Vahva selkä -podcast, jakso 20, tekstivastine

Jakso 20: Niskakipu – yleisimmät syyt, oireet ja hoito

Hanna: Moikka, ja tervetuloa kuuntelemaan Vahva selkä -podcastia aiheesta niskakipu. Nimeni on Hanna Kääriäinen, ja vieressäni on meidän toinen host, Kirsi Töyrylä-Aapio.

Kirsi: Moikka.

Hanna: Tänään vieraanamme on fysiatrian erikoislääkäri Jani Takatalo. Oikein lämpimästi tervetuloa, Jani.

Jani Takatalo: Kiitos.

Hanna: Kerrotko tähän alkuun lyhyesti itsestäsi ja taustoistasi ja miten olet alun perin tälle alalle hakeutunut?

Jani: Olen fysiatrian erikoislääkäri ja Oulusta lähtöisin. Fysiatrian erikoislääkäriksi valmistuin viitisen vuotta sitten. Sitä ennen olen ollut jo fysioterapeutti ja fysioterapeuttina toiminut myös kliinisessä työssä. Fysiatria on aika luonnollinen jatkumo fysioterapeutin tutkintoon.

Hanna: Tänään tosiaan jutellaan niskakivusta. Sinullakin varmaan paljon käy niskakipuasiakkaita vastaanotolla. Kuinka yleistä niskakipu oikeastaan onkaan?

Jani: Niskakipupotilaita käy kyllä tosi paljon vastaanotolla. Niskakipu on erittäin yleinen. Se on selkäkivun jälkeen yleisin tuki- ja liikuntaelinvaiva. Olkapääkivun kanssa ehkä tappelee kakkosijasta. Miehistä noin joka neljännes, ehkä jopa kolmanneskin, ja naisista vähän useampi vielä, noin 40 prosenttia, kärsii niskakivuista, jos kysytään viimeisen kuukauden aikana.

Kirsi: Mitä niskakivun taustalla on yleensä?

Jani: Hyvin moninaisia tekijöitä. Siellä voi olla jokin vammakin taustalla, mutta yleisesti ottaen se on ihan hyvänlaatuista selkäkipua vastaavaa, että lihasperäistä, ja ehkä liikkumattomuutta on taustalla, että lihaksia ei ehkä käytetä sillä tavalla kuin olisi suotavaa käyttää. Yksipuolinen kuormitus.

Hanna: Liittyykö siihen muita tekijöitä kuormitusasioiden lisäksi? Nyt on paljon puhetta ollut psykososiaalisista tekijöistä, niin ovatko nämä semmoisia, ovatko ne siellä taustalla?

Jani: Kyllähän ne tietenkin ovat mukana siellä vaikuttamassa. Stressi ja ylimääräiset paineet ylipäätänsä elämässä ihan samalla tavalla kuin alaselkäkivussakin lisäävät lihasjännitystä ja sen kautta oirehdintaa.

Hanna: Missä niskakipua yleensä koetaan? Onko se suppeammin niskan alueella vai lähteekö se jonnekin vähän muuallekin päin säteilemään? Tuntuuko oireita laajemminkin?

Jani: Jos me ihan niskakivusta puhumme pelkästään, niin noin pääsääntöisesti ajatellaan, että se on niskassa, mutta niskasta tulevat oireet voivat säteillä pidemmälle yläraajaan tai lavan seutuun. Se voi olla lapojen välissä tai jommassakummassa yläraajassa, mutta niskakipu sinänsä tuntuu ihan niskassa. Se on selkeästi ehkä se yleisin vaiva kuitenkin, se paikallisempi niskakipu.

Hanna: Miten tuonne kallon suuntaan? Lähteekö kasvojen alueelle säteilyä niskasta? Ovatko nämä yleisiä?

Jani: Kasvojen alueellekin voi tulla säteilyä. Niskakipuakin voidaan jakaa, on alaniskakipua ja yläniskakipua. Yläniskakivut liittyvät myös päänsärkyihin. Puhutaan myös servikogeenisestä päänsärystä, niskaperäisestä päänsärystä. Siihen voi myös yhdistyä purentaelinongelmat eli ne voivat kulkea käsi kädessä.

Hanna: Nyt kun sanoit tuon purentaelinongelmat, niin ovatko ne semmoisia, että niitä mietitään myös hammaslääkärin kanssa, että onko siinä jotakin fysiatri-hammaslääkäriyhteistyötä?

Jani: Lähtökohtaisesti purentaelinongelmia hoitaa ensisijaisesti hammaslääkäri, mutta hammaslääkärit eivät yhteistyötä ja yhteistyön tarvetta välttämättä heti ainakaan näe fysiatrian tai ehkä vielä tärkeämmän yhteistyökumppanin eli fysioterapeuttien kanssa, mutta kyllä se sitten jossain vaiheessa. Sitä lähdetään ensin hoitamaan purentakiskoilla. Jos kiskot eivät auta, yleensä fysiatri arvioi, onko niskalla jokin merkitys siihen asiaan. Sitten ollaan aika nopeasti fysioterapeutin vastaanotolla seuraavaksi.

Hanna: Aivan. Se on kuitenkin vähän harvinaisempaa, että purentaelinongelmiin lähdetään ensimmäisenä hakemaan sieltä fysiatrin vastaanotolta.

Jani: Joo, harvemmin.

Hanna: Joo. Minkälaista oiretta niskakipu voi tuottaa?

Jani: Niskahan voi aiheuttaa ihan paikallisen niskakivun. Se voi olla särkevää, jomottavaa kipua. Se voi aiheuttaa liikehäiriöitä, että ei pysty kunnolla liikuttamaan päätä johonkin suuntaan. Jos puhutaan vähän pahemmista niskakivuista, mihin voi liittyä välilevyn pullistuma, niin sehän voi aiheuttaa ylärajaan tuntopuutoksia tai puutuneisuutta tai ihan voimattomuuttakin.

Hanna: Mitä sanoisit, että missä tilanteissa olisi hyvä hakeutua terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle niskakivun takia? Pitäisikö sitä ensin vähän kuulostella, että lähteekö se siitä itse spontaanisti paranemaan, jos puhutaan tämmöisestä hyvänlaatuisesta niskakivusta?

Jani: Siinä on aika hyvä perussääntö oikeastaan samalla lailla kuin alaselkäkivun kanssa, että pari kolme viikkoa voi yleensä katsoa tilannetta ihan rauhassa. Jos se on paikallinen niskakipu eikä ole mitään vammaa taustalla ja pystyy kuitenkin päätä kääntämään joka suuntaan, ei ole mikään kiire lähteä näyttämään sitä. Jos siellä on jokin vamma taustalla, voi olla vähän aikaisemmassa vaiheessa. Jos ylärajaan tulee selkeitä halvausoireita tai tunnottomuutta, puutuneisuutta voimakkaasti, voi lähteä aikaisemmin jo näyttämään sitä. Aluksi voi lähteä ihan vaikka fysioterapeutin vastaanotolle. Ei tarvitse suoraan lähteä välttämättä lääkärin vastaanotolle. Fysioterapeutti kyllä ohjaa lääkärille, jos on tarvetta.

Hanna: Onko olemassa tilanteita, että pitääkin melkein jo aika nopeastikin lähteä vaikka päivystykseen? Onko niskakivussa sellaisia?

Jani: Joo, kyllä siellä on niitä niin sanottuja punaisia lippuja eli oireita, mitkä ehdottomasti vaativat lääkärin arviota heti alkuvaiheessa, eli juuri jos käsi menee täysin voimattomaksi eikä enää toimi esimerkiksi ollenkaan, tai jos niskakipuun liittyy yleisesti ottaen voimakas kuumeilu ja muu yleisoireilu, että vointi menee yksinkertaisesti niin huonoksi, ettei sen kanssa pärjää. Ne nyt ainakin ovat semmosia, että pitää lähteä. Tietenkin jos niskakipuun liittyy vamma ja siihen liittyvät sitten alaraajaoireet, että kävely menee hankalaksi, se voi olla sitten taas merkki myös hankalammasta niskavaivasta, mitä tarvitsee lääkärin katsoa heti alkuvaiheessa.

Hanna: Aivan, eli voi tulla ihan oireita alaraajoihinkin.

Jani: Joo, sieltähän lähtee hermot alaraajoihin asti. Alaselkään jos tulee ongelma, voi tulla alaraajoihin ongelmaa. Myös niskasta voi tulla alaraajoihin ongelmaa.

Hanna: Ovatko nämä kuinka yleisiä, että alaraajoihin tulee niskaperäisiä oireita?

Jani: Ei ne mitään kauhean yleisiä ole, mutta kyllä niitä fysiatrian erikoislääkärinä aina silloin tällöin vastaan tulee.

Kirsi: Miten fysiatri voi auttaa niskakipua kokevaa henkilöä?

Jani: Ihan ensimmäinen asia tietenkin on, että tuo on vähän turha laaja kysymys. Potilas pitää ensin tietenkin tutkia ja potilaan kanssa pitää käydä läpi, mikä se hänen vaivansa on. Sen perusteellahan sitä hoitoa lähdetään suunnittelemaan. Jos on ihan hyvälaatuinen niskavaiva, hyvin nopeasti ollaan fysioterapeuttisessa hoidossa, mutta yksi tärkeä tekijä, mitä jo sivuttiin, on se yleinen liikunta ja lihasten käyttäminen. Se on erittäin tärkeää. Siihen myös ohjataan ihan fysiatrin ja myös fysioterapeutin toimesta. Aktiivisuutta.

Hanna: Missä tilanteessa olisi tarpeen vielä tehdä jotain lisätutkimuksia tai kuvantaa jopa sitä niskaa?

Jani: Pääsääntöisesti ne ovat sellaisia tilanteita, mitä tuossa käytiin läpi, että milloin pitäisi hakeutua lääkäriin heti. Ne ovat vakavampia oireita. Jos selkeästi lääkärin vastaanotolla tulee esiin tämmöisiä oireita joko tutkimalla tai potilaan kertomuksen mukana, niin sitten mietitään sitä kuvantamista, että onko se tarpeen vai ei. Ihan tämmöinen paikallinen niskassa tuntuva kipu, siinä ei kuvantamisella ole ihan kauhean suurta merkitystä, että sen kanssa ei ole mikään kauhean kiire.

Hanna: Eli kun niskakipua tulee, ei heti tarvitse varata aikaa kuvantamismenetelmiin, vaan ihan rauhassa odotella ja katsoa, miten se lähtee.

Jani: Joo, ei missään nimessä. Kuvantaminen on kuitenkin semmoinen, että sen tarkoitus on etsiä niitä mahdollisia vakavia sairauksia ja poissulkea niitä, plus sitten miettiä sitä, että muuttaako se jotenkin hoitolinjaa. Jos se on paikallinen niskakipu, hoito on kuitenkin jotain muuta kuin mahdollisesti kirurginen hoito, niin kuvantamisella ei ole sellainen kiire.

Kirsi: Miten sitten muut hoidot, esimerkiksi akupunktio tai hieronta? Määrääkö fysiatri usein niitä tai onko se enemmän niitä liikuntaharjoitteita?

Jani: Kyllähän fysiatrin läheinen yhteistyökumppani on fysioterapeutti. Fysioterapeutin keinojahan ovat myös hieronta, akupunktio ja manuaaliset käsittelyt. Kyllä ne siellä hoito- ja avunantolistalla ovat, mutta loppupeleissä aina haetaan sitä, että potilas kautta asiakas olisi aktiivinen ja oman tekemisen kautta pystyisi jatkossa hoitamaan itse itseään. Nämä niin sanotut passiiviset hoitokeinot eli hieronta, akupunktiot, manuaaliset terapiakeinot, ne ovat apukeinona, että päästään aktiiviseen tekemiseen.

Kirsi: Onko usein niskakivun takana se niin sanottu huono fyysinen kunto? Miten niskan asento tai nämä vaikuttavat?

Jani: Huono fyysinen kunto ja huono lihaskunto on yksi riskitekijä niskakivuissa. Sanoisin, että kyllä. Nimenomaan se lihaskuntopuoli on oman kokemukseni mukaan suomalaisten ongelma enemmänkin kuin kestävyysliikunta. Molemmat ovat tärkeitä. Kestävyysliikuntaa suomalaiset harrastavat ehkä keskimäärin paremmin, kävelyä, hiihtoa ja pyöräilyä ja muuta vastaavaa, mutta lihaskuntopuoli jää huomattavasti vähäisemmälle. Se on ihan yhtä tärkeää kuin se, tai oikeastaan mitä enemmän ikää tulee, lihaskuntoharjoittelun merkitys kasvaa vielä enemmän. Se on tärkeässä roolissa ennaltaehkäisyssä mutta myös hoidossa.

Kirsi: Onko naisissa ja miehissä eroa? Onko miehillä kuitenkin isommat lihakset ja he ovat usein isompikokoisia? Ovatko ne naiset, jotka enemmän kärsivät siitä?

Jani: Esiintyvyyshän on vähän korkeampaa naisilla. Se on noin 10 prosenttia enemmän, 40 prosentin luokkaa. Miehillä se on 30 prosentin luokkaa, jos katsotaan väestöä, paljonko kuukauden aikana esiintyy. Vähän enemmän naisilla. Liittyykö se lihasten kokoon, ei välttämättä. Kuitenkin naisilla esiintyy enemmän.

Hanna: Voisinkin vielä kysyä, kun puhuit lihasvoimaharjoittelusta, että minkälaisia liikkeitä olisi hyvä harjoitella?

Jani: Ihan yleisesti niska-hartiaseudun lihaskuntoharjoitteet, on ne melkein mitä tahansa. Ei siinä ole semmoista, että joku tietty tapa on paras. Siihen voi monipuolisesti harjoitella niska-hartiaseudun lihaksia. Se ei vaadi välttämättä kuntosaliharjoitteluakaan, se lihaskuntoharjoittelu, mihin se monesti yhdistetään. Voihan niitä harjoitteita tehdä vaikka metsässä tai kotona käsipainolla tai jumppakuminauhoilla, mutta monesti myös tämmöinen vuorotahtinen tekeminen voi olla ihan hyvä vaihtoehto, koska niinhän me luontaisesti liikumme, vuorotahtiin. Käsien kanssakin heilutaan, kun mennään kävellen eteenpäin. Vuorotahtinen tekeminen voi olla erittäin hyvää verrattuna siihen, että tehdään konemaisesti tasatahtiin niin kuin kuntosalilaitteet monesti meitä ohjaavat tekemään.

Hanna: Kyllä. Ei ole välineellä sinällään väliä, onko ne käsipainot vai.

Jani: Ei ole väliä, onko se käsipaino, pullo vai kissa. Ehkä kissan kanssa ei kannata treenata.

Kirsi: Onko jotain vaarallisia lajeja, joita ei kannata tehdä, jos niska on kipeä? Onko sinulla tällaisia no-no, että älä tee sellaista?

Jani: Olen tosi huono sanomaan no-no millekään lajille. Mielestäni kaikki liikunta ja liikkuminen on hyvästä, mutta ne pitää ehkä vain suhteuttaa sen hetken kiputilanteeseen. Jos on niska tosi kipeä, ehkä jotkut asiat eivät ole järkevimpiä juttuja silloin tehdä, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö niitä asioita voisi tehdä ehkä puolen vuoden päästä tai vuoden päästä. Yritän myös pitää positiivista ajatusta siellä taustalla, että ei kielletä ehdottomasti mitään, koska emme me oikeasti tiedä, mikä se tilanne on esimerkiksi puolen vuoden päästä monestikaan.

Kirsi: Joo, että se voi olla, että pääsee omien harrastusten pariin, on se sitten tennistä tai vaikka kahvakuulailu tai mikä tahansa.

Hanna: No, miten sitten kun joissain tilanteissa niskakipukin voi pitkittyä? Miksi joillekin käy näin, että siitä tuleekin kroonista kipua?

Jani: Ihan suoraan sitä on vaikea ennustaa, kenelle tulee kroonista kipua. Ihan suoraan vahvasti ei pysty sanomaan, mitkä ne syyt siellä taustalla ovat. Siellä on tämmöisiä, puhutaan psykososiaalisista riskitekijöistä, jos on esimerkiksi työpaikalla huonoa yhteishenkeä ja ylipäätänsä kokee, että ei pysty hallitsemaan työntekoa tai työntekotaakkaa tai muuten elämässä on stressiä. Ne ovat sellaisia, mitä on huomattu, että millä on merkitystä myös oireiden pitkittymisen kannalta. Nehän ovat asioita, mitä voi vähän kartoittaa jo siinä alkuvaiheessa, että kuulostaako, että potilaalla on sellaisia elämässään. Niihin kannattaa puuttua siinä alkuvaiheessa jo, jos sellaisia selkeästi tulee esiin.

Hanna: Otit tuon työelämän tähän, niin onko työterveyshuolto semmoinen, mikä siinä on ensisijaisesti näitä asioita ratkomassa?

Jani: Työterveyshuollossa tietenkin heidän tehtävänsä on miettiä työtä kokonaisuutena. Tietenkin myös vielä riskitekijöitä voisi olla tämmöiset, puhutaan katastrofoinnista, että kun on niska kipeä, aletaan ajattelemaan, että tämä on ihan rikki, eikä uskalleta tehdä mitään, koska kaikki menee siellä niskassa solmuun ja rikki, jos minä teen jotakin, vaikka ei ne todellisuudessa siellä rikki mene. Tämmöiset ovat pieniä riskitekijöitä pitkittyneeseen niskakipuun.

Hanna: Työelämästä vielä tuli mieleen, että jos vaikka kokee niskakipuja joko niin että niitä aina tulee säännöllisesti tai sitä on vähän pidempään, niin onko jotakin semmoista, mikä olisi ihan keskeistä muistaa työskentelyssä? Jos vaikka puhutaan näyttöpäätetyöstä. Pitääkö muistaa tarkkailla omia tapoja, että muistaa tauottaa, tai onko työpisteellä merkitystä, että miten nämä tämmöiset asiat?

Jani: Ergonomiaa on jonkun verran tutkittu, mutta ei ihan hirveästi. On todettu, että ergonomialla voi olla jonkinlaista merkitystä. Se ei ole kauhean vahva merkitys niskakipujen esiintymisessä, mutta niillä on jonkinlainen merkitys siellä kuitenkin olemassa. Ehkä se, mitä itse monesti potilaille ohjeistaa, jotka näyttöpäätetyötä tekevät, on työn tauottaminen. Mieluummin se, että pitää lyhyitä pieniä, muutaman kymmenen sekunnin, puolen minuutin, minuutin pausseja puolen tunnin, tunnin välein, se yleensä elvyttää niska-hartiaseutua ihan riittävästi siitä työstä, verrattuna että tehdään neljä tuntia töitä, käydään syömässä, neljä tuntia töitä ja lähdetään kotiin. On parempi pitää minitaukoja.

Kirsi: Miten sitten veto ja kylmyys? Vaikuttavatko ne niskaan?

Jani: Ehkä sen kautta ne voivat vaikuttaa, että ne voivat lisätä lihasjännittyneisyyttä. Kun on kylmä ja vetoisaa, vähän voidaan jännittää harteita, ja sen kautta voi tulla. Muuten niillä ei näyttäisi olevan tutkimusnäytönkään perusteella mitään vaikutusta.

Hanna: Jutellaan niskan terveyttä tukevista elintavoista seuraavaksi. Ollaan vähän sivuttukin esimerkiksi liikuntaa tässä. Miten niskan oireita, voiko niitä ennaltaehkäistä?

Jani: Kyllä näyttäisi, että niitä voi ennaltaehkäistä. Jos nyt elintapoja miettii, siellä on riskitekijöinä vielä esimerkiksi ylipaino tai tupakointi. Niillä näyttäisi olevan jotain yhteyttä. Yhteydet eivät ole kauhean voimakkaat, mutta ne ovat kuitenkin olemassa siellä. Liikunta on ihan äärimmäisen tärkeä. Voi sanoa, että terveelliset elintavat, säännöllinen liikunta on jo iso asia siihen, että niskakipuja ei tulisi. Nimenomaan sanoisin vielä, että monipuolinen liikunta liikuntasuosituksen mukaisesti. Siellä on kestävyysliikuntaa, mutta siellä on myös kaksi kertaa viikossa sitä lihaskuntoharjoittelua, mikä on juurikin, no, suomalaisväestöä kun on tutkittu, tiedetään, että meidän riippakivi on se lihaskuntoharjoittelu.

Hanna: Miten venyttely, ja sitäkin kun on vähän erilaista, on pitkäkestoisempaa ja dynaamisempaa venyttelyä, onko venyttelyllä minkään näköistä merkitystä niskaan?

Jani: Varsinaisesti venyttelyharjoittelu ei ehkä ole ensisijainen asia. Sitähän hirveästi ohjataan, mutta sanoisin, että enemmän on dynaaminen tekeminen tärkeämpää. En niinkään tykkää sanoa venyttely vaan liikkuvuusharjoittelu. Mieluummin dynaamista liikkuvuusharjoittelua kuin se, että pidetään puoli minuuttia jossain asennossa ja sitten viedään johonkin toiseen ääriasentoon ja pidetään siellä. Mieluummin dynaaminen liikeratoja läpikäyvä harjoittelu. Se olisi parempi vaihtoehto.

Hanna: Perustuuko se siihen, että saa vähän verenkiertoa tehostumaan?

Jani: Se on myös varmasti sitä. Myös siihen, miten ihminen on suunniteltu toimimaan. Eihän meitä ole suunniteltu niin, että mennään johonkin asentoon ja ollaan siellä, ja minuutin päästä vaihdetaan asentoa, vaan kyllä me liikumme mieluummin koko ajan. Siihen voi ottaa vähän myös hengitystä mukaan, mikä taas tekee luonnollisempaa liikkeestä vielä.

Hanna: Aivan. Onko hengityksellä jotain yhteyttä niskakivun tai niskaoireiden helpottamiseen?

Jani: Hengityksellä on merkitystä aika moneenkin asiaan. Hengitys voi rytmittää kaiken kaikkiaan tekemistä. Yleensä suositankin, että ottaa hengitystä mukaan kaikkeen tekemiseen. Aika nopeasti tekeminen loppuu, jos ei hengitä.

Hanna: Kyllä, kyllä.

Kirsi: Ja sehän monta kertaa rentouttaa, koska usein siellä on lihasjännitystäkin.

Jani: Joo, ja tiedetään, että tietyt hengitystekniikat, niillä saadaan vietyä kipuja pois. Vähennettyä niitä ainakin.

Hanna: Tuli tuosta hengityksestä mieleen rentoutumisharjoitukset. Onko niillä jonkin näköistä merkitystä itsehoidon kannalta?

Jani: Kyllähän rentoutumisharjoitteet ovat hirveän hyviä. Ne auttavat. Periaatteessa mikä tahansa kiputila on, rentoutuminen on yksi erittäin paljon käytetty hoitokeino. Se on siinä mielessä myös hyvä, että se on oma keino. Aina on parempi, jos on keinoja, mitä pystyy itse tekemään, ettei ole niin, että pitää mennä tietylle henkilölle ja hän tekee minulle tempun X ja sitten pärjään taas viikon, vaan mieluummin se, että on omia keinoja, millä pärjää aina eteenpäin.

Hanna: Rentoutumisharjoitteista tuli mieleen se, että joskus kuulee sitä, että niihin yhdistää vaikka kylmäpakkausta tai lämpöpakkausta, mitkä voivat tehostaa rentoutumista. Onko niillä mitään tekemistä sen kanssa, että pääsee vaikka rentoutumaan helpommin, jos siellä on vaikka lämpöpussi?

Jani: Se riippuu mistä tykkää.

Hanna: Aivan. Että se on makuasia.

Jani: Jos tykkää kylmästä, kylmä on ihan kiva. Se rentouttaa lihasta. Jos tykkää lämpimästä, se on ihan kiva. Se rentouttaa lihasta. Jos et tykkää kummastakaan, ei se ainakaan rentouta. Lähtökohta on se, että mitä tahansa tehdään, sen pitää tuntua mukavalta, jotta sen saa aikaiseksi. Ihan sama asia, jos sanon potilaalle, että sinun pitää nyt ehdottomasti käydä uimassa, ja potilas sanoo, että hän inhoaa uimista, niin ei hän tule todennäköisesti käymään siellä niin pitkään, että hän hyötyy siitä.

Hanna: Kyllä. Voi käydä niin, että ei sitten tee mitään, kun ei halua mennä sinne uimaan, mutta ei oikein hoksaakaan, että voisi tehdä jotain muuta.

Kirsi: Vielä näistä psykososiaalisista tekijöistä, että taustalla saattaa olla stressin lisäksi, tai sitten ei ole stressiä, mutta onkin masennusta. Mitä vastaanotolla annetaan siihen jotain, että kumpi hoidetaan oikeastaan ensin vai hoidetaanko yhtä aikaa niskakipua ja mieltä?

Jani: Näkisin, että ne kannattaa hoitaa kimpassa. On kipulääkkeitä, jotka ovat myös masennuslääkkeitä. Jos lääkkeellisesti halutaan jotain hoitaa, ne voivat hoitua yhdellä lääkkeellä myös. Jos on pitkään kivulias, kyllähän se alkaa mieltä vetämään alas, ja jos on oikein kivulias, alkaa varmasti myös tuomaan pikkuhiljaa ainakin viimeistään masennusta. Myös toisinpäin, että jos on jo masentunut, se yleensä vähän tuppaa pahentamaan kipukokemusta.

Hanna: Tuossa sivusit lääkitystä, mutta jos miettii, että tulee vaikka niskakipu ja haluaa itse siihen esimerkiksi jonkun kipulääkkeen ottaa, niin ovatko ibuprofeiinit tai parasetamolityyppiset itsehoitoratkaisuja tässä tilanteessa? Voiko siihen sanoa mitään?

Jani: Siihen voi sanoa vaikka mitä. Parasetamolihan on kuitenkin turvallinen lääke. Siinä mielessä se on hyvä, millä voi lähteä liikkeelle. Ei kauhean vahvaa näyttöä sinänsä ole, mutta osa kokee sen hirveän hyväksi lääkkeeksi. Silloin sitä kannattaa käyttää. Jos tulehduskipulääkettä käyttää, monesti ajatellaan, että kun tulee kipu, kun se alkaa, siellä on jokin tulehdus. Läheskään aina siellä ei välttämättä mitään tulehdusta ole, mutta se tulehduskipulääke voi silti siinä auttaa. Kuitenkin tulehduskipulääkkeen käytön kannattaisi olla mieluummin aika lyhytaikainen, sanotaan kolmesta seitsemään päivää. Siinä näkee jo sen, tuleeko siitä apua vai eikö tule. Pitkäaikaiskäyttöön tulehduskipulääkettä ei ole suunniteltu.

Hanna: Näidenkin tarkoitus taitaa olla se, että ne ovat vähän apuna siinä, että pääsee liikkeelle ja saa vähän liikettä.

Jani: Kyllä, ja itse asiassa siitä on ihan hyvää tutkimusnäyttöä, että se itse liike, liikunta ja harjoittelu vievät mahdollista tulehdusta pois ja vähentävät kipuja. Se itse asiassa vähentää tutkimusten mukaan ihan yhtä paljon kipuja kuin se kipulääke.

Hanna: Okei.

Jani: Eli ei kipulääkettä suurimmassa osassa tapauksessa välttämättä tarvitse, mutta jos sen kanssa ei koe pärjäävänsä, kipulääke on semmoinen lisä. Mutta sen ei tulisi olla ainoa lääke.

Hanna: Aivan. Enemmän sellainen tukimuoto. Onko olemassa muita itsehoitomenetelmiä tai keinoja, mitä niskakipuun voisi kokeilla, mitä tässä ei ole vielä käyty läpi?

Jani: Tietenkin jos on oikein pitkittynyt vaiva, niin sitten psykologiset menetelmät. Esimerkiksi kognitiivis-behavioraaliset menetelmät ovat sellaiset, mistä on jonkinlaista näyttöäkin olemassa, että lähdetään miettimään vähän laajemmin asioita läpi. Se voi olla pitkittyneessä niskakivussa hoitomuotona myös.

Hanna: Mitä tarkoitat sillä, että käydään asioita laajemmin läpi? Onko se sitä, että käydään elämää ja elämäntapahtumia laajemmin läpi?

Jani: Käydään oikeastaan elämää kokonaisuutena läpi ja miten suhtaudutaan asioihin. Se on hyvin paljon sitä, että mietitään, että nyt tässä tapahtuu näin, kun teet näin, että voitaisiinko miettiä tätä asiaa uudella tavalla ja lähteä sen kautta kokeilemaan uudestaan sitä juttua.

Hanna: Tämä oli nimenomaan nyt siinä, jos kipu on pitkittynyt?

Jani: Erityisesti silloin. Kipupsykologit on yksi vaihtoehto tai fysioterapian puolella esimerkiksi kognitiivis-funktionaalinen terapia voi olla toiminnallisempi tapa, että lähdetään kannustamaan potilasta kokeilemaan asioita, mitkä hänestä tuntuvat ihan mahdottomilta. Etsitään niihin keinoja ja annetaan kokemuksia siitä, että hei, tämä voikin onnistua. Sen jälkeen löytääkin sieltä niitä keinoja.

Hanna: Niin, ja varmaan semmoista, että saa onnistumisen kokemuksia ja minäpystyvyyttä.

Jani: Minäpystyvyys on yksi olennainen asia siinä.

Hanna: Joo. Tuleeko vielä muuta mieleen semmoisia itsehoitoa tukevia menetelmiä?

Jani: Ei oikeastaan nyt. Tässä ne on aika hyvin jo käyty.

Hanna: Joo. Ne on ne elintavat ja mitä tässä käytiin vielä tarkemmin läpi.

Kirsi: Oletko huomannut sellaista, että ihmisillä olisi vääriä käsityksiä? Tässä tulikin jo jotakin, mutta mitkä ovat ne yleisimmät väärät käsitykset? Sanoitkin, että varmaan ihmiset luulevat, että se on kauhean heikko tai menee rikki, mutta onko jotain muuta sellaista?

Jani: Se on erittäin yleinen juurikin, että en uskalla tehdä, jos siellä joku menee rikki. Toinen erittäin yleinen on se, että minulla on jokin väärässä asennossa ja se pitää laittaa paikalleen tai muuta vastaavaa. Pääsääntöisesti siellä ei ole mikään väärässä asennossa eikä pidä laittaa mitään paikalleen. Se voi tuntua siltä, mutta ei se sitä ole. Monesti myös sitä kuulee, että niin sanotusti ulkoistetaan omaa hoitoa, että minun pitää nyt käydä tuolla tyyliin 100 kertaa tai 20 kertaa, ja sitten olen sen jälkeen kunnossa, vaikka todellisuus on se, että pitää tietenkin omasta hoidosta ottaa enemmän koppia ja vastuuta ja sen kautta saada hoitotulosta sieltä esiin. Ne ovat ehkä yleisimpiä, mitä tulee vastaanotolla vastaan.

Kirsi: Että itse pitäisi jaksaa tehdä.

Jani: Kyllä.

Hanna: Siinä varmaan voi tulla vähän yllätyksenäkin se, että joutuukin miettimään omia elintapoja ja miten suhtautuu asioihin ja mitkä ovat itselle tärkeitä asioita. Joutuukin ehkä miettimään yllättävän monelta eri kantilta asioita.

Jani: Monesti ajatellaan, että tuki- ja liikuntaelinvaiva on tämmöinen, että se on nyt ja sitten se meni pois eikä se tule ikinä takaisin, tai että menen jonnekin, joku hoitaa sen ja se oli sillä selvä, tai tehdään jokin toimenpide ja se parantuu sillä. Kyllä tuki- ja liikuntaelimistöä kaiken kaikkiaan ja sen vaivoja, pitää miettiä enemmänkin samalla tavalla kuin mietitään vaikka verenpaineen hoitoa tai diabeteksen hoitoa. Ei siinäkään oteta insuliinia, laiteta kerran ja se on valmis, vaan se tehdään säännöllisesti. Tuki- ja liikuntaelimistön hoito ja ennaltaehkäisy pitäisi miettiä samalla tavalla. Sen pitää olla säännöllistä, sitä pitää tehdä koko elämän, ihan samalla tavalla kuin verenpainetautia tai diabetesta hoidetaan läpi elämän. Samalla lailla tuki- ja liikuntaelimistöstä pitää pitää huolta. Jos ei siitä pidä huolta, sinne tulee ongelmia, ja sitten sen ongelmat pitää hoitaa, ja sen jälkeen siitä pitää taas pitää huolta.

Hanna: Tuosta tuli mieleen, että onko niskakivulle tyypillistä, että se jotenkin aaltoilee tai uusiutuu tietyin väliajoin?

Jani: On erittäin yleistä. Sama kuin alaselkäkipukin.

Kirsi: Että kun se kerran tulee…

Jani: Todennäköisyys kasvaa. Nilkkakivussa se on todettu ihan ensimmäisenä. Yksi nilkkakipu, yksi nilkan nyrjähdys on suuri ennustava tekijä, että tulee toinen nilkan nyrjähdys. Jos niitä on kymmenen, on hyvin todennäköistä, että tulee se yhdestoista. Niskakivuissa on ihan sama juttu. Jos on niskakipu, se on yksi ennustava tekijä sille, että tulee uusikin niskakipu. Tämä on juuri se syy, minkä takia hoitoa pitää miettiä pitkässä juoksussa. Ei vain hoideta, että nyt hoidan kahdessa viikossa tämän ja sitten olen kunnossa ja jatkan elämääni miten jatkan. Pitäisi jatkaa myös miettimistä, että nyt pitää ehkä tehdä jotain toisin, ettei niskakipu tulisi enää.

Hanna: Onko sinulla jotain terveisiä, kannustavia terveisiä, mitä haluaisit sanoa niskaoireita kokeville henkilöille?

Jani: Pääsääntöisesti niskakivut ovat kuitenkin täysin hyvälaatuisia. Ne ovat täysin hoidettavissa, ja ne ovat täysin myös itse hoidettavissa ja ennaltaehkäistävissä, kunhan vain asian eteen tekee jotain. Siihen pitää resursoida tietenkin muusta elämästä myös aikaa, että pitää itsestään huolta.

Hanna: Kiitos paljon, Jani, että tulit meidän vieraaksemme keskustelemaan niskakivusta.

Jani: Kiitos teille.

Hanna: Kiitos myös sinulle, että kuuntelit tämän jakson. Muistathan, että monipuolista tietoa selkä- ja niskakivusta sekä niiden itsehoidosta löydät selkakanava.fi-verkkosivuiltamme. Sieltä löytyy myös meidän yhteystietomme. Laita meille palautetta tulemaan ja ideoita seuraavien jaksojen aiheeksi. Ensi kertaan. Moikka!

Jani: Moikka!

Kirsi: Moikka!