Vuonna 2011 kaaduin maastopyörällä alamäkiajossa. Tipuin kyljelleni kivikkoon parin metrin korkeudesta. Vasemman lonkkani kohdille tuli pahin isku isojen ruhjeiden saattelemana. Alamäkiajossa ei pidä ”pieniä” murehtia, joten jatkoin matkaa.

Tästä sitten kotvasen kuluttua kipu rupesi säteilemään vasempaan jalkaan, varsinkin työmatkoja ajaessa. Ajoin tällöin Vuosaaresta Porvooseen töihin. Pikkuhiljaa sitten tuntemukset iskiashermon kanssa pahenivat. Töissä ei jaksanut istua täyttä päivää ja tässä vaiheessa lähdin hoitoon työterveyslääkärille.

Lääkäri diagnosoi ensin oikeastaan kaikki muut vaihtoehdot kuin välilevyn pullistuman ja kävin läpi venytykset ja hieronnat. Puolen vuoden jälkeen onnettomuudesta kivut olivat pahentuneet. Öisin pystyin nukkumaan vain tietyssä asennossa. Lääkitys pisti pakin kovaksi.

Kävin kuitenkin tunnollisesti silloisessa esimiestyössäni yksikön vetäjänä ja sairauslomaa pidin – omasta tahdosta – vain kolme päivää. Jos kivut pahenivat puolen päivän maissa, niin soitin yleensä esimiehelleni, joka päästi kotiin lepuuttamaan.

Yhdeksän kuukauden jälkeen lopetimme fysikaaliset hoidot ja rupesimme fysioterapeutin kanssa epäilemään välilevyn pullistumaa. Alkoi ”lepovaihe” ja odotin pääsyä magneettikuvauksiin diagnoosin tekemistä varten. Tuloksena oli puhjennut välilevy, joka painoi alimman nikaman välistä hermoa. Magneettiin mennessäni kävely oli hidastunut jo todella paljon. Hyvä, että pystyin kävelemään! Pullistuma oli isohko mötikkä ja ilmankos hieman ”aristi” vasempaan koipeen.

Leikkaus olisi ollut yksi vaihtoehto, lääkäri ei sitä suositellut. Noin kolme viikkoa magneettikuvauksen jälkeen kivut olivat poissa, ihan kuin salaman iskusta! Epäluuloisena tarkkailin tilannetta, mutta kolmeen vuoteen ei ole tullut oireita.

Nyt osaan oikeasti arvostaa selän kuntoa ja tiedän myös todellisen kivun, hermokivun. Olen jakanut kokemuksiani työporukassa, joista monella on samanlaisia oireita. Esimerkiksi pinteessä olevaa hermoa ei saa venyttää: hermo itsessään ei veny, vain kipu pahenee. Myös tiettyjen lääkkeiden syömisen jättäisin väliin. Tärkeimpänä pidän aikaista diagnosointia. Olin suurimman osan kipuvaiheesta töissä, mutta olisi voinut olla toisinkin. Pitkä sairausloma olisi ollut lisäkustannus työnantajalleni sekä myös itselleni pitemmän päälle.