Selkäkipu – mainettaan parempi

Maria:
Moikka, ja tervetuloa kuuntelemaan Selkäkanavan podcastia aiheesta selkäkipu. Tässä jaksossa meidän olis tarkoitus puhua selkäkivusta, siihen vaikuttavista tekijöistä, ja ennen kaikkea siitä, mitä jokainen voi itse tehdä edistääkseen selän hyvinvointia.

Lisäksi meillä olis tarkoitus antaa muutamia vinkkejä selkäkivun itsehoitoon. Toiveena oiskin, että juuri sinä saisit lisätietoa ja konkreettisia vinkkejä siitä, miten voit edistää selkäsi hyvinvointia, ehkäistä selkäkipua tai sen uusiutumista.

Ja tosiaan mun nimi on Maria Sihvola ja tänään täällä studiossa mun kanssa on meidän toinen housti, Kirsi Töyrylä-Aapio.

Kirsi:
Moikka!

Maria:
Meidän vieraana on fysiatrian erikoislääkäri Harri Hämäläinen. Lämpimästi tervetuloa, Harri.

Harri:
Kiitos kiitos, ja hei vaan kaikille.

Maria:
Kerrotko vähän enemmän itsestäsi ja taustoistasi, Harri.

Harri:
Nykyään olen eläkeläinen, mutta aikaisemmin aloitin perusterveydenhuollossa ja päätin erikoistua yleislääketieteeseen, mutta sitten alkoi siunaantua näitä tuki- ja liikuntaelinpotilaita, ja hankalia, vaikka kuinka paljon, ja päätin sitten, etten osaa tätä alaa kunnolla, ja pitää hankkia lisätietoja.

Päädyin hiljalleen fysiatriksi sitten ja sitä rataa oon tehnyt työtä eri tukielinsairauksien kanssa, muun muassa reumapotilaidenkin kanssa pitkät ajat Reumasäätiön sairaalassa ja niin edespäin. Moneen asiaan vaikuttanut aikanani.

Maria:
Eikö niin, että sä oot aikaisemmin, kun oot HUS:illa toiminut eli Helsingin yliopistollisessa sairaalassa, oot ollu muun muassa perustamassa tätä yliopistosairaanhoitopiirien tuottamaa julkista verkkopalvelua eli Terveyskylää? Kerro vähän siitä.

Harri:
Joo, siinä 2015, Sipilän hallitus taisi olla, siellä oli digitalisaatioprojekti ja siinä sitten sosiaali- ja terveysministeriön kautta, yliopistosairaaloille, annettiin tehtäväksi tehdä digitalisaatioverkosto, jossa olis sitten 24/7 aina saatavilla ohjeita, tietoa, kaikennäköistä.

HUS määrättiin sen vetäjäksi, siinä saatiin sitten pari vuotta rahoitusta kaikki sosiaali- ja terveysministeriöltä. Sitten se siirtyi omaksi toiminnakseen. Siinä sitten 2016 tuli Selkäliittokin tavallaan mukaan siihen, rakennettiin Kuntoutumistaloa.

Selkäliitolla oli jo Selkäkanava, joka sitten linkitettiin Kuntoutumistaloon ja Terveyskylään. Ja siitä se on nyt paisunut aikamoiseksi systeemiksi, että siellähän on vaikka kuinka monta taloa tänä päivänä ja tietoa niin kansalaisille kuin ammattilaisille, ja kaikki pitäis olla hyvää ja ajantasaista tietoa niin kuin onkin.

Maria:
Joo kiitos, se on tosiaan iso, todellinen kylä, missä jaetaan eri sairauksista ja terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä paljon tietoa hyvin ymmärrettävässä muodossa.

Sitten selkäkivusta, me tiedetään varmaan kaikki, että se on aika yleistä, mutta kuinka yleistä selkäkipu itse asiassa on?

Harri:
Se on todellakin lähes jokaisen harmi jossain elämänvaiheessa. Jos tehdään kyselytutkimus nyt, niin siihen vastaa ainakin yli puolet, että joko nyt tai viimeisen 30 päivän aikana kärsinyt selkäkipua, että se on todella yleinen.

Maria:
Onko se jotenkin sukupuolisidonnaista? Yleisempää naisilla tai miehillä?

Harri:
Se on naisilla ehkä hiukan yleisempää, mut ei siinä suurta eroa ole. Ehkä se on se, että naiset tuo paremmin esiin näitä oireita. Miehet eivät niin innokkaasti siitä kerro, että vähän selkään sattuu.

Maria:
Mites sitten lapset ja nuoret, onko lapsilla ja nuorilla selkäkipua?

Harri:
Tätä on tutkittu, ja kyllä niillä on. Sielläkin on jo sitten 13- tai 14-vuotiaista lähtien ihan selkeästi henkilöitä, joilla selkäkipu on ihan toistuvaa. Ja sanotaan, että se on reilun kymmenen ehkä jopa lähes kahdenkymmenen prosentin joukko, joille tää on ihan haitta ja häiritsee siis koulutöitä ja arkea. Se on tavallaan yllätys, että jo sieltä löytyy selkäkipuisia.

Kirsi:
Onko siellä siis perheessä muillakin, näillä lapsilla tai nuorilla, että siellä on sitten vanhemmillakin ollu?

Harri:
Joo, sitäkin on näin ajateltu, että siinä on tietty linkki. Osallahan tää saattaa olla, että perheessä on selkäkipuisia. Tavallaan sehän on tapa, mikä opitaan, että voidaan sanoa, että selkä on kipeä, koska vanhemmilla sitä on.

Tässä on varmaan perintötekijöilläkin merkitystä. Olen tavannut näitä nuoria, joilla on kunnon välilevypullistuma ja iskiasoire, ja ne sanoo, kun kysyy, että ”joo, kyllä isälläkin oli ja oli isoisällä”. Tulee ihan jopa leikattuja nuoria, että perintötekijöillä on melkoinen merkitys.

Maria:
Minkälaisia selkävaivoja suomalaisilla yleensä on, jos ajatellaan ensin ihan aikuisväestöä, mitkä on ne tyypillisimmät?

Harri:
Sanotaan, että 30–50-vuotiailla aikuisilla selkäkipua on ehkä eniten, varmaan kansankielellä sanotaan ”noidannuoli”. Tämä tarkoittaa sitä, että jossain kumartuessa, kenkiä laittaessa tai jotain nostaessa, selkä vaan jämähtää yhtäkkiä. Lihakset menee lukkoon ja sitten siinä tulee voimakas kipu. Sitten se laukeaa, osalla saattaa mennä hetkessä ja sitten osalla muutamassa tunnissa, ja se voi kestää pidempäänkin. Tää on varmaan se yleisin.

Maria:
Kun puhutaan noidannuolesta, lääketieteessä käytetään tätä epäspesifiä lumbago-termiä ilmeisesti?

Harri:
Kyllä, se on epäspesifi lanneselkäkipu, jolle ei voida osoittaa mitään selkeätä syytä. Eli se on hyvänlaatuinen ja 90-prosenttisesti rauhoittuu jo muutamassa viikossa.

Kirsi:
Mitäs nää selkäkipuiset sitten, kun ei pystytä sanomaan, mistä se nyt sitten johtuu, onko he kauheen pettyneitä?

Harri:
Kyllä, osa on. Se on ihan totta, kun ei voida tarkalleen sanoa, että tämä nyt johtuu siitä ja siitä, kyllä se tuo pettymyksen. Osa ei sitten usko tätä ja hakee sitkeästi sitten asiantuntijoilta apua.

Kirsi:
Eli asiantuntijoilta toiselle menee sitten.

Harri:
Kyllä.

Maria:
Mites sitten, kun puhuit tästä, että selkäkipu pääosin on tätä – tyyppiesimerkki 30–50-vuotiailla – on tää lumbagotyyppinen noidannuoli eli hyvälaatuinen kiputila, niin miten tällaisen hyvälaatuisen kiputilan voi sitten erottaa selkäsairaudesta eli milloin sitten olis syytä viimeistään mennä lääkäriin?

Harri:
Sitten kun puhutaan selkäsairauksista, niin ne on kyllä itsepintaisempia selvästi. Se vaiva on erilainen. Se tulee itsepintaisesti aina uudelleen.

Sitten tietyt asiat saattaa sitä provosoida ja se voi olla tietyn tyyppinen. Nuorilla esimerkiksi selkärankareuma, joka on tulehduksellinen reumasairaus, sehän on niin kuin päinvastoin kuin tyypillinen selkäkipu, se tulee yöllä, alkaa jäytämään lanneselän ja ristiselän alueella. Se ajaa ylös, moni herää siihen kipuun. On pakko lähtee liikkeelle, liike ikään kuin helpottaa sitä. Moni liikkuukin aika paljon – sen huomaa, että se liike on hyväksi.

Sitten saattaa tulla muita oireita, mitkä sitten paljastaa, saattaa joku pienempi nivel tulehtua ja turvota ja kipeytyä tai tulla jännetulehduksia, joista sitten hoksataankin, että tää on selkärankareuma eikä epäspesifi kipu.

Sitten saattaa olla rakennevikaa eli osallahan meistä on lanneselässä tai nikaman takakaaren höltymä. Se päästää lannenikaman liikkumaan ristiluuhun nähden, ja siinä voi olla vähän erityyppistä kipua. Se ei kestä oikein rasitusta ja selkä rasittuu voimakkaasti, ja sitten tulee tietyntyyppinen seisomaryhti, joka sitten, varsinkin lapsilla, paljastaa kokeneelle lääkärille, aha, tässä onkin tämmöisestä kysymys, joka sitten kuvantamalla selvitetään.

Näitä on vähän erilaisia luonteeltaan.

Maria:
Mites sitten, nää oli lapsilla ja nuorilla tyypillisempiä, mites sitten, jos aikuisella tulee tietynlaisia oireita, mitkä oireet vois viitata sellaiseen, että on syytä mennä lääkäriin?

Harri:
Monesti on tää, että tulee oikeen kunnon välilevynpullistuma eli välilevyn rakenne repeää ja sieltä amorfista massaa pyrkii hermojuurta kohden, painaa sitä sitten, ärsyttää sitä. Puhutaan iskiasoireesta eli alaraajan hermokivusta. Tää on semmonen tyypillinen, joka sitten ajaa lääkäriin. Ja silloin tietenkin asia sitten selvitetään tarkemmin.

Sitten saattaa olla tulehduksellisia seikkoja, että on sairastanut bakteeritulehduksen. Bakteeri onkin päässyt verenkiertoon, hakeutuu tyypillisesti sinne lannerangan alaosaan ja sitten tulee erittäin voimakkaita kipuja, kuumeita. Sitä selvitellään, ja sitten selviää, että kyse onkin tulehduksesta.

Sitten iän myötähän alkaa syöpäsairaudet yleistyä. Monet syöpäsairaudet lähettää etäpesäkkeensä lanneselkään tai -rankaan, kuten eturauhassyöpä tai rintasyöpä lantion alueelle. Sitten selkäkipu saattaa paljastaa, että on kyse tällaisesta, jos se on aiemmin havaittu.

Iän myötä meidän rankamme ikään kuin – puhutaan kulman muutoksista, joita nähdään röntgenkuvissa. Sinne tulee kaikennäköistä lisää, lopulta kiertämän tyyppistä, jotka sitten saattaa ahtauttaa hermokudosten kulkua. Puhutaan spinaalistenoosista eli selkäydinkanavan tai hermojuuren ahtaumasta.

Tämä tuo oireita, joita on erityyppistä ja sitä kautta päästään sitten jäljille todentamaan selkäsairaus. Eri ikäryhmissä on vähän erityyppisiä.

Varsinkin nuorilla naisilla, siinä kun murrosikä alkaa ja nopea pituuskasvuvaihe, sitten on skolioosi eli ryhtivirhe, jota voidaan korjata, joka voi olla hankalaa myöhemmällä iällä, jos sitä ei havaita.

Maria:
Kun puhuit näistä hyvänlaatuisista selkäkivuista ja varsinaisista selkäsairauksista, että osa selkäkivusta voi olla vakavamman sairauden, kuten syövän aiheuttamaa, että siellä on etäpesäke, joka oireilee. Kerro vielä, kuinka yleistä on tämmöiset vakavammat sairaudet selkäkivun taustalla?

Harri:
Ne on loppujen lopuksi aika harvinaisia, se on alle kymmenen prosenttia. Jos otetaan sata selkäkipuista, niin se on alle kymmenen, joilta saattaa löytyä jokin selkeä syy siellä, rakennevika, tulehdus tai syöpä.

Syöpäkin on aika harvinainen, ovat sitten iäkkäämpiä, joilla sen todennäköisyys kasvaa. Valtaosalla, yli 90 prosenttia, se on epäspesifiä hyvänlaatuista selkäkipua, joka oireilee aikansa ja rauhottuu.

Maria:
Oisko sulla nimetä jotain tiettyjä oireita, jos puhutaan tästä hyvälaatuisesta kivusta, ja sit jos selkäkipuun liittyy muita oireita, minkälaisia ne vois olla, jotka viittaa vakava-asteisempaan?

Harri:
Hermoärsytys on tällainen selvä. Voi olla hankala kipu, joka tuntuu jalkaterässä ja pohkeessa ja siitä selkään saakka, heti ärtyy tietystä liikesuunnasta, joka saattaa ahtauttaa hermoa. Tämmöinen on kaikkein selkein.

Sitten jos ajatellaan, että on oikein kunnon tulehdus, se on tosi kova kipu, eikä se helpotu noin vain. Se ajaa väkisin lääkärille ja hakemaan apua. Ne on sen verran kovia oireita.

Maria:
Ne kyllä tunnistaa.

Harri:
Ne kyllä tunnistaa, ne ei rauhoitu.

Kirsi:
Elikkä, joille tulee selkäkipu, ne tulee usein oikeeseen aikaan lääkäriin, niin kuin sanoit, se kipu on niin kova. Onko jotain muita sitten, että kannattaa miettii, lähteekö lääkäriin? Sellaisia oireita?

Harri:
Jos tulee sitten virtsanpidätyskyvyn vaikeutta ja ulosteenpidätyskyvyn vaikeutta tai tunnottomuutta näille alueille, se on ilman muuta heti merkki, että nyt on jotain vakavaa käynnissä, silloin on pakko lähteä.

Tai on hermokipua ja sitten alkaakin läpsymään jalkaterä, se ei enää toimikaan ja se vaan etenee, se ajaa sitten lääkärille. Silloin on heti selvitettävä, jos siellä on välilevynpullistuma niin paha, että on pakko leikata, ettei se etenisi, ettei tulis peruuttamattomia hermovaurioita.

Kirsi:
Mites jokin sisäelinperäinen tai syöpäkasvaimen aiheuttama kipu, että voiks se kipu tuntua vatsassa tai rinnassa tai selässä? Tai voiko tulla heijastekipuja, että siihen kipuun liittyy rintakipua, kuumetta tai pahoinvointia?

Harri:
Kyllä voi olla, että nää muutkin oireet tuo sitten esiin, tää heijastelee, että se varsinainen syykin sitten antaa oireita ja se sitten ajaa lääkärille. Sitten selviääkin, että on levinny tänne lannerankaan tai rankaan yleensä.

Kyllä ihmiset yleensä sitten havaitsee, että kaikki ei oo nyt oikein, lähdetäänkö lääkäriin sitten selvittämään asiaa.

Kirsi:
Niin, kannattaa luottaa omiin kehon viesteihin.

Harri:
Kyllä, ehdottomasti.

Maria:
Kuten puhuttiin, pääosin kuitenkin selkäkipu on hyvälaatuista kipua, joka paranee yleensä itsekseen tai hyvällä itsehoidolla muutamassa päivässä tai viikossa. Mutta miksi me silti koetaan se yleensä niin voimakkaana ja jopa vähän pelottavana verrattuna esimerkiksi siihen, että meillä olis kipua jalassa?

Harri:
Yleensä kuitenkin selässä on tosi vahvat lihakset ja rakenteet ja selkä on niin tärkee kaikessa toiminnassa ja kaikissa asennoissa, aina on selkä mukana. Se tavallaan rajoittaa hirveesti meidän toimintaa enemmän kuin jalassa oleva pieni kipualue. Sillä on siis suuri vaikutus meidän toimintakykyyn, että pelästyy sitten, miten tässä pärjätään.

Maria:
Aikaisemmin mainitsitkin alaselkäkivusta, onks se niin, että tyypillisemmin tai eniten meillä on kipua alaselän alueella vai onko sitä myös kaularangan tai rintarangan alueella?

Harri:
Yleensä se on lanneselän alueella, mutta onhan meillä paljon niska-hartiaseutuvaivoja nykyään, jotka liittyy paljolti istumiseen ja näyttöpäätetyöhön. Ja on ammatteja, esimerkiksi hammaslääkärit on hankalissa työasennoissa monasti, ja heillähän on paljon kaularangan kulmaa.

On paljon ammattiryhmiä, joissa kaularanka on kovilla. Hitsaritkin joutuu käyttää aika painavaa kypärää, että sekin vaikuttaa ja heillä on pitkiä staattisia asentoja, joissa pitää saumaa vetää tasalaatuisesti. Heilläkin on kaularankaongelmaa. Lentäjät on yks, hävittäjälentäjät varsinkin ja formulakuskit erityisesti, niillä on kaularangat kovilla.

Maria:
Kovat G-voimat vaikuttaa.

Harri:
Niin.

Kirsi:
Miksi selkäkipua esiintyy yleensä lanneselän alueella? Mikä sen aiheuttaa, että tyypillisimmin meillä on kipu siellä alaselässä?

Harri:
Jos ajatellaan niitä syitä, mitkä saattais johtaa selkäkipuun. Kyllä varmaan asennot, että meillä on tällaisia kumartavia, kiertäviä liikkeitä aika paljon arjessa jokaisella, joka vaikuttaa sinne lanneselkään.

Sitten saattaa olla, että lanneselän rakenne on sellainen, että tietyt liikesuunnat ja voimat aiheuttaa sen, että on alttiimpi kipeytymään, rasitusvoimat ja palautuminen vaikuttaa. Se voi olla näin.

Maria:
Onks myös niin, että meidän lanneselkä joutuu kannattelemaan suuren osan meidän ylävartalon kuormasta, suurimmat liikkeet tulee sieltä lanneselästä?

Harri:
Tässä on jännä yhteispeli lannerangan ja lantion välillä, joka on valtavan tärkeä, että miten lantio, lanneranka toimii yhteen. Se on tosi tärkeä asia.

Sillä lantiollahan me istumme, seisomme, kävelemme. Periaatteessahan lantiolla voi kävellä, vaikkei sulla oo alaraajoja. Ihmisiltähän on poistettu alaraajoja ja ne kuitenkin pääsee lantiolla liikkeelle, mikä tuntuu ihan hämmästyttävältä, mutta se on totta.

Maria:
Onko se sitten niin, että kuormitus kohdistuu niin paljon sinne lantion ja alaselän alueelle eli se on kulminaatiopiste tavallaan siinä?

Harri:
Joo, kyllä sieltä jaetaan se alaraajoille, voimalinjat kulkee. Se on valtavan tärkeä. Siksi se sitten oireilee herkemmin kuin tämä muu ranka, niin kuin rintaranka tai kaularanka.

Maria:
Puhuit aikaisemmin kulman muutoksista, miten ikääntyminen vaikuttaa selkään, sen eri rakenteisiin ja mahdollisesti selkäkivun ilmaantumiseen?

Harri:
Meillä on Suomessakin tämmöisiä kohortteja, esimerkiksi Oulussa on kohortti, jossa on 80-luvun alusta lähtien seurattu ja kuvattu. Samoilta henkilöiltä on siis otettu lannerangan magneettikuvat ja sitten kysytty, onko selkäkipua ja mikä on tilanne tällä hetkellä. Sitten on tehty ympäri maailmaa vähän samantyyppisiä, tämmöisiä isoja seuranta-aineistoja. Siellä nähdään selkeästi, että puhutaan välilevynrappeumasta.

Tämä tarkoittaa siis sitä, että välilevystähän on 90 % vettä ja sittenhän se on sidekudosta ja sitten tietyntyyppistä hyvin amorfista ainetta, joka tarkoittaa sitä, että se on hyvin tämmöistä ärsyttävää, pehmeää ainetta siellä välilevyn keskellä. Ja kun me ikäännymme, niin yksilöllisesti tämän välilevyn vesipitoisuus laskee. Tämän vesipitoisuuden lasku nähdään magneettikuvassa, koska magneettikuhan muodostuu siitä, että se pyörittää vesimolekyylejä.

Eli mitä vesipitoisempi kudos on, sen kirkkaampana se näkyy magneettikuvassa. Ja sitten näkyy, välilevyt tummenee ja nähdään myös, että ne madaltuu eli menettää kimmovoimaansa iän myötä. Tämmöisiä tummuneita välilevyjä nähdään jo ihan 13-vuotiaasta lähtien eli siinä on joku tämmöinen yksilöllinen ikääntyminen. Nämä on sitten kulmamuutoksia, niistä puhutaan. Ja sitten kun välilevy menettää kimmoisuutensa eli se on nikamien välissä, se joustaa, mahdollistaa nikaman liikettä ja se ikään kuin imee itseensä niitä voimia, jotka siihen kohdentuu.

Jokainen ymmärtää, että jos meillä on vesipussi, jossa on aika piukasti vettä, niin sitä on erittäin vaikea puristaa kasaan. Jos sitä vesipitoisuutta alennetaan, niin senhän se pystyy rutistamaan sitten läjään ihan helposti.

Englantilainen tutkija Adams on kuolleista saanut luvan ottaa välilevyjä ja laittaa puristustestiin. Hän huomasi, että toisilla vaikka he on eläneet kuinka kauan, niin se kestää todella puristaa kovaa. Ei se mene lyttyyn. Mutta sitten toisilla, aika nuorillakin se meni niin kuin tyhjä autonrengas ihan läjään. Hän kun hän tiesi henkilöiden selkäkipuhistorian, siitä päätteli sitten epäsuorasti, että helposti kasaan painuvassa välilevyssä vesipitoisuus on alentunut, että se on kipuherkempi.

Nykyäänhän ajatellaan, että välilevyjen alla ja päällä on semmonen nikaman päätelevy, että se aistii jotenkin kipua ja se voi jopa hajota, jos siihen kohdistuu oikein kovaa, että se voi olla tärkeä selkäkivun syy.

Mutta kun tämä välilevy ei toimi, sitten selkä alkaa elämään, ja kun siinä on paljon tukisiteitä, niin ne alkaa sitten puolustautua. Ne alkaa kalkkeutumaan ja silloin puhutaan kalkkisangoista ja osteofyyteistä eli kun nikamanreunaan kohdistuu tukisiteistä voimaa, se alkaa vastustaa, se kehittää sinne luulisää ja se nähdään luusiltoina ja muina, sanotaan röntgenlausunnossa, että on osteofyyttejä. Ranka puolustautuu, se yrittää jäykistää itseään, kun välilevy ei tee tehtäväänsä enää. Luonto on fiksu, se jäykistää rankkaa, jotta se kestää tätä painetta ja liikettä ja voimia.

Maria:
Kun nykyään on kuitenkin tutkittu näitä, että näitä löytyy jopa nuorilta ja myös kivuttomilta henkilöiltä, onko nämä muutokset kuitenkaan välttämättä yhteydessä selkäkipuun?

Harri:
Ei ole. Se onkin tässä jännä juttu, että ei ne ole. Ei voida sanoa täydellä varmuudella, että vaikka välilevyt menettää vesipitoisuutensa ja sinne tulee tämmöistä luulisää – puhutaan niistä osteofyyteistä, niin selkä voi olla ihan kivuton. Ja sitten nähdään nuoria henkilöitä, joilla on täysin priima selkä ja on todella hankalat kivut , eikä ymmärretä mistä se tulee.

Kirsi:
Jos on vanhempi henkilö, niin hänen jäykkä selkä voi olla toisaalta kivuton ja hän voi elää onnellista elämää, että se jäykkyys on ainoa vaiva siinä sitten.

Harri:
Joo, eikä hän sitä itse välttämättä huomaa. Hän on siihen sopeutunut ja pärjää sen kanssa, se on ihan okei.

Maria:
Onko myös niin, että jos ikääntyessä tulee näitä kulman muutoksia, jos vaikka ne siinä alussa oireilisi, niin sitten kun oikein kunnon jäykistymistä tapahtuu, onko se niin, että se vähentää oireilua kuitenkin, että se jäykistyminen voi jopa suojata?

Harri:
Kyllä näin varmasti käy, että luonto on viisas. Se pyrkii sitten suojaamaan selkää näillä muutoksilla sitten, mitä se kykenee tekemään.

Maria:
Mitkä on yleisimpiä selkäsairauksia, mitä meillä suomalaisilla on?

Harri:
Esimerkiksi, jos ajatellaan nuoria, niin noin 6 %:lla löytyy nikaman takakaaren höltymä. Osa sitten oireilee ja osalla nikaman siirtymä etenee kasvun myötä ja sitä voidaan joutua sitten jarruttamaan, tuetaan, jopa leikataan, jos ei muu auta. Estetään, ettei hermokudos joudu pinteeseen, vaikka kuitenkin todellisuudessa erittäin harvoin näin tapahtuu, tää on selkärankareumanuorilla. Mutta sehän on väestössä alle prosentin luokkaa, että yhdellä sadasta siis sitä löytyy.

Sitten on välilevynpullistuma, että välilevy repeää ja sitten tule iskiasoire eli hermokipu, jonka onneksi valtaosalla luonto hävittää sen pullistuman pikkuhiljaa ja tilanne rauhoittuu.

Mutta osalla se on niin voimakas, että hermo vaurioituu ja joudutaan tekemään välilevyleikkaus eli poistetaan hermoa painavaa kudosta. Nää on varmaan niitä yleisimpiä.

Ja sitten on paljon harvinaisempia tietenkin tulehdukset, bakteeritulehdus, esimerkiksi välilevystä, tai että syöpä olisi levinnyt sinne.

Maria:
Milloin sitten kuvantamista tarvitaan selkäkivun syyn selvittämiseksi? Vaatiiko esimerkiksi tietynlainen iskiasoire aina kuvantamista?

Harri:
Ei se aina vaadi. Se riippuu siitä, minkä luonteinen se on, että jos kipu on todella hankala ja nähdään, että siinä on löydöksiä. On tuntopuutosta ja lihasvoiman heikkoutta, niin silloinhan pitää selvittää, koska siinä voi olla kyse, että tämä täytyy leikata.

Mutta nykyään leikkauksen suhteen on enemmän se trendi, ettei sitä ihan hevin leikata, koska se ei välttämättä tule sen paremmaksi leikkaamalla. Monesti luonto kuitenkin korjaa sen paremmin kuin mitä leikkaus. Leikkaus tehdään sitten, kun todella etenee oirekuva ja kipu on niin hankala, että sen kanssa ei millään pärjää.

Jos ajatellaan sitten nuorempia, niin tässäkin ratkaisee tietenkin ikä. Jos on 18-vuotias nuori mies, joka valittaa, että yöllä hän joutuu nousemaan ylös selkäkipunsa takia, ja se kipu on todella hankala jäytävä kipu, ja jos hänellä on vielä sukurasitusta, niin silloinhan selkä täytyy kuvata, koska haetaan selkärankareumaa.

Ja sitten lapset, joilla ajatellaan, että siellä on se nikaman takakaaren höltymä, jos nähdään ryhdistäkin jo pikkuisen, että ne seisoo tietyllä tavalla, sitten kuvataan, koska täytyy seurata sitä, ettei se pahene, jos siellä on nikaman siirtymä ristiluun nähden.

Ja sitten henkilöt, joilla on sitkeä toistuva kipu, joka ei oikein reagoi hoidolle ja tulee aina uudestaan, se pitää ainakin kerran katsoa, ettei siellä ole mitään selkeästi selittävää. Osalla heistä riittää ihan tavallinen lanneselän natiivikuva ja magneettikuvaa harvemmin tarvitaan, se ei tuo siinä mielessä enempää lisäinformaatiota.

Maria:
Lanneselän natiivikuvalla tarkoitat röntgenkuvaa?

Harri:
Röntgen, ihan tämmöistä tavallista, joka otetaan terveyskeskuksessa tai eli se ei ole magneetti, jossa ollaan putkessa, ja se on semmoinen minuutin juttu.

Kirsi:
Miten potilaat, haluuko ne nopeasti kuvauksiin vai luottaako ne siihen, kun lääkäri on tutkinut ja sanoo, että katsotaan vielä, kun suurin osa kuitenkin paranee itsestään näistä selkäkivuista?

Harri:
Kyllä, edelleen kuvaa mielellään halutaan, mutta kun se voi tavallaan vähän johtaa harhaan. Ei aina sitten hoksatakaan varsinaista syytä, joka saattaa olla ihan jotain muuta.

Maria:
Onko nämä löydökset, mitä näissä kuvauksissa löydetään, onko ne aina yhteydessä kipuun?

Harri:
Eihän ne ole. Se saattaisi harhauttaa, että siellä saattaa olla joku hyvin banaalikin asia, ihan arkeen liittyvä rasitustekijä tai työhön liittyvä rasitustekijä, joka onkin se syy.

Sitten kun sitä analysoidaan, hoksataankin, että ainahan se tulee, kun mä teen tätä ja tätä, ja tämä työvaihe, niin sitten selkä tulee kipeäksi. Sitten voidaan vaikka välttää sentyyppistä työasentoa tai tekemistä ja sillä lailla tilanne rauhoittuu. Monasti tässä on rasitus ja palautuminen, mikä saattaa ollakin se syy eikä niinkään rakenne.

Kirsi:
Saattaa olla just jotain stressaavaa työtilannetta tai kotona jotain tapahtunut, että ihminen kun ei pääse palautumaan. Voiko se olla näin myös, että sekin tulee joskus esiin selkäkipuna? Tai jos nukkuu huonosti?

Harri:
Kyllä, ne voi olla. On monia myötävaikuttavia seikkoja, jotka sitten kokonaisuutena muodostaakin tämän selkäkipukokonaisuuden. Ihminen on sen verran monimutkainen, että se aistii ja havainnoi ja elää hyvinkin monenlaisissa ympäristöissä, ja stressi ja huoli voi myös tulla ihmiseen. Ihminen tuo sen esiin kipuna, ei se osaa oikein sitä muuten purkaa.

Maria:
Mikä on sun kokemus, jos selkä kuvannetaan ja sieltä löytyy sitten jotain niin sanottuja normaaleja, tavallisia kulmanmuutoksia ja sitten lääkärinä toteat, että nää ei ole yhteydessä tähän sun kuvaamaan kipuun, ei selitä sitä, niin miten asiakas siihen suhtautuu?

Harri:
Se tietysti vähän riippuu, että miten paljon hän tietää ja ymmärtää asioista. Osa varmaankaan ei usko ja osa uskoo. Se on tietysti, miten keskustella ja miten koko selkäkipuasia käsitellään. Jos pyritään löytämään muita seikkoja, jotka saattaa olla arjessa provosoivia asioita ja ne saadaankin hallintaan ja selkäkipu rauhoittuu, sitten potilaskin ymmärtää, että tähän hänen täytyy kiinnittää huomiota.

Maria:
Mistä selkävaivat yleisimmin johtuu, mitkä tekijät ehkä mahdollisesti lisää selkäkivun riskejä?

Harri:
No, ihan työssä ja arjessa kumarat ja kiertävät liikkeet on varmasti yksi syy. Osalla saattaa olla niitä paljon ja ne voi olla yksipuolisia ja kuormittavia. Tietyt selän rakenteet sitten väsähtää ja kipeytyy, ja jos niihin vaikutetaan, saattaa olla, että sitten pärjääkin vaivan kanssa paremmin.

Sitten tärinä eli istutaan autossa, ammattiautoilijat, jotka pitkiä toveja ajaa, niille tärinä voi olla haitaksi. Se vaikuttaa selkään ja välilevyn, ja voivat olla alttiimpia välilevynpullistumille ja iskiasoireille. Tämän suuntaista on havaittu eli ammatillakin on merkitystä.

Maria:
Miten sitten erilaiset elintapatekijät tai juuri perimä mistä puhuttiin?

Harri:
Perimällä on merkitystä eli meillä on sukuja, joissa on niin, että isoisä, isä, poika ja niin edespäin, on kaikki käyneet läpi selkäleikkauksen. Sitten jos kysytään, niin sitä on muillakin sukulaisilla, että se on niin voimakas siellä. Tällaisiakin olen tavannut ja nähnyt, että perimällä on todella merkitystä. Mutta mitkä perintötekijät sitten oikein selkeästi vaikuttaisi, niin se on ilmeisesti monen tekijän summa, että sitä on erittäin vaikea päätellä.

Sitten stressitekijät myös, esimerkiksi työtyytyväisyys. Jos et ole tyytyväinen työssäsi, niin monilla on sitten enemmän selkävaivoja jostain syystä. Tämmöinenkin työtyytyväisyysasia voi provosoida selkäkipua.

Maria:
Mitäs elintapatekijät, puhutaan, että ylipaino, tupakointi, muut epäterveelliset elämäntavat?

Harri:
Suomessahan on tehty tupakoinnista kaksoistutkimuksia, siinä perintötekijät on identtiset, kun on saman munasolun kaksoset. Ja toinen tupakoi ja toinen ei. Sitten vielä on valikoitu sellaisia, jotka on samantyyppisessä ammatissa, niin siinä tupakoitsijoilla oli enemmän välilevynrappeumaa ja selkäoireistoa. Tämäntyyppistä on sitten muutkin havainneet. Eli tupakoinnilla on merkitystä. Se jollain lailla ilmeisesti heikentää välilevyn ravinnonsaantia tai muuta, ehkä hapetukseen vaikuttaa.

Sitten ylipaino on vähän tämmöinen hankala kapitteli, että epäsuorasti voidaan sanoa, että on selkäkipua, mutta ei voida vetää suoraa johtopäätöstä, että ylipaino olisi se syy selkäkipuun. Siinä ei voida vetää suoraa viivaa, mutta silläkin on merkitystä. Ja me ollaan eri tavalla ylipainoisia. Sekin on vähän, että miten ylipaino määritellään. Eli tämä body mass index (BMI), jossa paino jaetaan pituuden neliöllä, se on vähän epätarkka loppujen lopuksi. Pitäis käyttää muita menetelmiä.

Maria:
Onko vyötärölihavuus sitten enemmän se, mikä voisi selittää sitä lanneselän rasittumista?

Harri:
Niin, ainakin jossain on tämmöinen suomalainen kohortti, jonka Työterveyslaitos on tehnyt. Justiin vatsapaitaan kasautuva rasva miehillä on tämmöistä, varsinkin jolloin rasvatauti eli korkeat rasvat ja kolesterolit, niin se kasautuu. Se saattaa sitten vaikuttaa selkäkipuun. Mutta sekin on vähän epäsuora näyttö, ei voida suoraan mennä sanomaan, että näin on asia.

Kirsi:
Eli voi olla myöskin niin, että ne, joilla on ylipainoa, ne saattaa esimerkiksi istua enemmän ja liikkuakin myös vähemmän, että siinä saattaa olla monta elintapatekijää.

Harri:
Niin, sekoittavia tekijöitä.

Kirsi:
Mites sitten tapaturmat, useinhan puhutaan liikenneturvallisuudesta, mutta onko näin, että koti on kuitenkin se turvattomin paikka? Siellä sattuu vahinkoja, liukastumisia, putoamisia ja tällaisia ja ne sitten saattaa vaikuttaa, ei ehkä heti, mutta myöhemmin, että selkä tuleekin kipeeks?

Harri:
Kun selkäkivun syitä selvitellään, niin kyllä juuri tämmöiset liukastumiset, että selkä nitkahtaa tai nostetaan huolimattomasti raskaampaa, jossa sitten moni sanoo, että selkä revähti, niin kyllä ne on yhteydessä tähän selkäkipuun. Tämän tyyppisillä tapaturmilla, kaatumisilla ja muilla on yhteys selkäkipuun.

Maria:
Mites sitten liikunta tai liikunnan vähäisyys? Mikä on sen merkitys selkäkivun kannalta?

Harri:
Tiedättekin, liikunnasta on nykyään todettu, että sehän auttaa vaikka mihin tautiin näköjään. Paljonhan mielialaan liikunnalla vaikutetaan ja erittäin hyvä monissa syöpäsairauksissakin liikunta on. Jotka liikkuu paljon, pärjäävät paremmin. Liikunnalla on varmasti merkitystä ihmisen hyvinvoinnin kannalta ja sillä tavalla myös sitten myös selkäkipuun.

Mutta miten se, että jos liikut vähemmän ja toinen liikkuu enemmän, onko siinä hirveä ero sillä kivulla, niin ehkei sitten, niin selkeää eroa ole. Sehän riippuu, että miten asiaa kysytään ja kartoitetaan. Mehän ollaan kuitenkin ihmisinä erilaisia, toiset vaan ei ole innokkaita liikkumaan ja toiset on enemmän innokkaita. Se on ehkä tutkimusasetelmallisestikin vähän hankala asia.

Maria:
Mitä sitten, jos ajatellaan toimintakykyä, niin ei välttämättä tarvitse olla himoliikkuja. Mutta jos ajatellaan, että me ollaan kovin passiivisia, niin sen on kuitenkin myös todettu vaikuttavan heikentävästi selän toimintakykyyn.

Harri:
Kyllä, liikunta on hyväksi aina niissä rajoissa, mitä pystyy ja minkä tuntee itse hyväksi. Täytyy omia tuntemuksia seurata ja löytää se tapa liikkua, että nauttii liikunnasta.

Maria:
Ylipainoon ja elintapoihin vielä liittyen, jonkin verran on sellaista tutkimusnäyttöä ylipäänsä kivun kannalta, että niin sanottu juuri vyötärölihavuuteen ja tämmöiseen passiiviseen elintapaan ehkä liittyy matala-asteista tulehdusta eli se lisäisi kipuherkkyyttä. Voidaanko sanoa, että se voisi myös selkäkivussa olla yksi tekijä? Tai minkä kautta se välittyy?

Harri:
Niin, nyt kovasti tutkitaan matala-asteista tulehdusta. Se on mukana monessa asiassa, että ehkä sillä selkäkipuun voi olla merkitystä tai yleensä kivun hallintaan ja syntymiseen. Mutta aika vähän vielä siitä on tietoa, siitä ei uskalla sanoa mitään varmaa.

Maria:
Miten sitten kun ajatellaan, että selkäkipu on hyvin yleistä, sitä melkein jokainen kohtaa jossain vaiheessa elämäänsä. Pääosin se on hyvälaatuista. Mutta voiko selkäkipua, selkäsairauksia itse ennaltaehkäistä jollakin tavoin?

Harri:
Kyllä mielestäni voi, että juuri ehkä tupakointi on yksi, että välttää tupakointia, niin silloin vähennät todennäköisyyttä, että saisit selkäkipua tai vahingoitat elimistöäsi tupakan haitoilla.

Sitten tietenkin tämä, että ei ergonomiaa ja työsuojelurajoituksia ole tyhjästä keksitty, että sen takia on nostorajoituksia, ja työpaikoilla pitäisi sitten, jos nostetaan, olla välineitä, millä nostaa tai siirtää taakkaa järkevästi edespäin.

Tietenkin painonhallinnalla varmasti on merkitystä, samoin muillakin elintavoilla, juuri tällä liikunnalla. Sitten jos ajattelee tapaturmia, jos kykenee aina vähän etukäteen katsomaan, että ei kaatuisi tai liukastuisi, niin siitä varmasti on hyötyä.

Ehkä siihen voidaan vaikuttaa ihan miettimällä sitä, että selkä aina kipeytyy syksyllä, kun on se puutarha laitettu, niin silloin kannattaa miettiä, että mikä siinä on se, joka sen aina kipeyttää. Onko tämä pakko tehdä taikka voisiko tehdä toisella tavalla, jolloin pääsisi pälkähästä? Sehän nimittäin näkyy ihan selvästi, kun aikanaan katsoin lähetteitä, joita tuli fysioterapiaklinikkaan, se oli kevät ja syksy, sitten olkapäävaivat lisääntyi ja selkävaivat, kun haravoi.

Maria:
Onko se enemmän sitten se, että yhtäkkiseltään tehdään urakkamaisesti jotain, mihin ei olla totuttu?

Harri:
Niin, se on tää ’wear and tear’ eli tulee voimakas rasitus, johon kudokset ei ole tottunut ja ne sitten ilmoittaa kivulla, että täällä voidaan huonosti, että sopisi huomioida meidätkin, ja sitten väkisin vaan tehdään, sitten se voi jämähtää selkä.

Kirsi:
Mutta eikö nää ole usein sellaisia lihasperäisiä, että menee pian ohikin, ihmiset ehkä pelästyy sitä lihaskipua tai sellaista.

Harri:
Joo, kyllä. Tietty liike, joka provosoi kivun siellä, sitten mennään yrittämään uudelleen, kun se vähän rauhoittui ja sitten pamahtaa taas selkä jumiin, jolloin pitäisi hälytyskellot soida, hetkinen, mitäs mä nyt tein.

Maria:
Tavallaan kyseessä on oudokseltaan aika yksipuolinen, voimakas rasitus verrattuna siihen mitä normaalisti tehdään.

Puhuit aikaisemmin selän raskaista nostoista tai selän käyttämisestä, tietyistä kiertyneistä asennoista ja hyvin fyysisesti raskaasta työstä. Mutta nykyään on toisaalta tosi liiankin kevyttä eli hyvin vähäisesti fyysistä rasitusta aiheuttavaa istumatyötä, jossa tehdään paljon staattista työtä, niin mites selkä siinä sitten voi?

Harri:
Istumatyössähän välilevyihin kohdistuva paine on kohtalainen, vähän korkeampi kuin esimerkiksi seistessä. Maatessa paine on kaikkein pienimmillään, että istumatyössä tavallaan on edellytyksiä selkäkivuille.

Mutta kuitenkin kun Työterveyslaitos on tiettyä kohorttia katsonut, niin ei se niin selvästi kuitenkaan istumatyöhön korreloi selkäkipu. Sillä voi olla vähän vaikutusta, mutta ei se ole niin selkeä kuin olettaisi. Varmaan silläkin, minkälaisella tuolilla istut, voi olla merkitystä. Jos tuoli on väärällä korkeudella tai sä istut vaan etureunalla, niin sitten pidemmällä juoksulla voi olla työasennolla vaikutusta. Mutta et selkeästi aina istumatyö olisi selkäkivun syy, niin sitähän ei voida suoranaisesti sanoa.

Maria:
Ehkä enemmän tämä näkyy niska- hartiaseudun oireiluna, tämmöinen staattinen päätetyö?

Harri:
Niin, ehkä enemmän siellä.

Kirsi:
Ja eikö ole tärkeintä kuitenkin tauot? Jos seisoo, niin istuu välillä, ja jos istuu, niin välillä nousee seisomaan, että voi vähän jumpata. Sekin on jo merkityksellistä, että nousee välillä seisomaan.

Harri:
Kyllä, sillä on merkitystä ja sitä kannattaa tehdä omassa työssä. Kun ajattelee, niin lääkärintyössähän istuttiin paljon, mutta kuitenkin sitten piti välillä potilas tutkia, piti nousta seisomaan, että niin kuin pakosta tuli liikettä, ja sitten välillä piti näyttää, että mitä pitää tehdä. Mutta sitten jos kaikki tapahtuu näyttöpäätteen edessä, niin kyllähän siinä tulee valtavan pitkä rupeama, jos koko työpäivän istuu.

Maria:
Ja toisaalta sitten, jos ajatellaan fyysisesti raskaampaa työtä, niin varmaan palautuminen on oleellista. Samoin kuin muuten, jos ajatellaan palautumista, niin uni on varmaan yksi keskeinen osa myös kivun hoidossa.

Harri:
Joo, unellahan on yllättävän paljon ulottuvuuksia. Nyt vasta ihan viime vuosikymmenellähän on kehittynyt unentutkimuskin valtavasti. Suomessakin on isoja unentutkimusprojekteja käynnissä, koska unessa on monenlaisia eri komponentteja. Siellä juuri on tämmöinen palautumisenkin osio ja se on valtavan tärkeä. Osalla se ikään kuin puuttuu ja se saattaa sitten näkyä, että väsyy nopeammin, uupuu. Uupumushan on todella merkittävä asia. Nyt puhutaan uupuneista nuorista, uupuneista työssä olevista. Palautuminen on valtavan tärkeä asia, että unen komponentit on kunnossa, että uni kulkee tietyllä rytmillä. Ne pitää olla olemassa.

Sitten toinen asia, mitä unen aikana tapahtuu aivoissa. Sielläkin on imuverkosto, joka huuhtelee aivot, joka on ilmeisesti valtavan tärkeä asia, mutta se tapahtuu unen aikana. Se vaatii tietyt unen vaiheet, että se tapahtuu, ja jos se puuttuu, niin se on puutteellista. On valtavasti seikkoja, jotka vaikuttaa meidän kipuaistimukseen eri puolilla kehoa.

Maria:
Mainitsit tossa tätä unen palauttavaa vaihetta, eli eikö niin, että syvän unen aikana tapahtuu nimenomaan palautumista?

Jos ajatellaan vaikka nuoria, jotka usein menee hyvin myöhään nukkuun ja useinhan se syvä uni ajoittuu siihen alkuyöhön, niin heiltähän voi jäädä jo tavallaan siinä, jos mennään erittäin myöhään nukkumaan, niin jää osa sitä syvää unta saamatta, jolloin sitä palautumista sitten tapahtuisi?

Harri:
Saattaa olla, että osalla nuorista voi olla tämmöisiä unenhäiriöitä, ja sitten meillä on kaikilla niin sanottu sisäinen kello. Puhutaan sirkadiaanisesta rytmistä, joka säätelee eri hormonien erittymistä ja sehän saattaa mennä sekaisin.

Varsinkin iäkkäillähän tapahtuu tämmöistä, että sisäinen kello menee sekaisin ja heille tulee univaikeutta. Kun tämä sisäinen kello on valtavan tärkeää näiden eri hormonien erittymiseen, niin näähän saattaa mennä myös sekaisin, ja sillähän sitten voi olla tosi suuria vaikutuksia jaksamiseen ja vaikka mielenterveyteen, mutta niitä on hirveän vaikea tutkia.

Maria:
Mutta ennen kaikkea kivun ilmenemisen tai kipuherkkyyden, kivunhallinnan kannalta, uni on tosi tärkeä osa kivunhoitoa, selkäkivunkin hoitoa.

Harri:
Joo, siihen varmasti auttaa ja kannattaa panostaa unenlaatuun ja säilyttää tietty rytmi siinä koko ajan, elämässä ja unessa.

Maria:
Tässä vähän jo puhuttiin, tämmöisestä pitkäkestoisesta eli vähän kroonisesta selkäkivusta. Mutta miten tulisi toimia, jos selkä nyt tulee akuutisti kipeäksi, mitä vinkkejä olisi? Eli mitä kannattaa ehkä välttää ja toisaalta, miten voisi itse lievittää akuuttia selkäkipua?

Harri:
No, sellainen sääntö – nykyään sanotaan, että jos äkillinen selkäkipu alkaa, siinä saa kivun sallimissa rajoissa liikkua ja vähän pitääkin liikkua. Selkä tykkää liikkeestä. Liikettä sitten hiljalleen vaan lisää, miten selkä antaa tehdä. Ja sitten jos huomaa, että tietty liikerata heti pahentaa kipua, niin sitä ei kannata sitten tehdä. Antaa sen selän palautua.

Sitten jos ajatellaan lääkitystä, niin osaan meillä on käsikauppalääkkeitä. Niitähän voi ottaa, jos kokee, että sitten ehkä saisi nukuttua paremmin tai löytäisi paremman asennon olla.

Mutta valtaosalla sitten aika nopeasti alkaa laueta äkillinen kipu ja sitten vaan elämään sen mukaan miten kipu antaa myöten, ja sitten se laukeaa pois.

Maria:
Mutta eikö niin, aika monella on uskomus, että jos joku liikesuunta tai liike tuottaa akuutissa vaiheessa kipua, kun kipu on juuri kovimmillaan ja se on akuutti, niin moni alkaa helposti uskoa, että liike on väärä ja sitä pitää välttää myöhemminkin. Mutta näinhän ei ole.

Harri:
Ei ole, vaan sitten kun selkäkipu rauhoittuu, niin sitten vaan kaikki liikesuunnat käyttöön.

Maria:
Eli mikään liikesuunta ei niin sanotusti ole paha. Selkä tykkää monipuolisesta liikkeestä, mutta akuutissa kivussa välttää niitä liikesuuntia, mitkä selvästi provosoi kipua.

Harri:
Eli luontohan, sehän jämäyttää selän, koska se haluaa suojella. Se ei anna sinun tehdä tiettyyn suuntaan, se haluaa suojella, koska siellä on tapahtunut jotakin, jonka täytyy saada aikaa korjautua ja palautua. Mutta se antaa tehdä semmoiseen suuntaan, mikä ei pahenna tilannetta.

Maria:
Kun luonto on saanut korjausprosessin valmiiksi, niin sitten sen voi vapauttaa. Eli lähinnä se, ettei jää sitten kivun pelko päälle, että tämä liikesuunta on huono. Sitä se ei tarkoita, vaan se on hetkellinen suojareaktio.

Harri:
Kyllä.

Maria:
Tässä on tullut monia tämmöisiä pieniäkin oivalluksia tai elämäntapamuutoksia, kuten liikunnan lisääminen tai vastaavat, millä voi edistää sitä hyvinvointia.

Tuleeko sulle mieleen, Harri, sun lääkäriajoilta jotain oivalluksia, joilla onkin sitten ollut oletettua suurempi merkitys sen potilaan selkäkivun kannalta?

Harri:
Jos tätä arjessa tapahtuvaa tarkkailua, niin oli eräs nuori nainen, jolla oli nikaman takakaaren höltymä lanneselässä ja toinen pieni siirtymä. Hänellä oli sitkeä yöllinen kipu, joka liittyi selkeästi makuulla oloon. Hän ei löytänyt sellaista asentoa, mikä olisi kivuton, ja se häiritsi hänen yöuniaan, eikä siihen auttanut mikään. Siis ei löydetty mitään ratkaisua siihen, ei fysioterapialla eikä tietenkään lääkettä ole järkevä käyttää, eihän se ole tarkoitettu sellaiseen.

Arjessa sinänsä hän pärjäsi selkänsä kanssa, mutta se tuli just yöllä, eikä hänellä ollut selkärankareumaa eikä se viitannut ollenkaan siihen, vaan se on selvästi asentoon liittyvä. Sitten hän oli ollut lomamatkalla hotellissa ja havahtui, että hänhän on nukkunut koko yön. Hän on aamulla kivuton ja hän rupesi miettimään, mikä ihme tässä on ja huomasi, että patja on jotenkin notkolla, siinä on kuoppa ja hän nosti patjan. Sängyssä oli säle rikki kuopan kohdalla. Hänellä oli kotona samantyyppinen sänky. Hän rikkoi säleen ja patja meni notkolle, ja se oli just oikea asento. Hän nukkui sitten ihan hyvin. Hän oli tosi onnellinen tästä. Mutta tämmöinenkin siis voi joskus olla syynä, sitkeän kivun takana. Se oli tämmöinen hauska oivallus.

Maria:
Niin, eli ne ei ole välttämättä aina niin erikoisia ne asiat. Siellä voi olla hyvin käytännönläheinen oivallus. Onko sinulle sattunut jotain muuta vastaavaa?

Harri:
No, sitten oli eräs mies, joka oli innokas juoksunharrastaja. Hän lenkkeili runsaasti. Piti hyvin kuntoansa yllä, mutta hänellä oli sitkeä lanneselän alueen kipu, johon ei löytynyt syytä. Hänellä ei ollut mitään vikaa selässä ja mikään ei auttanut. Lihakset oli kunnossa. Sitä pohdittiin ja mietittiin, mikä ihme tässä on. Sitten rupesin kyselemään, minkälainen juoksulenkki on, minkä hän tekee. Hän sanoi, että hän tekee aina sen saman lenkin. Siinä on aika pitkä matka, että hän joutuu juoksemaan tietä pitkin ja sitten hän menee maastoon.

Sitten kysyin, että voisiko juosta toisin päin. Menee niin kuin samaan suuntaan sitä tietä ja se lenkkihän on ympyrä kuitenkin, niin juokset sen nyt toiseen suuntaan sitten mutta samalla puolen tietä. Ei ensin uskonut, että toi puhuu ihan hölmöjä. Sitten hän teki sitä. Se alkoikin helpottamaan, hänen vaivansa. Sitten kun analysoitiin sitä, niin tiehän rakennetaan kuperaksi eli se on korkea keskeltä ja matala ojaan päin, jotta vesi valuu tieltä ojaan. Ja se oli sen verran jyrkkä se tien kallistus. Hän juoksi aina samaan suuntaan, niin se kuormitti toista puolta lantiota ja lanneselkää. Hän muutti sen ja itsekin äkkäs, että se helpottaa. Nyt hän vaihtaa sitä.

Maria:
Tosi kiva.

Harri:
Se, että tietää mistä se johtuu, hän osaa kuunnella, että okei, nyt se alkaa ärtymään. Nyt vaihdetaan tieosuus toiseksi, toisin päin. Eli ihan näinkin yksinkertaisia juttuja. Sitten kun vaan asiaa jauhetaan ja mietitään ja pannaan potilas miettimään sitä, niin hänkin saattaa sitten hoksata sen.

Kirsi:
Niin, hän on se paras asiantuntija.

Harri:
Paras asiantuntija siinä. Tässä lääkäri voi vaan heitellä omia assosiaatioitaan, kun kuuntelee tarinaa.

Maria:
Olisiko sulla, Harri, vielä jotain mitä haluaisit sanoa meidän kuulijoille?

Harri:
Mä haluisin semmoisen asian tuoda esiin, että nythän on terveyskeskuksissa näitä koulutettuja fysioterapeutteja, jotka on käyneet selkäkurssit, että heidät on koulutettu juuri tämmöisen akuutin selkäkivun analysoijiksi, ja niitä vastaanottoaikoja heillä on sitten ihan päivittäin eli heille voi varata ajan. Ei tarvitse mennä lääkärille, vaan he ensin analysoi ja katsoo. Sitten jos he eivät ratkaise asiaa tai jos he havaitsevat siinä sellaista, että tarvitaan tutkimuksia ja lääkäri, niin sitten siitä pääsee lääkärille suoraan, ja on jo tavallaan analysoitu asia hyvin pitkälle, jolloin asiat sitten menee tosi nopeasti. Tätä palvelua kannattaa käyttää. Se on todella olemassa, ja näitä on nyt aika paljon koulutettu ympäri Suomea.

Heille pääsee ja heillä on ihan päivittäin vapaita aikoja juuri tätä varten. Jos on hankaloitunut selkäkipu, eikä itse sen kanssa pärjää, tätä kannattaa käyttää, koska siinä käydään hyvin läpi tilanne. Se on todella hieno palvelu. Tästä ei vaan tiedetä.

Maria:
Eli puhuttiin fysioterapeuttien suoravastaanottotoiminnasta.

Kirsi:
Ja nää fysioterapeutit varmaan osaa sitten asiakkaan kanssa miettiä itsehoidon näkökulmaa, että mitä voisi ehkä tehdä toisin tai voiko työolosuhteita vähän muuttaa ja tauottaa ja tällaista näin.

Harri:
Juuri sitä, kaikki tällaiset käydään läpi siinä.

Maria:
Kiitos oikein paljon Harri, että pääsit mukaan tähän meidän podcastiin keskustelemaan tästä niin meille läheisestä ja mielenkiintoisesta aiheesta eli selkäkivusta.

Ja kiitos myös kaikille meidän kuulijoillemme, että olitte mukana kuuntelemassa meidän podcastiamme, ja toivottavasti saitte tästä jaksosta lisätietoa selkäkivusta, sen hoidosta ja konkreettisia vinkkejä itsehoitoon. Muistathan, että monipuolista tietoa selkä- ja niskakivuista sekä niiden itsehoidosta löydät selkäkanava.fi-verkkosivuiltamme. Ensi kertaan!