Selkäkivun lääkehoito

Maria:
Moikka ja tervetuloa kuuntelemaan Selkäkanavan podcastia aiheesta selkäkivun lääkehoito. Mun nimi on Maria Sihvola ja tässä vieressäni on meidän toinen housti Kirsi Töyrylä-Aapio.

Kirsi:
Moikka!

Maria:
Tänään meidän vieraana on työterveyshuollon erikoislääkäri Merja Rossi. Lämpimästi tervetuloa, Merja.

Merja:
Kiitos Marja ja Kirsi.

Maria:
Kerrotko vielä vähän itsestäsi ja taustoistasi ja siitä, että miten sinä päädyit juuri erikoistumaan työterveyshuoltoon.

Merja:
Minä olen Helsingissä asuva lääkäri ja olen kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta. Mä oon valmistunut Oulusta lääkäriksi vuonna -97 ja valmistumisen jälkeen siirryin Muhokselle väestövastuulääkäriksi. 2005 muutin Helsinkiin ja siinä vaiheessa mietin, että rupeanko työskentelemään lääkärinä terveyskeskuksessa vai työterveyshuollossa. Siinä vaiheessa päädyin hakeutumaan Helsingin kaupungin työterveyskeskukseen ja siellä ihastuin työterveyshuoltoon, ja siitä asti olen erikoistumisalalla ollut.

Erikoistuin työterveyshuoltoon vuonna 2011. Työterveyshuolto on yleislääkärin työtä ja jos katsotaan potilasvastaanoton näkökulmasta, niin se on todellakin yleislääkärin työtä, jossa katsotaan potilaan tilannetta ja kokonaistilannetta työterveyshuollon silmälasien kautta. Mä pitkään kipuilin sitä, että en voi enää hoitaa lapsia, nuoria, raskaana olevia enkä vanhuksia, mutta siitä puolesta on oppinut luopumaan, mikä on yleislääkärin ja väestövastuulääkärin työssä ollut aivan ihana asia.

Maria:
Tässä jaksossa meidän on tarkoitus puhua kipulääkityksestä, sen perusteista ja merkityksestä nimenomaan selkäkivun hoidossa. Eli jakson tavoitteena on lisätä kuulijoiden ymmärrystä lääkehoidon merkityksestä osana muuta hoitoa.

Kuten me kaikki tiedetään, niin selkäkipu on hyvin yleistä ja sen paranemistaipumus on hyvä. Kuitenkin suurin osa selkäkivuista on hyvälaatuista eli epäspesifisiä kipua, joka paranee itsekseen muutamassa päivässä tai viikossa. Vain noin 5–10 prosentilla selkäkivun taustalla on jokin spesifinen sairaus, kuten välilevytyrä tai selkärankareuma. Yleisimmin selkäkipua esiintyy nimenomaan siellä alaselän alueella. Jos sitä on yläselässä, niin hyvin tyypillinen alue on lapojen väli tai lapaluiden alueiden lihaskipu. Milloin Merja tähän selkäkivun hoitoon vaatii nimenomaan lääkehoitoa. Milloin lääkitystä tarvitaan?

Merja:
Silloin kun kipu haittaa sinun normaaleja päivittäisiä toimintoja, liikkumista, peseytymistä, työssäkäyntiä tai yöunta. Varsinkin jos liike ei ole ollut kipua lievittävää, eli usein mä ainakin itse teen niin, että mä yritän ensin roikkua ja rullata selkää ja nitkutella alaselkää, lantiota ja avata rintarankaa, jos selkä on kipeä. Usein tämä liike auttaa kipuun, mutta jos ei riitä liikutteluliike tai venyttely, sitten kipulääkitys on ehdottomasti paikallaan.

Maria:
Miten tämä lääkehoito voi edistää toipumista, tai mikä sen kipulääkityksen tarkoitus on muuta kuin kivunlievitys selkäkivun hoidossa?

Merja:
Nimenomaan mahdollistaa normaali liikkuminen, kivuton liikkuminen ja toimintakyvyn ylläpito ja riittävä yöuni. Ne on äärettömän tärkeitä meille kaikille. Sillä, että kipu hoidetaan, mahdollistetaan se, että lihasten verenkierto pysyy kunnossa, normaalit liikeradat säilyy, turhat pelot väistyy. Me saadaan pystyvyyden tunnetta siitä, että tämähän meneekin tästä ohi ja mä kykenen liikkumaan ja palauttamaan liikkeellä sen mahdollisen jumiutumisen sieltä. Sen kipulääkityksen ansiosta.

Kipulääkityksen yksi tarkoitus on myös se, että me pystytään liikuskelemaan, liikkumaan ja palauttamaan lihasverenkierto. Liike on parasta lääkettä selkäkipuun, mutta kipulääkitys on keino ja se mahdollistaa liikkeen ja liikuskelun. Kipulääkitys on siinäkin mielessä tärkeää, että se mahdollistaa kuormittavaankin työhön paluun mahdollisimman nopeasti. Voidaan välttyä ihan työkyvyttömyyden aiheuttamilta ongelmilta. Ei useinkaan tarvita muuta kuin 2–3 päivän sairasloma, joka voi olla jopa oma ilmoitus. Poissaololle monessa työpaikassa on tällainen toimintakäytäntö olemassa. Kipulääkityksellä luodaan edellytykset muun kuntoutumisen onnistumiselle ja ehkäistään kivun kroonistuminen, joka on erittäin tärkeää.

Maria:
Miten kun annetaan kipulääkettä, että henkilö pystyy liikkumaan ja toimimaan ja pystyy ehkä palaamaan fyysisesti raskaaseen työhön, tuleeko sulle eteen tilanteita, että asiakkaat ajattelee, että minulle annetaan lääkettä, etten mä olisi pois töistä? Tavallaan he kokee, että jos olen kipeä, niin mulle annetaan lääkettä, että mä en tuntisi kipua ja pystyisin käymään töissä. Tuleeko tällaisia sulle eteen työssä, että ihmiset kokee sen vähän väärin?

Merja:
En ole törmännyt tällaiseen ajatukseen. Kyllä ihmiset yleensä haluaa olla työkykyisiä ja palata töihin mahdollisimman pian. Ei sitä kipulääkitystä ajatella negatiivisena asiana.

Maria:
Mitkä on tyypillisimpiä lääkeaineita tai mitä kipulääkkeitä käytetään yleisimmin selkäkivun hoidossa?

Merja:
Kyllä ne on parasetamoli ja tulehduskipulääkkeet. Ne on peruskipulääkkeet mitä käytetään.

Maria:
Onko nämä niitä lääkkeitä, jos ajatellaan, että tulee selkäkipu, nitkahtaa selkä jossain kotitöissä tai tulee jonkinnäköinen lihaskipu, niin mitä asiakkaat tai ihmiset voi itse ottaa myös siellä kotona?

Merja:
Kyllä, näistä lähdetään liikkeelle.

Maria:
Mitäs jos selkäkipu on voimakkaampaa tai on esimerkiksi iskiastyyppistä, välilevyperäistä oiretta, hermojuuripuristusta tai tulehdusta, niin minkälaista lääkitystä hermojuurikivun hoidossa käytetään?

Merja:
Niissäkin lähdetään liikkeelle parasetamolista ja tulehduskipulääkityksestä. Riippuu kliinisestä statuksesta eli onko siellä hermojuuripuristuksesta kliinisiä merkkejä, onko siellä puutumista, lihasvoiman heikentymistä tai refleksipuutoksia. Tällaisessa tilanteessa voidaan näiden parasetamolin ja tulehduskipulääkkeen rinnalla käyttää mahdollisesti jotakin neuropaattisen kivun lääkityksiä. Siitä ei kuitenkaan ole vahvaa näyttöä, mutta kokemusperäisesti siitä on ollut hyötyä. Se rauhoittaa ääreishermoa, joka on pinteessä välilevyn puristuksessa.

Maria:
Onko näissä paljon yksilöllistä vaihtelua, niin kuin puhuit tästä kokemusperäisyydestä, että toisilla on sama lääkeaine samaan oireeseen, joka voi auttaa, mutta toinen ei koe sitä?

Merja:
Jonkin verran on. Varsinkin hermokipulääkkeiden, neuropaattisen kivun lääkkeiden kohdalla. Niitä harvemmin käytetään tai on tarve käyttää. Niin kuin alussa sanoit, että vain 5–10 prosentin selkäkivun syynä on spesifinen sairaus. Mutta on hieno asia, että parasetamoli ja tulehduskipulääkkeet toimii yhtä lailla kaikilla, kunhan vaan katsotaan, että riittävillä annoksilla käytetään eikä satunnaisesti oteta vaan kuuriluontoisesti.

Maria:

Miten kun puhutaan tällaisesta hyvälaatuisesta kivusta, että ei ole välttämättä mitään hermoperäistä tai hermojuuripuristusoiretta tai vastaavaa, niin miten kipugeelit, toimiiko ne hyvin paikallishoitona?

Merja:
Kyllä voi kokeilla, ja se on hyvä vaihtoehto silloin, kun on vasta-aiheita tablettimuotoiselle tulehduskipulääkitykselle. Jos on vaikka verenohennuslääkitys, mahahaavaoiretta ollut, mahalaukun limakalvontulehdusta tai on masennuslääkitys pohjalla, niin silloin se on ihan hyvä vaihtoehto, varsinkin paikalliseen kipuun. Kovaa näyttöä niistä ei ole. Ei ole edes tulehduskipulääkkeistä yksistään laajoissa tutkimuksissa hirveän vahvaa näyttöä, mutta kokemusperäisesti kannattaa kokeilla ilman muuta. Kyllä niistä ihmiset hyötyy.

Kirsi:
Tarviiko siinä miettiä ihon kuntoa, että minkälainen se on, että iho on terve?

Merja:
Kyllä, ehjälle iholle. Ei voi laittaa rikkinäiselle iholle.

Maria:
Voidaanko antibiootteja käyttää jonkinlaisen selkäkivun tai tiettyjen selkäsairauksien hoidossa?

Merja:
Ei sinänsä selkäkivun hoidossa. Joskus aikoinaan muistan Muhoksella lääkärinä ollessa tuli tutkimuksia siitä, että oli hoidettu aktiivin selkärangan nivelrikon nikaman päätelevyn tulehdusmuutoksia antibioottikuurilla. Ajateltiin, että voisiko siitä olla apua aktiiviseen nivelrikkosärkyyn ja kipuun. Ei siitä ole saatu mitään käypää hoitoa. Sitä käytetään kuitenkin spesifin selkäkivun aiheuttamassa sairaudessa eli välilevy voi joskus tulehtua bakteerin toimesta joko tuberkuloosibakteerien toimesta tai muutoin. Silloin käytetään suonensisäistä antibioottikuuria pitkään.

Kirsi:
Ne on varmaan harvinaisempia?

Merja:
On erittäin harvinaisia ja kovaa selkäkipua aiheuttavia sairauksia.

Maria:
Tossa tulikin aikaisemmin jo vähän esille sitä, mihin kipulääkityksen valinta perustuu. Mutta mitä seikkoja lääkäri ennen kaikkea käy läpi tai miettii, että minkälaisen kipulääkkeen hän asiakkaalle valitsee tai antaa?

Merja:
Siinä mietitään, että onko potilaalle jotakin vasta-aiheita lääkitykselle. Sitä kautta lähdetään pois sulkemaan tai katsomaan, että mikä lääke sopii parhaiten. Haastatellaan nämä mahdolliset ongelmakohdat eli jos on taipumusta mahalaukun limakalvon tulehdukseen, on närästysoireita, on mahdollisesti sairastanut mahahaavan, niin semmoiselle potilaalle ei käy tulehduskipulääkitykset. Parasetamoli voi aiheuttaa maksavaurioita. Jos on maksan vajaatoimintaa tai maksa-arvojen kanssa ollut ongelmaa, niin en lähtisi parasetamolilla sellaista potilasta hoitamaan. Pääosin parasetamoli toimii kyllä kaikille, myös astmaatikoille. Siinä on pidettävä huoli siitä, että 3 gramman päiväannos ei ylity. Sitten maksavaurion riskit kasvaa.

Tulehduskipulääkitys ei ole hyvä vaihtoehto myöskään potilaalle, jolla on verenpainetauti tai valtimotautien riskitekijöitä, korkeat kolesterolit, verensokerit pielessä, verenpaineet koholla tai on sepelvaltimotauti tai aivohalvaus sairastettu, koska tulehduskipulääkitys häiritsee verisuonen sisäseinämän toimintaa ja yhteisvaikutukset verenohennuslääkkeiden, kuten aspiriinin asetyyli-, salisyylihapon kanssa on ongelmallisia ja monesti ihmiset tauottavat aspiriinin, joka on tosi tärkeä estämään verihyytymiä ja veritukoksia. Sitten perussairaus voi pahentua tulehduskipulääkkeen kanssa. Näitä on tutkittu ja on todettu, että tulehduskipulääkkeistä naprokseeni on kaikista turvallisin potilaalle, jolla on valtimotauti tai sen riskitekijöitä tai verenpainetauti.

Tulehduskipulääkkeestä on myös uudenaikaisia ns. COX-2-salpaajia, jotka on vähän vatsaystävällisempiä kipulääkkeitä eli närästys-ylämahakipupotilaalle se voi olla parempi vaihtoehto, mutta niitä ei missään nimessä saa käyttää sitten taas verenpainetautipotilaan tai sydän- ja verisuonitautipotilaan lääkityksessä. Sitten jos potilaalla on verenohennuslääke Marevan tai muita uudenaikaisia verenohennuslääkkeitä, niin niiden vuotoriski tai haittavaikutukset lisääntyy tulehduskipulääkityksen kanssa eli ei kannata niiden kanssa käyttää. Silloin turvallisempi kipulääke on parasetamoli ja sitten paikallishoidot, ehkä se kipulääkegeeli on silloin paikallaan. Kylmähoitoa ei kannata kivun hoidossa unohtaa.

Myöskin verenpainepotilaalla tulehduskipulääkitys voi olla riski, sen vuoksi, että munuaiset voivat vaurioitua, ja varsinkin jos tulee kuumeinen ripulitauti, elimistö kuivuu. Kesähelteillä tulee ehkä juotuakin turhan vähän, niin silloin on munuaiset vaarassa ja silloin pitäisi ymmärtää myös tauottaa tai lopettaa tulehduskipulääkekuuri, jos semmoinen on menossa, ja ylipäänsä kannattaa muistaa aina, jos on lääkityksiä paljon tai on näitä kivunlääkityksiä, että pitää muistaa juoda nesteitä kahdesta kahteen puoleen litraan vuorokaudessa, ettei tule mitään ongelmia munuaistoiminnan kanssa.

Ehkä nämä on ne pääasialliset tekijät, mitä siellä mietin, että mitä kipulääkettä valitsen potilaalle. Astmaatikko joskus saa tulehduskipulääkkeestä, ibuprofeenista esimerkiksi voi saada allergisen reaktion, mutta se on loppujen lopuksi aika harvinaista. Ja kyllä ihmiset, astmaatikot itse tietää, että onko se sopinut vaiko ei. Se kannattaa kysyä.

Kirsi:
Miten kun ihmiset aika paljon googlailee näitä lääkkeitä ja juttelee toisen selkäkipuisen kanssa tai tämä lääke on ollut toiselle hyvä, niin alkaako ne väittelee lääkärin kanssa vai tyytyykö ne siihen, että sanot tätä lääkettä nyt kokeillaan tai haluaako ihmiset ensin lisätutkimuksia ennen kuin he alkaa syömään lääkettä?

Merja:
Kyllä siitä voidaan keskustella, niistä heidän tuttavienkin kokemuksista ja usein ei ole mitään estettä mennä samalle lääkelinjalle, tulehduskipulääkkeissä on hyviä vaihtoehtoja. Osa on lyhytvaikutteisempaa, osa on pitkävaikutteisempaa ja ihan hyvin niitä voi lääkäri kuunnella, niitä potilaan saamia puskaradion merkkejä, ja yleensä siellä akuutin kivun vaiheessa ei olla vaatimassa mitään lisätutkimuksia. Ehkä nykyään lääkäritkin osaa sen informoida potilaalle, että akuutissa selkäkivussa tai toistuvassa alaselkäkivussa, niin ei siellä mitään kuvantamisia tai lisätutkimuksia tarvita. Mutta kuuluu lääkärin työhön arvioida kliinisen statuksen perusteella, että onko tässä merkkejä jostakin muusta vakavammasta hoidettavasta sairaudesta vaiko pelkästään siitä ns. epäspesifistä selkäkivusta.

Maria:
Mitä jos asiakkaalla on hermojuuripuristukseen tai -ärsytystilaan viittaavia oireita, kuten iskiasoire, niin minkälaista lääkehoitoa siihen?

Merja:
Siihenkin käytetään parasetamoli-tulehduskipulääkekombinaatiota usein. Riittävän isoilla annoksilla, useinmaksimiannoksilla. Siihen olennaisesti liittyy se, että yöuni pyritään turvaamaan, koska kipukynnys laskee, jos yöunet nukkuu huonosti. Oikein kovaan akuuttiin kipuun voi yhdistää tarvittaessa tulehduskipulääke ja heikko opioidi -yhdistelmän tai parasetamoli ja heikko opioidi -yhdistelmän yötä vasten, että saa sen yön nukuttua, jolloin toimintakyky on parempi sitten päivällä ja kipukynnys nousee siitä, että yön on nukkunut.

Kirsi:
Pyytääkö ihmiset unilääkettä kipuun tai siihen, että he saa nukuttua?

Merja:
Kyllä joskus pyytää ja he perustelee sen sillä, että kun on kipua, joka herättää yöllä tai ei anna nukkua yöllä, niin he ajattelee, että siihen käytetään unilääkettä, että saa nukuttua. Mutta kyllä se vastaus on, että kipu hoidetaan kipulääkkeillä, ei unilääkkeellä.

Maria:
No, miten kun jonkin verran käytetään näitä niin sanottuja mieliala- tai masennuslääkkeitä pitkäaikaisen kroonisen kivun hoidossa, niin mihin niiden teho tai käyttö perustuu?

Merja:
Joo, ne on erittäin hyviä lääkityksiä kroonisen kivun hoidossa. Käyttö perustuu siihen, että ne nostaa kipukynnystä ja ne heikentää keskushermostojen herkistymistä, kivulle herkistymistä. Ja kun ne nostaa myös mielialaa ja lievittää ahdistuneisuutta, niin kivun kokemuskin lievenee ja ne on todettu hyvin käyttökelpoisiksi kroonisessa kivussa.

Maria:
Kohtaatko koskaan asiakkailta sellaista reaktiota, että miksi minun kipua hoidetaan masennuslääkkeillä?

Merja:
Kyllä se on aika tavallinen kysymys. Mutta se selitetään siinä hoidon alkuvaiheessa, että mistä tässä on kysymys ja miksi tämmöinen mahdollinen masennuskipulääke aloitetaan kivunhoitoon. Kyllä sen ihmiset sitten ostaa, siitä on kuitenkin apua.

Maria:
Minkälaisia sivu- tai haittavaikutuksia selkäkivun hoidossa käytetyillä lääkkeillä saattaa olla? Vähän tulikin jo jotain tuolla aikaisemmin, mutta jos lähdetään ihan vaikka siitä parasetamolista ja tulehduskipulääkkeistä liikkeelle.

Merja:
Maksavaurio, parasetamolilla liian suurina annoksina. Jotkut ihmiset saa maksavaurion myöskin tulehduskipulääkkeistä. Se on yksilöllistä, että kenen maksa reagoi ja minkälaisiin annoksiin. Sitä täytyy seurata tarkkaan ja aikaisempi tarina kertoo siitä, että jos siellä on maksa-arvot ollut esimerkiksi koholla ja on paljon muita lääkityksiä, niin silloin voi olla, että pitkäaikainen tulehduskipulääkkeiden syönti vaurioittaa maksaa. Eli tarkoitus on pysytellä aina mahdollisimman lyhytaikaisessa tehokkaassa kipulääkityksessä ja syödä sitä kuuriluontoisesti, eikä niin, että niitä jää päälle turhaan pitkäaikaisesti, ja yhdistää siihen kipulääkitys ja kaikki muu hoito, liikunta, kuntoutus ja muut ei-lääkkeelliset kivun hoidot.

Tosiaan närästys, ylämahakipu, ylävatsavaivat voi tulehduskipulääkkeistä olla haittavaikutus. Verenvuoto suolistosta, nenäverenvuoto, varsinkin jos on yhtä aikaa käytössä masennuslääkitys ns. serotoniinin takaisinoton estäjälääkitys ja tulehduskipulääkitys, niin siihen voi liittyä lisääntynyt verenvuototaipumus. Verenohennuslääkityksen kanssa näitä tulehduskipulääkityksiä ei siis käytetä, että siitä ei tarvitse erikseen mainita.

Maria:
Miten sitten nämä vahvemmat, että jos on tämmöinen todella kova kipu ja käytetään esimerkiksi opioidilääkitystä kivun hoitoon ja vaikka vähän isompina annoksina, niin on paljon puhuttu viime vuosina tästä riippuvuusongelmasta.

Merja:
Perusterveydenhuollon lääkäri ei saa käyttää vahvoja opiaatteja. Ne on tarkoitettu kipuklinikan käyttöön hoitopalettiin. Se, mitä perusterveydenhuollon lääkäri, työterveyslääkäri, yleislääkäri voi käyttää, niin on tämä heikon opioidin ja parasetamolin ja sitten tulehduskipulääkkeen yhdistelmä eli tramadoli tai buprenorfiini. Niiden haittavaikutus on lähinnä ummetus. Näkisin, että silloin kun se on asiallisesti oikeassa tilanteessa oikealle potilaalle määrätty lääkitys ja informoitu potilas oikein, niin ei siinä ole riippuvuusriskiä. Mutta se on todellinen ongelma näiden vahvojen opioidien kanssa ja niitä ei perusterveydenhuollon lääkäri määrää eikä pidä määrätä.

Maria:
Miten potilaan tulisi tehdä, jos tämmöisiä haittavaikutuksia ilmenee lääkärin määräämästä lääkkeestä tai potilas kokee, että lääke ei sovi?

Merja:
Hänen kannattaa keskeyttää lääkitys ja konsultoida lääkäriä, että miten tilanteessa edetään.

Maria:
Eli nimenomaan niin, että on kuitenkin lääkäriin yhteydessä, ettei itse ala ikään kuin säätämään sitä lääkitystä.

Merja:
Kyllä, ellei ole hyvin jo informoitu tämän varalta, että kuinka toimia sitten, jos tulee jotakin haittoja.

Maria:
Jonkun verran kuulee tuossa ohimennen sitä, että ihmiset itsestään lopettaa lääkitystä tai jättää jonkun määrätyn lääkkeen syömättä, esimerkiksi jos vaikka tämmöiseen hermojuurikipuun on määrätty neuropaattisen kivun hoitoon tarkoitettua lääkettä. Sitten siellä saattaa olla tähän tulehdukseen määrättyä tulehduskipulääkettä, niin ihmiset jättääkin jo jonkin näistä lääkkeistä ottamatta ja kokee, ettei halua syödä niin montaa lääkettä tai että tämä ei varmaan sovi minulle tämä toinen lääke. Ja on kuitenkin määrätty kombinaationa se lääkitys, niin miten sellaisissa tapauksissa?

Merja:
Siinä tapauksessa kannattaa tehdä tilannearvio, vaikka tutkia potilas uudelleen vastaanotolla ja yhdessä miettiä, että mitenkä me tästä nyt sitten edetään, että millä kombinaatiolla tai millä lääkityksellä on paras hoitomyöntyvyys, että mihin se potilas on sitoutunut. Ei tietenkään voi määrätä lääkkeitä pakolla syötäväksi, yhteistyössä siinä toimitaan.

Kirsi:
Miten tärkeää se on, että ottaa niitä lääkkeitä niin kuin yhtä aikaa tai erikseen? Noudattaako potilaat yleensä ohjeita hyvin, jotta niistä on hyötyä?

Merja:
Kyllä pääsääntöisesti noudattaa ihan hyvin. Sillä ottoajankohdalla ei ole hirveästi merkitystä, että ottaako sen juuri tunnilleen oikeaan aikaan, vaan aamupäivä- ja ilta-annostelu, ja aamuannostelu silloin, että kykenee lähtemään töihin ja pystyy tekemään työnsä kivuitta. Päivällä voi ehkä ottaa tarvittaessa lisäannoksen, mutta sitten yöksi iltalääkitys, että se yöuni turvautuu ja pystyy nukkumaan paremmin. Ne on ehkä ne tärkeimmät kohdat.

Kirsi:
Miten kun ihmiset käyttää jonkin verran luontaistuotteita ja muuta, niin onko niillä vaikutusta lääkkeen imeytymiseen?

Merja:
Voi olla ja niitä ei voi suositella. Luontaislääkkeitä ja rohdosvalmisteita ei ole tutkittu lääkkeellisin menetelmin ja ne voi aiheuttaa maksavaurioita ja niiden kanssa voi olla yhteisvaikutuksia muiden lääkitysten kanssa.

Maria:
Olisi varmaan hyvä sitten tiedottaa lääkäriä, jos on käytössä jotain luontaisvalmisteita?

Merja:
Kyllä, ja yleensä siitä kysytäänkin vastaanotolla, että mitä lääkityksiä sinulla on käytössä, jotta voidaan määritellä, mikä on se hoito nyt tähän tilanteeseen.

Maria:
Tästä päästään hyvin siihen, että kun tuli nämä luontaisvalmisteet mainittua. Kohtaatko sä paljon ennakkoluuloja lääkehoitoa tai kivunlääkehoitoa kohtaan työssäsi?

Merja:
Jonkin verran, aika harvoin kuitenkin loppujen lopuksi. Joskus ihmiset ajattelee, että on sitä riippuvuuden pelkoa, mikä on turha parasetamolin ja tulehduskipulääkkeen kanssa. Sitten ajatellaan, että jos minä peitän kivun lääkityksellä, niin minä rikon paikkoja. Tai että on yleensä semmoinen lääkekielteinen suhtautuminen, että en mihinkään vaivaan missään nimessä halua mitään lääkityksiä käyttää. Joskus saa puhua kuin Runeberg, että miksi tämä kipulääkitys on tässä vaiheessa nyt tarpeen. Mutta se aina kannattaa pitää mielessä, että ei ne ole tarkoitettu pitkäaikaiseksi lääkityksesi vaan sen tilanteen laukaisemiseksi.

Kirsi:
Sehän on tärkeää, että ihminen syö niitä kipulääkkeitä, jotta pääsee liikkumaan, ettei jää sinne sohvalle makaamaan.

Merja:
Kivun kroonistumisen kierre voi alkaa siitä.

Maria:
Tuleeko sulle mieleen jotain muita yleisimpiä ongelmia tai sudenkuoppia tässä suomalaisten kipulääkkeiden tai tulehduskipulääkkeiden käytössä?

Merja:
Ehkä se, että siellä saatetaan syödä kahdenlaista tulehduskipulääkettä yhtä aikaa. Silloin tietysti mahdolliset riskit ja haitat voi olla suuremmat. Niitä kipulääkityksiä otetaan satunnaisesti eikä kuuriluontoisesti niin kuin on määrätty tai sitten ne jää ehkä pitkäaikaisesti turhaan päälle, että ei uskalleta luopuakaan lääkityksestä.

Maria:
Olisiko sinulla jotain mitä sä vielä haluaisit tähän lopuksi sanoa yleisesti selkäkivun lääkehoidosta tai ylipäänsä kipulääkkeisiin liittyen?

Merja:
Toivoisin, että jokaisella olisi omalääkäri, jonka pakeille voi hakeutua ja jolta voi kysyä neuvoa. Se omalääkärin suhde on luottamuksellinen suhde, ja että on saanut siitä omasta tilasta ymmärrettävän ja riittävän informaation. Se on todella tärkeää, koska sen avulla, minulla on tieto siitä, mikä minulla on ja että minulla ei ole mitään vaarallista eikä pysyvää vauriota. Se mahdollistaa myös toipumisen ja estää kivun kroonistumista, ja että on tarvittava seuranta järjestetty, ja tieto siitä, miten edetään, jos tilanne jotenkin vaikeutuu tai pahenee.

Loppuun haluaisin kerrata vielä sen, että kun nämä selkäkivut on aivan hirveän yleisiä. Niitä meillä jokaisella on jossain elämänvaiheessa, joillakin on niitä toistuvasti, niin ei toki joka kerta sinne lääkäriin tarvitse tulla eikä varmasti suurin osa tulekaan, vaan näitä kipuja voidaan hoitaa ihan itse lääkiten. Siihen ohjeeksi se, että käytä niitä kipulääkkeitä lyhytaikaisesti muutama päivä kerrallaan. Pienintä tehokasta annosta. Ja voit käyttää myös parasetamolin ja tulehduskipulääkkeen yhdistelmää, jos jommasta kummasta ei yksinään ole ollut apua. Älä käytä kahta tulehduskipulääkettä kerrallaan. Noudata annosteluohjeita ja enimmäisannoksia.

Jos kipu pitkittyy tai uusiutuu kipulääkityksestä huolimatta, niin sitten hakeudu lääkärin vastaanotolle. Toistuvassa selkäkivussa me tunnetaan jo oma selkämme ja tiedetään miten se käyttäytyy, niin voi tosiaan kuuriluontoisesti jaksoittain kivun kovuuden ja esiintymisen mukaan kipulääkityksiä ihan hyvin käyttää. Tosiaan, mikäli ne voimistuu, niin sitten hakeudu, tai tulee muita oireita siihen kivun lisäksi, kuumetta, jalan läppäsyä, jalan tuntopuutosta, voimakasta äkillistä selkäkipua, niin ehdottomasti sitten lääkärin vastaanotolle kannattaa hakeutua. Ja mikäli niistä lääkkeistä aiheutuu haittavaikutuksia, niin lopeta lääkkeen käyttö ja ole yhteydessä omaan lääkäriisi.

Maria:
Kiitos tästä yhteenvedosta vielä, Merja, ja kiitos paljon, että pääsit mukaan podcastiimme keskustelemaan tästä tosi mielenkiintoisesta ja tärkeästä aiheesta.

Merja:
Kiitoksia. Oli mukava olla täällä!

Maria:
Ja kiitos, että olit mukana kuuntelemassa. Toivottavasti tämä jakso myös lisäsi sun ymmärrystä selkäkivun lääkehoidosta ja sen merkityksestä osana muuta selkäkivun hoitoa. Muistathan, että monipuolista tietoa selkä- ja niskakivuista sekä niiden itsehoidosta löydät selkäkanava.fi-verkkosivuiltamme. Ensi kertaan. Moikka!