä, joita ovat esim. ibuprofeiini tai uudemman polven ns. koksibit, joilla on vähemmän maha-suolikanavan haittoja. Tulehduskipulääkkeet eivät kuitenkaan sovi esimerkiksi monien verenkiertolääkkeiden, kuten Marevanin, kanssa.
Äkillisen ja pitkittyneenkin kivun osalta paras tutkimusnäyttö on tulehduskipulääkkeistä.
Parasetamolia käytetään runsaasti varsinkin, jos muut sairaudet tai lääkitykset rajoittavat tulehduskipulääkkeiden käyttöä, mutta tutkimusnäytön perusteella sen teho sekä äkillisessä että pitkittyneessä selkäkivussa on varsin vaatimaton.
Lihasrelaksanteista on akuutissa kivussa kohtuullista tutkimusnäyttöä mutta pitkittyneessä kivussa taas ei, ja haittavaikutusten, kuten väsymyksen, riski on kohtaisen suuri.
Gabapentinoideja käytetään melko paljon etenkin raajaan säteilevien kipuoireiden hoidossa, mutta selkäperäisiin oireisiin tutkimusnäyttöä käytön tueksi ei käytännössä ole.
Vanhanpolven masennuslääkkeitä (trisykliset antidepressantit) käytetään ns. kipukynnystä nostavina lääkkeinä etenkin pitkittyneissä säteilykipuoireissa mutta tutkimusnäyttö nimenomaan rankaperäisissä oireissa on heikko ja haittavaikutusriski varsinkin lääkkeiden aloitusvaiheessa on kohtalaisen suuri. Serotoniinin-noradrenaliinin takaisinoton estäjistä (SNRI) ei ole tutkimusnäyttöä akuutissa selkäkivussa mutta pitkittyneessä kivussa näyttöä jo on huomioiden kuitenkin huomattava haittavaikutusten riski.
Yhteenveto
Yhteenvetona voisi todeta, että lääkehoito on tärkeä osa selkäkipuisen kokonaisvaltaista hoitoa. Tehokkaan ja sopivan lääkkeen löytyminen voi olla yksilöllistä ja joka tapauksessa on tärkeää huomioida mahdollinen muu lääkitys ja haittojen riskitekijät. Kivunhoidossa lääkkeiden lumevaikutus voi olla huomattava. Valitettavasti kahteenkymmeneen vuoteen ei ole saatu kliiniseen käyttöön uusia tehokkaita kipulääkkeitä
Ville Leinonen
neurokirurgian professori, ylilääkäri
Asiantuntija-artikkeli on julkaistu Hyvä Selkä -lehdessä 4/2025.
Jos et vielä saa lehteä, tee tilaus täällä tai liity selkäyhdistyksen jäseneksi, niin saat lehden jäsenetuna.
Kuuntele podcast: Selkäkivun lääkehoito
Milloin selkäkivun hoito vaatii lääkehoitoa ja voiko lääkehoito edistää toipumista? Mitä lääkeaineita käytetään yleisimmin selkäkivun hoidossa? Voiko selkäkivun lievitykseen käyttää itsehoitona apteekista ilman reseptiä saatavia kipulääkkeitä ja mitä niiden käytössä ja annostelussa tulisi huomioida? Voiko kipugeeleistä olla apua paikallisen selkäkivun lievitykseen?
Vahva selkä -podcastin jaksossa keskustellaan selkäkivun lääkehoidosta, sen perusteista ja merkityksestä osana muuta, ei-lääkkeellistä selkäkivun hoitoa. Aiheesta on keskustelemassa työterveyshuollon erikoislääkäri Merja Rossi.
