Selkäni alkoi reistailemaan ollessani 8-vuotias. Laskin pulkalla päin puuta, jolloin yksi nikamakaaristani murtui ja kaksi liikkui pois paikaltaan. Vuonna 1983 ollessani 10-vuotias, menin ensimmäiseen leikkaukseeni, jossa näitä nikamia kunnostettiin. Neljä vuotta myöhemmin tehtiin uusi leikkaus, jossa lähinnä paranneltiin ensimmäisen leikkauksen tuloksia. Lapsena toivuin leikkauksista hyvin.

Leikkauksien välissä olin ehtinyt käydä skolioosileikkauksessa. Ilmeisesti perin skolioosin vanhemmiltani, mutta onneksi 9-vuotias poikani ei ole perinyt sitä minulta. Jouduin leikkauksen jälkeen käyttämään korsettia, enkä sen vuoksi voinut käydä suihkussa puoleen vuoteen, sillä korsetin sai ottaa pois vain makuuasennossa. Leikkausten vuoksi minulla oli parin vuoden ajan koululiikuntarajoitus.

Näiden leikkausten jälkeen sain elää normaalia elämää 19 vuoden ajan. Ainoastaan vuonna 1998 jouduin olemaan kaksi kuukautta sairauslomalla SI-nivelongelmien vuoksi. Oireet menivät kuitenkin lepäämällä ohi.

Vuonna 2004 tulin raskaaksi. Kun odotin poikaani, SI-nivelten ongelmat palasivat. Lääkäri ehdotti, että odotan sen aikaa, että raskauden vaikutukset niveliin menisivät ohi. Näin ei käynyt, joten vuonna 2006 menin SI-nivelen luudutusleikkaukseen. Ensimmäisen nivelen täytyi olla kunnolla luutunut, ennen toisen nivelen luudutusleikkausta. Tämän vuoksi jouduin kävelemään parin vuoden ajan kainalosauvojen kanssa. Vuonna 2008 toinen nivel luudutettiin. Jouduin kävelemään keppien kanssa yhteensä kolmen ja puolen vuoden ajan. Keppien käyttäminen johti kaularangan prolapsiin ja juuriaukon ahtaumaan. Ne leikattiin vuonna 2009.

Selkä alkoi olla taas sellaisessa kunnossa, että palasin hetkeksi takaisin työelämään. Vuonna 2012 kuitenkin kaaduin pari kertaa. Kaatumisten vuoksi selkä alkoi taas oireilemaan. Vuonna 2013 skolioositangoista jatkettuun raudat SI-niveliin, eli koko selkäni oli nyt raudoitettu. Leikkaus meni hyvin, mutta leikkaushaava tulehtui. Syön sen vuoksi yhä antibiootteja.

Alkuvuodesta 2014 kylkeni kramppasi ja lihasten voimasta toinen titaaninen tanko katkesi. Myöhemmin toinenkin tanko katkesi, kun pesin hampaita. Selkääni asetettiin vahvemmat tangot maaliskuussa 2014. Suurimmat ikävyydet selkäongelmissa on ollut se, että ne ovat rajoittaneet elämääni suuresti. Lapseni hoitaminen on ollut vaikeaa, kun en ole saanut nostella juuri mitään. Muutenkin arjen pyörittäminen olisi ollut mahdotonta ilman apua. Ilman perheen ja ystävien tukea minulla olisi ollut todella vaikeaa. Myös vertaistukiryhmät ovat auttaneet.

Henkinen asennoitumisella olen pystynyt vaikuttamaan paljon jaksamiseeni ja toipumiseeni. Olen pyrkinyt kiinnittämään huomioni niihin asioihin, joita pystyn tekemään, enkä jäänyt suremaan tai katkeroitunut menetetystä toimintakyvystä. Nyt kuntoutan selkääni fysiatrin ohjeiden mukaisesti tekemällä jännitysliikkeitä ja pieniä syvien lihasten aktivoimisharjoitteita.

Toivon kovasti, että pääsen vielä takaisin työelämään osatyökyvyttömyyseläkkeen turvin. Minulla on pankkilakimiehen työpaikka, josta olen ollut ja olen vielä puoli vuotta sairauslomalla. Olen kiitollinen, että olen saanut pitää työpaikkani, vaikka olen ollut paljon pois. Minut on aina toivotettu tervetulleeksi takaisin. Haluaisin myös pystyä liikkumaan enemmän. Toivoisin, että esimerkiksi kaupungille menemistä ei tarvitsisi suunnitella tarkkaan etukäteen ja miettiä, onko se edes mahdollista.

Suuri unelma on matkustaa ulkomaille poikani kanssa. Hän ei ole koskaan ollut lentokoneessa ja olen miettinyt, että olisi mahtavaa matkustaa hänen kanssaan Prahaan tai Barcelonaan. Selkäni täytyy kuitenkin parantua huomattavasti, että ajatus olisi mahdollinen.