Lantion alueen kiputilat voidaan sekoittaa alaselkäkipuun. Samoin kuin selkäkivunkin suhteen, lantionseudun kivun syytä voi olla joskus hankala jäljittää. Vaivan taustalla voi olla useita oireiden aiheuttajia.

Lantion alueen kipu on usein tuki- ja liikuntaelimistöstä peräisin, mutta se voi johtua myös sisäelinperäisestä vaivasta. Joskus vaivan aiheuttajana voi olla useammat rakenteet ja tuolloin tarvitaan lääketieteen erikoisalojen välistä yhteistyötä. Vaivan diagnostiikkaan, hoidon suunnitteluun ja hoitoon voidaan tarvita esimerkiksi urologia, gynekologia, gastroenterologia, reumatologia, ortopedia tai fysiatria. Oireiden perusteella suunnataan tutkimukset eri lääketieteen erikoisalojen välillä. Jos vaiva tuntuu tuki- ja liikuntaeliperäiseltä eli se olennaisesti on yhteydessä tiettyyn asentoon tai liikkeeseen, voi oikea erikoisalavalinta olla fysiatria.

Lantiorenkaan kipu

Lantiorenkaan kivusta puhutaan silloin, kun kipu paikantuu suoliluun harjujen ja pakaralinjan väliselle alueelle. Lantiorengaskipu voi tuntua lantion etuosassa häpyliitoksessa, mutta se voi säteillä myös reisiin ja joskus alemmas alaraajaan olematta kuitenkaan iskiaskipua. Yleisintä lantiorenkaan kipu on raskauden aikana (jopa 50 % naisista kärsii kivusta raskauden aikana), mutta se voi kehittyä myös vamman, ylikuormituksen tai niveltulehduksen seurauksena.

Ennen lantiorengaskivun diagnoosin tekemistä on kivun johtuminen alaselästä suljettava pois. Alaselkäkivusta johtuva oire on ylempänä kuin lantiorenkaan kivussa. Siinä kipu tuntuu alimpien kylkiluiden alapuolelta aina suoliluun harjuihin saakka. Alaselkäkipuun voi liittyä myös alaraajaan säteilevää iskiaskipua säteillen alaraajaan hermoanatomian mukaisesti. Lantiorenkaasta tuleva säteily tuntuu hieman eri alueilla kuin alaselän säteilevä kipu.

Lantiorenkaan kivusta noin viidennes on peräisin alaselästä, kolmannes alaselästä ja lantiorenkaasta ja puolet puhtaasti lantiorenkaasta. Raskauteen liittyvät lantiorenkaan kivut paranevat hyvin raskauden jälkeen itsestään, mutta kipu voi myös pitkittyä ja jatkua vielä 6–36 kuukautta raskauden jälkeen. Lantiorenkaan kivun pitkittymiselle altistavat voimakkaat ja toimintakykyä heikentävät kivut jo raskauden alkuvaiheessa.

Tuki- ja liikuntaelinperäiset lantiovaivat

Tuki- ja liikuntaelimistön osalta kivun aiheuttaja ei useinkaan ole yksi rakenne tai nivel, sillä lantiorenkaan läpi välittyy suuria voimia alaraajoista ylöspäin ja ylhäältä alaspäin. Lantiorenkaan kipua tutkitaan erilaisin provokaatiokokein, missä yritetään saada potilaalle tuttu kipu aikaiseksi testin aikana erilaisten lantion kuormittumistapojen kautta. Kuten kaikissa pitkittyneissä kivuissa, myös potilaan henkisen ja sosiaalisen kuormittumisen riskitekijöitä on syytä kartoittaa.

SI-nivelen (risti-suoliluunivelen) oirehdinta voi olla hyvin paikallista tai säteillä hyvinkin laajalle alueella ja liittyy yleensä jollakin lailla lantion kuormitukseen niinkin yksikertaisessa kuormituksessa kuin seisomisessa tai kävelyssä. Häpyliitokset kivut tuntuvat lantion etuosassa melko paikallisesti ja tämä alue voi olla myös painellen aristava. Lantionalueen rasitusmurtuma on mahdollinen raskaita liikuntalajeja harrastavilla etenkin lajeissa, joissa samanlaista kuormitusta tapahtuu jatkuvasti. Kipu on yleensä ensin paikallista kuormitukseen liittyvää, mutta kuormituksen jatkuessa kipukin muuttaa luonnettaan hankalammaksi. Rasitusmurtuma voi teoriassa tulla mihin tahansa lantiorenkaan alueelle riippuen siihen kohdistuneesta kuormituksesta.

Lantionpohjan toimintahäiriöt voivat aiheuttaa hyvin monenlaisia oireita, mutta yleisin lienee virtsankarkailu ja suolen toiminnan hankaluudet lantionpohjan lihasten ollessa yli- tai aliaktiiviset. Lantion alueen pienet lihakset, jotka liittyvät lonkan tukemiseen ja liikuttamiseen, voivat aiheuttaa kipua pakaran alueella tai lonkan ulkosyrjällä ja näiden lihasten jänteisiin voi kehittyä ylikuormituksesta jänneongelmaa (tendinopatiaa). Näiden jänteiden alueella on myös paljon limapusseja, mitkä voi kuormituksesta ärsyyntyä ja näin niihin voi kehittyä limapussin tulehdus eli bursiitti. Bursiitit eivät ole kuitenkaan läheskään niin yleisiä kuin lantion lihasten tai niiden jänteiden kiputilat.

Potilaan haastattelu ja kliininen tutkimus ovat tärkeimpiä menetelmiä edellä mainittujen vaivojen tutkimiseen ja erottamiseen toisistaan. Fysiatrian erikoislääkäri tai pitkälle kouluttautunut fysioterapeutti voi näitä vaivoja tutkia ja erottaa toisistaan tarkan kliinisen tutkimuksen perusteella. Tarkka tutkiminen on erityisen tärkeää, jotta diagnoosi olisi oikea, sillä se ohjaa hoitoa oikeaan paikkaan ja näin ollen nopeuttaa vaivasta eroon pääsemisessä tai oireiden helpottamisessa.

Lantiorengaskivun hoito

Aktiivinen elämäntyyli on tärkein lantiorenkaan hoidon tukipilari tuki- ja liikuntaelinperäisessä lantiorenkaan kivussa. Raskauden aikainen liikunta ei estä lantiorengaskivun kehittymistä, mutta se voi selvästi lievittää kipua. Tarkat kohdennetut harjoitteet, kuten lantionpohjan harjoitteet, yhdistettynä yleiseen liikuntaan voivat auttaa kivun lievityksessä. Monesti kipujen taustalla on lihaskunnon heikkeneminen lantiorenkaan lihasten alueella, kun lihaskuntotyyppistä liikuntaa ei harrasteta riittävästi. Melko harvoin potilas hyötyy selvästi lantiotukivyöstä, mutta tietyissä tapauksissa tätäkin voi lyhytaikaisesti harkita potilaalle. Lihasten vahvistaminen lantion luonnollisena tukena on joka tapauksessa erityisen tärkeää. Raskauden aikana lääkkeiden käyttö on monesti haasteellista ja kaikkia lääkeryhmiä ei voi edes raskauden aikana käyttää, joten tämän vuoksi myös akupunktio voi olla hyvin kipuja helpottava hoitomuoto.

Hoitokokonaisuus tulee aina suunnitella yksilöllisesti ja on tärkeää löytää syy vaivaan, jotta hoito voidaan kohdentaa oikein. Tämä on linjassa kaiken muunkin tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen hoitamisen kanssa eli yksilöllinen kuntoutus tuo parhaat tulokset. Fysiatri yhdessä fysioterapeutin kanssa ovat usein avainasemassa kuntoutuksen suunnittelussa. Fysiatrin tutkimuksen avulla selvitetään konetutkimusten (kuvantamistutkimus, hermoratatutkimus, laboratoriotutkimus yms.) tarpeellisuus ennen kuntoutuksen aloittamista ja aloitetaan tarvittaessa oireeseen lääkehoito huomioiden potilaan yksilölliset ominaisuudet ja kivun tyyppi. Diagnostiikan suhteen fysiatrin tarkka ja laaja-alainen tutkiminen voi helpottaa ja tehostaa kuntoutuksen aloittamista, kun päästään työskentelemään heti oikean kuntoutuskohteen parissa. Tarpeen mukaan potilas ohjataan muille erikoisaloille lisäselvityksiin, jos vaiva ei vaikutakaan olevan tuki- ja liikuntaelinperäinen.

Jani Takatalo
LT, TtM, Ft-OMT, INTO Terveys Oy, Helsinki, Loisto Terveys Oy, Oulu

Asiantuntija-artikkeli on julkaistu Hyvä Selkä -lehdessä 4/2021.
Jos et vielä saa lehteä, tee tilaus tai liity selkäyhdistyksen jäseneksi, niin saat lehden jäsenetuna.