Vahva selkä -podcast, jakso 17, tekstivastine

Jakso 17: SI-nivel  ̶  mikä se on ja miten se oireilee?

Hanna: Moikka ja tervetuloa kuuntelemaan Vahva selkä -podcastia. Tänään jutellaan SI-nivelestä. Nimeni on Hanna Kääriänen ja tässä vieressäni on meidän toinen host, Kirsi Töyrylä-Aapio.

Kirsi: Moikka.

Hanna: Tänään meidän vieraana on kiropraktikko Jani Mikkonen. Lämpimästi tervetuloa.

Jani: Joo, kiitos kutsusta. Todella hauska olla täällä.

Hanna: Kiva, kun tulit. Kerrotko lyhyesti itsestäsi ja taustoistasi tähän alkuun. Miten olet alalle hakeutunut?

Jani: Aikoinaan opiskelin liikuntaa ja sitä kautta ajattelin, että terveydenhuolto olisi kiinnostava jatkoala. Mietin pitkään ja kävin kaikki linjat läpi, mitä pystyi opiskelemaan, että minkälaisia aloja. Silloin jotenkin tuntui siltä, että sekä lääketiede tai sitten fysioterapiakaan ei ollut ihan jotenkin, ei ihan täysin iskenyt. Ja sitten selailin Amerikan sellaisessa Fullbright Centerissä, että mitä pystyy opiskelemaan. Ja siellä selailin käytännössä kaikki Amerikassa, mitä pystyy tekemään terveydenhuollon alat. Ja sieltä jotenkin kiropraktiikka silloin nousi esille. Pitkät opinnot, paljon anatomiaa, paljon toiminnallista anatomiaa ja sellaista varsin käytännönläheistä työtä. Sen jälkeen olen erikoistunut myös neurologiaan tai neurologiseen kuntoutukseen Amerikan erikoistumisopinnoissa, siis tein perustutkinnon Briteissä. Viimeisimpänä väittelin Itä-Suomen yliopistosta, että miten selkäkipu ja tasapaino vaikuttaa toisiinsa.

Kirsi: Siinä oli paljon.

Jani: Näin lyhykäisesti.

Hanna: Tänään jutellaan SI-nivelestä. Meillä on polvinivel ja kaikki tietävät, missä on polvinivel. Sitten meillä on olkanivel, sekin on aika helppo sijoittaa paikalleen. Sitten meillä on SI-nivel. Kerrotko vähän, että missä se on ja miksi sillä on sellainen nimi?

Jani: SI-nivel sijaitsee pakaran sisällä tai lantiossa pakaran alapuolella. Sanana se tulee sacroiliac eli SI, mitkä tarkoittavat ristiluuta ja lantion suoliluuta. Tosiaan varsin tukeva nivel, minkä päätoiminto on siirtää painoa jalasta selkään ja lantioon.

Hanna: Eli jos meillä ei olisi SI-niveltä, niin meidän liikkuminen olisi vähän töksähtelevää.

Jani: Joo, liikkuminen olisi aika mahdotonta, voisi sanoa näin. Sillä on pieni liike, mutta hyvin tärkeä, varsinkin liikkeen siirtämisessä. Ihmiset yleensäkin, joilla on SI-nivelen kanssa vaikeuksia, niin yleensä lonkan taakse tuonti kävellessä, oikeastaan kaikki sellaiset painoa kantavat, jos paino tulee jalalle, niin se tuntuu yleensä ikävälle. Yleensä SI-nivelen kipu, jos on SI-nivelkipu, niin paikantuu aika tasan tarkalleen siihen sisäpakaran seutuun.

Kirsi: Siis SI-nivel ei säteile minnekään?

Jani: SI-nivel itse asiassa saattaa säteellä, mutta näissä tukiliikuntaelinasioissa on aina sellainen selkeä, että siinä on yleensä useampia eri tekijöitä. Jos tätä jotenkin pystyisi ihan kunnolla tutkimaan, niin todennäköisesti kaikki ovat vähän sellaisia sekoituksia lihas-, sidekudos- ja nivelkipua. Varsin tavallisesti SI-nivelkipu voi tuntua myöskin takareidessä, harvoin polven alapuolella. Mutta jos siihen liittyy vaikka esimerkiksi välilevyvaivaa, niin saattaa olla hyvinkin niin, että on ihan jalkaterään asti oireita. Nämä eivät välttämättä tapahdu vain yksin, vaan pahimmillaan voi olla pari-kolmekin sellaista selkeää, mitkä aiheuttavat ihmiselle selkäkipua samaan aikaan, että vähän vaihdellen.

Hanna: Ja tällaisissa tilanteissa voi välillä olla ehkä haastavaa hahmottaa sitä kivun syytäkin, jos on kuten sanoit, että välilevyvaiva voi olla ehkä ongelma siellä.

Jani: Joo, ja varmaan pitkittyneessä kivussa on aina niin, että siinä on useampia eri. Sitten jos mennään vielä vähän tarkemmin, niin siihen tulee sellaiset kivunsäätelymekanismit, että vaikka SI-nivelen seudulla tuntuu kipua, niin välttämättä se tavallaan ei johdu siitä, että SI-nivelessä olisi jotain selkeää vikaa, vaan se voi olla sellainen, että ne kudokset on ärtyneet siitä, että sellainen enemmän keskushermoston kivunsäätely jostain syystä ei toimi ihan tavallisesti.

Hanna: Eli vähän tulkitsee väärin, että siellä olisi siellä.

Jani: Joo, se on tietysti. Tämä on vähän tällainen, että tavallaan mihin itse asiassa SI-nivelen toimintahäiriössä ollaan menty, että sitä on ollut hyvin vaikea todentaa biomekaanisesti eli miten se liikkuu tai missä asennossa se on, tai liikkuuko se vähän enemmän tai vähän vähemmän, että onko se kipeä. Se on aika semmoista satunnaista. Biomekaaniset löydökset, muutokset selittävät varsin huonosti SI-nivelen kipua.

Hanna: Eli jos puhutaan tai välillä kuulee kansankielessäkin, että SI-nivel menee lukkoon tai jumiin, niin siellä ei välttämättä ole tällaista taustalla.

Kirsi: Tai pois paikoiltaan.

Hanna: Tai pois paikoiltaan [kaikki nauravat] niin siellä ei välttämättä ole tällaista taustalla.

Jani: Viimeaikainen tutkimus kerta toisensa jälkeen sanoo, että biomekaaniset testit, että miten SI-nivel liikkuu ynnä muuta, selittävät hyvin huonosti kipua. Mutta osalla ihmistä, kun niihin kudoksiin vaikuttaa, niin se vähentää kipua. Se on enemmänkin kivun säätelymekanismien toimintaa kuin varsinaisesti sitä, että se olisi lukossa tai liikkuisi liikaa ynnä muuta. Nämä eivät ehkä ole ihan niin yksinkertaisia kuin yleisesti ajatellaan.

Kirsi: Eli te ette aina naksauta SI-niveltä paikoilleen, vaan te teette jotain pehmytkudosjuttuja.

Jani: Mikä minun oma kokemukseni kliinisesti on, että jos on SI-nivelen toimintahäiriö, vaikea täysin todentaa, että liikkuuko se liikaa, liian vähän, onko se jotenkin virheasennossa ja muuta. Mutta jos se on SI-nivelen toimintahäiriö, niin nivelkapselissa, ympäröivissä pehmytkudoksissa on hyvin paljon kipupäätteitä, ja se voi olla tavallaan yksi kivun tekijöistä. Ja jos sitä mobilisoi, manipuloi, niin yleensä se suora vaikutus on, että se tuntuu vähemmän kipeälle. Mitä termiä siinä haluaa käyttää, on vähän tällainen suuri haaste, mikä kirjallisuudessa sitten taas menee niin, että jos kirjallisuutta lukee, niin siellä on paljon eri termejä.

Hanna: Sanoit tuossa, että siellä taustalla varsinkin pitkittyneissä kivuissa voi olla vähän muitakin tekijöitä. Mitä kaikkea siellä sitten oikeastaan voisi olla taustalla?

Jani: Joo, siihen on tätä nykytietoa, että pitkittynyt kipu on biopsykososiaalinen kokonaisuus, sillä siellä on hyvin monenlaisia. Ehkä kivun suhteen viime aikoina on noussut unen laatu on hyvin tärkeäksi. Jos ihmiset nukkuvat huonosti tai on jotain unen kanssa, niin kipuherkkyys nousee ihan selkeästi.

Myös viimeaikaisimmissa tutkimuksissa, missä oli ansiokkaasti suomalaisia mukana, sellainen kivun laajentuminen, että kipu ei ole enää yhdessä paikassa vaan useammassa paikassa, niin unen laatu oli kaikkein merkittävin tekijä siinä. Mutta tietystikin hyvin laaja kirjo, erilaiset tekijät, psykologiset tekijät, ahdistuneisuus, masentuneisuus, kuormitus, sellainen yleinen elämäntilanne vaikuttavat ihan varmasti. Ja oikeastaan käytännössä kaikki eri tekijät, mitkä vaikuttavat myös terveyteen, että mitä terveempiä me olemme. Jos meille tulee jonkinlainen tukiliikuntaelinvaiva, niin on hyvin paljon todennäköisempää, jos meidän perusterveytemme on hyvä, että me toivumme sitä nopeammin.

Kirsi: Voiko esimerkiksi tapaturma, niin vaurioituuko usein silloin se SI-nivel?

Jani: Kiropraktikkona en tietystikään näe juuri tapaturmia.

Kirsi: Niin, ne sitten jälkeenpäin tulee vasta.

Jani: Miten olen ymmärtänyt, on että SI-nivel on meidän vahvimpia rakenteitamme, että enemmänkin vaikka reisiluu murtuu kuin lantion seutu, että se on niin kauhean vahva rakenne. On vaikea uskoa, että näissä SI-nivelen taustalla olis… aika harvoin ainakin omalla vastaanotolla traumaa. Mutta tietystikin sitten taas on erilaisia tekijöitä, on reumasairaudet, ja sitten on myöskin, vaikka raskauden aikana lantiokivut ovat yleisempiä, koska on enemmän liikettä ihan sidekudoksien tukiessa.

Kirsi: Niin, hormonaalisiakin.

Jani: Joo, juuri näin.

Kirsi: Miten sitten esimerkiksi toistuva, asymmetrinen, siis toispuoleinen liike, jos tekee vaikka töissä, tai sitten liikkumattomuus, vaikuttavatko ne sinun mielestäsi sinne SI-niveleen?

Jani: Se on aina sillä tavalla, että näissä selkäasioissa on hyvin yksilökohtaista, että osalla ihmisistä voi vaikuttaa, mutta ehkä suuressa kuvassa asymmetrinen työ ei todennäköisesti vaikuta. Mutta siitä taas liikkumattomuus on aina yksinkertaisesti vaikea yhtälö. Se on meidän luonnollisia toimintoja, että jos meille tulee monipuolista liikettä vähän, niin se oikeastaan näkyy meidän perusterveydessä taas sitä kautta meillä on haasteellisempaa, sillä on suurempi todennäköisyys kehittää pitkittynyt tukiliikunnallinen vaiva.

Hanna: Miten esimerkiksi, jos on SI-oiretta ja miten esimerkiksi liikuntaharjoittelulla, minkälaisia ohjeita sinä annat vastaanotollasi?

Jani: Olen viime aikoina suosinut ihmisille vesijuoksusuositusta. Tavallaan meillä ei ole painoa jalkojen päällä, mikä on lähtökohtaisesti hyvää SI-vaivoissa. Sitten tulee paljon sellaista pyörivää liikettä. Olen kokenut, että ihmiset yleensä hyötyvät sen tyyppisestä liikunnasta hyvin. Tietystikin jos se on pitkittynyt, niin hoito kyllä yleensä jonkun verran auttaa sitä tilannetta, että ihmiset pääsevät paremmin liikkumaan ja tekemään kaikkea. Siinä on varmaan kiropraktikon hoidon ydintarkoitus, kun näkee ihmisiä, pyritään vähentämään kipua, että ihmiset pääsevät paremmin tekemään kaikkea itse.

Hanna: Mitä siellä sun vastaanotolla tapahtuu, kun sinne tulee sellainen henkilö, jolla on vaikka SI-oireita, niin mitä siinä ihan alussa tapahtuu?

Jani: Alussa haastatellaan, sen jälkeen tutkitaan, katsotaan vähän sitä tilannetta, että sopiiko se oirekuva, mihin se sopii kaikkein parhaiten. Sitten yleensä hoidetaan käsillä tehtävällä hoidolla, että sitä mobilisoidaan, manipuloidaan. Voidaan katsoa pehmytkudoksia myöskin, käytän myöskin akupunktiota. Jos on jotain välilevyvaivoja, niin ehkä täsmäharjoitteita, sellaisia neurodynamiikkaharjoituksia heillä. Tuossa on varmaan tuo peruskaava, mutta tietystikin nyt, kun on jonkun aikaa ollut vastaanotolla, se on aika vähän sellaisia protokolla… peruskaava on aika sama, mutta vaivan mukaan mennään ja tutkitaan ja myöskin hoidetaan.

Kirsi: Kuinka usein sitten tähän yhteen vaivaan pitäisi käydä?

Jani: Totta kai pyritään hoitamaan mahdollisimman vähän. Yleensä SI-nivelvaivat ovat siitä hyviä, että jos se vastaa, niin se vastaa varsin nopeasti. Jos sitä on hoidettu kolme kertaa, ja tilanne on ihan sama, niin todennäköisesti se ei ole mekaaninen vaiva. Mutta sitten taas tietysti pitkittyneissä vaivoissa, jos ihmisillä on ollut pitkään vaivoja, niin siinä saattaa olla, että pyritään vähentämään sitä oirekuvaa. Sitten kun ihmiset pääsevät paremmin liikkumaan, niin pyritään vielä vähän harvatahtisemmalla hoidolla tukemaan sitä, että ihmiset pystyvät paremmin liikkumaan.

Kirsi: Annat varmaan sitten itsehoito-ohjeita siinä välissä. Niin ensinnäkin jos annat, niin tekevätkö ihmiset niitä?

Jani: Joo, kyllä se pitää sanoa, että tällainen yksityisvastaanotto on siitä erittäin hyvä. Ensinnäkin ihmiset ovat tosi motivoituneita tulemaan kuntoon, koska kuitenkin hoito maksaa lähtökohtaisesti. Ja kyllä minä sanoisin, että ainakin suurin osa ei uskalla kertoa minulle, ettei tule harjoituksia tehtyä.

Kirsi: Mutta näetkö sinä sitä, että onko tehty?

Jani: Joo, se on tietysti tällaisissa tukiliikuntaelinharjoitteissa, mitä minä itse asiassa vähän vähemmän annan, niin niistä tulokset tulee totta kai pikkuhiljaa. Sellaista, että niitä pystyisi testaamaan, niin ei ole. Mutta sehän on yleensä, että jos pystyy lisäämään ihmisten aktiivisuutta, että ihmiset pystyy paremmin liikkumaan ja ehkä löytää uudenlaista, sellaista mieleistä liikuntaa, niin se on aina suuri voitto pitkällä aikavälillä näissä.

Mulla on ehkä niin, että tällaiseen tosiaan tukiliikuntaelinkipuun aika vähän annan sellaisia peruslihaskuntaharjoituksia, mutta sitten taas kun näen huimauksia ja tasapaino-ongelmia, niin niissähän tasapainoharjoitukset ovat, että ne ovat sitten taas tosi paljon vähemmän hoitoa ja paljon enemmän harjoituksia. Ja niissä kyllä sanoisin, että ihmiset ovat todella motivoituneita tekemään niitä harjoituksia ihan sen takia, koska yleensä vaiva on pitkittynyt ja tilanne on aika vaikea. Ja yleensä niissä on hyvä, että viikossa parissa yleensä näkee jo jonkinlaista kehitystä, että näitä kannattaa jatkaa ja tehdä.

Hanna: Kyllä kyllä, että kun saa sitä vastetta, niin varmaan myös vähän motivoituukin aina treenaamaan lisää. Miten nämä SI-niveloireet, onko ne sellaisia, että ne uusiutuvat?

Jani: Tukiliikuntavaivoissa yleisesti uusiutuminen on varsin tavallista. Meillä kaikilla on vähän sellaisia tyyppioireita. Osalla ihmisistä voi olla univaikeuksia, osalla ihmisistä voi olla ehkä ruoansulatuksen kanssa jotain vatsavaivoja, osalla ihmisistä voi olla selkäkipua. Meillä on aina ehkä sellainen tietynlainen perimänkin kautta tuleva kaava, että jos ihmisillä on taipumusta selkävaivoihin, niin ne on aika herkästi uusiutuvia. Ja ehkä enemmänkin sellainen pitkän ajan kulku pitkittyneessä kivussa menee niin, että siinä on aina parempia jaksoja, huonompia jaksoja, parempia jaksoja, huonompia jaksoja. Sitä ehkä peruskaavaa voi olla aika mahdotonkin joissain tapauksessa ihan täysin… että ihmisillä ei olisi enää yhtään selkäkipua. Muuten jos se tilanne on selkeästi parempi, niin näkisin sen jo voiton puolella olevana asiana.

Hanna: Miten nämä SI-niveloireet vielä jos miettii työelämää, tarvitseeko niiden takia olla pois töistä tai keventää töitä?

Jani: Jälleen tutkimusten mukaan, jos ihmiset pysyvät työkykyisenä eli toisin sanoen pysyvät töissä, niin ihmiset yleensä toipuvat paremmin tai nopeammin. Siinä on tietysti monia muitakin selitysmalleja, että siinä on sellainen tietynlainen, että työ on tosi mielekästä ja ihmiset haluavat ja niin edelleen. Mutta jos pystyy tekemään töitä, niin se on aina todennäköisesti eduksi. Mutta sitten taas niin, että selkäkivuissahan on toisaalta, jos on fyysinen työ ja on selkä hyvin kipeä, niin siinä ei kyllä enää se fyysinen työ tilannetta paranna. Se varmaan selittää sitä, että sairauspoissaolot ovat selkäkivuista tavallisia. Itse asiassa tällä hetkellä selkäkipu on ymmärtääkseni eniten työkyvyttömyyttä aiheuttava yksittäinen vaiva, oire tai sairaus, miten sen haluaa sanoa.

Kirsi: Puhuit tuossa fyysisestä työstä, että silloin ei välttämättä kannata olla siellä töissä. Mutta mitä jos on ihan toimistotyössä, kevyessä työssä, niin jos on SI-vaivaa?

Jani: Kannattaa pysyä, jos pystyy. Toimistotyö on tukiliikuntaelinvaivoissa helpompi, ettei ole samanlaista tarvetta suoriutua fyysisesti. Mutta onhan se vähän tapauskohtainen.

Kirsi: Joo, totta kai. Miten, kun sanoit, että siellä on usein tulehdusta siellä SI-alueella, niin tuleeko ihmiset niin kipeinä sinne teidänkin vastaanotolle, että et voi tehdä mitään? Vai voitteko te aina tehdä jotain?

Jani: Kyllä sitä aina yritetään. Mutta ehkä tuohon pitää sanoa, että jos ei ole mitään perussairautta, niin tämä tulehdusteoria on ehkä vähän kyseenalainen näin tutkijan näkökulmasta. Tosiaan kyllä sanoisin, että jos vaikka ihmiset tulee melkein, välillähän tullaan ihan niin kuin, että ihmiset tulee jonkun apuvälinen kanssa, että ihmiset rollaattorin kanssa lähestulkoon autetaan, kannetaan melkein ovesta sisään, niin kyllä niissä yleensä pystyy jotain vähän helpottaa sitä kipua. Mutta tietysti se on, koska ne vaivat ovat erityyppisiä kuin mitä tulee tapaturma-asemille. Jos olisi tapaturma-asemalla töissä, niin sanoisin, että välillä olisi kyllä ihan mahdotonta tehdä mitään muuta, kuin ottaa kuvat ja antaa mahdollisimman vahvoja särkylääkkeitä.

Hanna: Niin se on se akuutti hetki siinä.

Jani: Joo, että se on vähän sellainen erilainen, mutta tosiaan mitä tulee meidänkaltaiselle vastaanotolle, niin ne on tavallaan yleensä sellaisia kuitenkin varsin hyvässä peruskunnossa olevia ihmisiä.

Hanna: Miten tämä SI-nivelen oire, kun se tulee sitten, niin miten se alkaa? Alkaako se pikkuhiljaa vai tuleeko se yhtäkkiä vain päällä se oire? Miten se alkaa?

Jani: Tukiliikuntaelinvaivat, kun niitä oikein näkee ehkä enemmän, niin siinä kaikki on mahdollista. Mutta suurin osa pitkittyvistä vaivoista alkaa pikkuhiljaa, että ne tulee ikään kuin vähän, on vähän parempaa, sitten se taas alkaa ja ihmiset huomaavat, että tämä on melkein jatkuvasti läsnä ja alkavat rajoittaa yhä enemmän kaikkea, mutta sitten tietysti on akuutteja vaivoja. Yleensähän nämä eivät ole mitään kauhean sankarillisia toimia, vaan tällaisia, että laitetaan vaikka pyykkikoneeseen pyykkiä ja sitten kun tullaan ylöspäin, jotain tapahtuu. Sitten on selkä niin kauhean kipeä, ettei oikein päästä enää mihinkään.

Hanna: Mitä tällaisessa tilanteessa kannattaisi tehdä ensi- tai itsehoitona?

Jani: Siinä on aina ihan selvät sävelet, että kannattaa liikkua mahdollisuuksia rajoissa. Vaikka se tuntuu tietysti kipeälle, niin ihan paikallaan ei kannata olla. Sitten tietysti kylmää kuumaa voi käyttää paikallisesti, särkylääkkeitä. Ja ehkä muistaa se, että ennuste on hyvä. 90 prosenttia toipuu viikon kuluessa joka tapauksessa ilman mitään hoitoa, lääkitystä tai sen kummempaa. Akuuteissa kivuissa on tosi hyvä ennuste.

Hanna: Eli kun se oire tulee päälle, niin ei kannata hätääntyä.

Jani: Joo, se on juuri näin. Tavallaan siinä on erittäin hyvä ennuste sille, että päivä pari niin se on joka tapauksessa parempi. Ja mitä minä oikeastaan sanon ihmisille, ketkä soittavat ja sanovat, että vitsi minulla selkä meni, että nyt pitäisi päästä hoitoon ja muuta, niin minä yleensä sanon ihmisille, että katsokaa päivä pari ja soittakaa uudestaan, niin katsotaan sitten. Se on ihan yhtä todennäköistä sillä, että se menee päivässä parissa ohi itsekseen kuin sillä, että tulisitte hoitoon. Ihmiset on yleensä aika tyytyväisiä tähän, koska ne saa tietynlaisen varmistuksen.

Kirsi: Luulen, että se kipu on niin kova, että siinä on aikamoinen pelko, että onko jotain pahempaakin tapahtunut. Se on kiva, kun voi soittaa sitten ja keskustella, niin se varmaan rauhoittaa sitä henkilöä.

Jani: Joo, juuri näin. Se on oikeastaan tämä ohjauspuoli, tavallaan kertoo ne realiteetit. Kertoo, että päivä pari todennäköisesti vaiva on ihan selkeästi parempia. Viikko todennäköisesti, ettei muistakaan, että selkä on ollut kipeää.

Hanna: Jutellaan seuraavaksi ihan tuosta kiropraktiikasta. Kerrotko vähän siitä lisää, mitä se on ja mihin se perustuu?

Jani: Me itse asiassa vähän ennen podcastia puhuttiin juuri tästä. Kiropraktiikka on yleistermi vähän niin kuin fysioterapia. Se sisältää hyvin paljon erilaisia asioita, että se oikeastaan sisältää koko kirjon. Ja se on ehkä vähän vaikea, mutta kiropraktiikka ihan sananmukaisesti tarkoittaa käsillä tehtävää hoitoa kreikaksi. En tiedä, minkä takia tämä on kreikaksi pitänyt ottaa, mutta chiropractics tarkoittaa käsillä tekemistä, ja se on kiropraktikkojen perustyötä, että tehdään käsillä tehtävää hoitoa. Erilaista manipulaatiota, mobilisaatiota nivelille, erilaisia pehmytkudostekniikoita, myös harjoituspuoli ja ohjaus kuuluvat ihan perustoimenkuvaan. Vähemmän harjoituksia kuin fysioterapeutit ja saa enemmänkin käsillä tehtävää hoitoa.

Hanna: Minkälainen koulutus on?

Jani: Koulutus on yliopistosta valmistuvat kaikki tällä hetkellä, suurin osa Briteistä, niin kuin minä. Viisi vuotta tällä hetkellä kestää tutkinto. Tosiaan on varsin hyvä peruskoulutus. Ulkomailla kiropraktikoilla on paljon enemmän velvollisuuksia ja oikeuksia. Me teemme diagnoosia, erotusdiagnoosia, lähdetään kuvantamiseen ja annetaan sairauslomaa ja niin edelleen, se on paljon laajempi kuin Suomessa, missä me hoidamme ihmisiä meidän omilla pienillä vastaanotolla. Meitä on nyt myös aika vähän Suomessa.

Kirsi:  Kuinka paljon teitä on?

Jani: Ehkä noin 120 tällä hetkellä koko maassa. Jos miettii, että fysioterapeutteja taitaa olla viisi koulutuslinjaa tällä hetkellä Suomessa, niin taitaa vuosittain valmistua varmaan enemmän fysioterapeutteja kuin on Suomessa kiropraktikoita.

Hanna: No, minkälaisten oireiden kanssa ihmiset tulee sitten kiropraktikon vastaanotolle? Juuri juteltiin SI-nivelestä, mutta on varmasti muita.

Jani: Selkäkipu on tietysti ykkönen ja SI-nivelhän on siihen liitännäinen. Joka viides on tällä hetkellä tutkimuksen mukana, että luetaan SI-nivelkivuksi tällaisista selkä-lantiovaivoista. Mutta hyvin laajasti erilaiset tukiliikuntaelinvaivat, päänsäryt, niska-hartiavaivat, polvet, olkapäät, ranteet, nilkat.

Kirsi: Kaikki nivelet.

Jani: Kaikki kehoon kuuluvat nivelet. Meillä on myöskin viime aikoina tullut, että ihmiset ovat erikoistuneet, tämä on uusi suuntaus, kuten sanoin niin näen itse huimauksia aika paljon ja erilaisia tasapainovaikeuksia. Toimenkuva tässä laajentuu sillä lailla, mikä tietysti aiheuttaa vähän, mitenkä voisi sanoa, vähän niin kuin tällaista ihmettelyä. On tällainen kiropraktikko, kuka hoitaakin melkein enemmän tasapainovaikeuksia kuin selkäkipua.

Hanna: Tarvitseeko sun vastaanotolle jotenkin valmistautua?

Jani: Yleensä pyydän tietysti uusia täyttämään esitietolomakkeen, mutta ei varsinaisesti mitenkään erityisesti, että olisi jotain selviä ohjeita.

Hanna: Siellä lähdetään tutkimaan ja katsomaan.

Jani: Joo, siellä tosiaan lähdetään katsomaan. Yleensä ollaan sellaisissa rantavaatteissa, kun kuuluu sellainen palpaatio eli sellainen tunnusteleminen. Se vaatii suoraan ihoa ja lihaksia.

Kirsi: Niin ettei vaatteiden läpi.

Jani: Joo, juuri näin. Tietysti on sellaiset rantatamineet.

Hanna: Onko  jotakin sellaisia tilanteita, että sinne kiropraktikon vastaanotolle ei kannattaisi hakeutua? Mitkä voisi olla tämmöisiä?

Jani: Joo, se on varmaan, niin kuin tuossa ehkä sivuttiinkin onnettomuuksia. Jos tulee ihan oikea onnettomuus, niin sanoisin, että kannattaa kuvata ensimmäisenä, jos on joku, joka voisi viitata johonkin murtumaan, niin ehdottomasti päivystyksen lääkärin kautta ja kuvat ensin. Sitten tietysti on tämmöisiä systeemisiä, että jos ihmisillä on vaikka kuumetta samalla, niin se on selkäkivussa vähän tämmöinen kummallinen, mikä voi tietysti tapahtua samaan aikaan, mutta voi myöskin liittyä johonkin toiseen. Sitten on erilaisia neurologisia oireita sanoisin, että kannattaa tutkia ennen. Mutta itse asiassa aika hyvin ihmiset ovat tietoisia näistä. Hyvin harvoin näkyy sellaisia, mitkä pitää lähettää heti päivystykseen. En muista vaikka kymmenen vuoteen, että olisin sanonut kenellekään, että tässä kannattaa mennä suoraan päivystykseen.

Hanna: Ja varmaan, jos ihmiset vaikka soittaa ja varaa aikaa, niin siinähän tulee jo vähän sitten keskusteltua henkilön kanssa, että mikä se olisi se oikea paikka hakeutua hoitoon, jos se vähän tuntuu siitä, että ei ehkä se oma vastaanotto.

Kirsi: Niin ja varmaan sekin, että teillä on niin kuin yksityisvastaanotto, että ihminen miettii, että mistä hän voisi vielä saada apua, ja sitten tulee teidän vastaanotolle, että terveyskeskuksessa te olette olleet ja sillä lailla.

Jani: Niinpä ja tosiaan päivystykseen yleensä ihmiset hakeutuvat, jos on jotain mikä juuri oikein meneekin.

Hanna: Podcastia nauhoitetaan tässä 2023 vuoden lopulla ja sinä olet itse asiassa tämän vuoden alussa väitellyt. Mikä sun väitöskirjan aihe oli?

Jani: Väitöskirjassa yhdistyivät mun kaksi suurinta ammatillista mielenkiintoa eli tasapaino ja pitkittynyt kipu. Tutkin niiden yhteyttä, että jos ihmisellä on pitkittynyttä selkäkipua, niin miten se vaikuttaa tasapainoon kahdella jalalla. Tosiaan ehkä vähän yllättävät löydökset, ainakin minulle oli aikoinaan kliinikkona, koska ajattelin, että tässä on selkeä yhteys. Kun tätä tutkitaan, niin tässä tulee selkeä löydös. Mutta meillä oli itse asiassa ehkä vähän toiseen suuntaan yllättävän selkeä löydös, että yhteyttä ei ole. Toisin sanoen tarkoittaen, että jos ihmisillä on pitkittynyt selkäkipu, oli se laaja-alainen, että se olisi niska-hartia-alueella myöskin, oli sitä jalkakivun kanssa, niin se ei juuri vaikuta meidän seisomatasapainoon. Meidän seisomatasapainon huojunta on ihan sama kuin kontrollihenkilöllä, kenellä ei ole samanlaista taustaa. Ja myöskin, että on todennettavissa hyvin monella eri mittarilla, mitä voidaan käyttää samaan aikaan. Semmoinen hyvinkin vaikea pitkittynyt selkäkipu, jossa on hyvin laaja biopsykososiaalinen oireisto, ei näy tasapainossa.

Hanna: Tosi yllättävää jotenkin. Heti ajattelin, että kyllähän se varmaan väistämättä vaikuttaa.

Kirsi: Useinhan selkäkipu vaikuttaa siihen liikkumiseen ja liikkumisen pelko on siis siinä, että pelkää, että kaatuu tai jotain muuta. Niksauttaa itsensä uudestaan tai jotain. Se on jännä sitten, että siinä ei olekaan mitään.

Jani: Joo, se on varmaan juuri sillä tavalla, että meidän tasapaino on sen verran suojassa, koska meillä vaikuttaa meidän tasapainojärjestelmä siihen, ja tukiliikuntaelimistön lisäksi se tasapainojärjestelmä itse asiassa suoraan siihen kipu ei vaikuta. Ja tosiaan me pystymme varsin hyvin kompensoimaan, vaikkakin meillä on pitkittynyttä selkäkipua. Mutta sehän on ihan sitten taas sillä lailla, että kun liike menee monimutkaisemmaksi, että ihmiset lähtevät tekemään erilaisia liikkeitä, niin siihen selkäkipu sitten vaikuttaa paljon paljon selvemmin. Ja myöskin enemmän yhden jalan tasapainoon. Kun me ollaan kahdella jalalla, niin ei juurikaan.

Hanna: Jännä. Mitä sinulle jäi tuosta väitöstutkimuksesta mieleen semmoista, että jos lähtisi tutkimaan lisää, niin mitä lähtisit siihen liittyen sitten vielä lisää selvittämään?

Jani: Joo, se on hyvä kysymys. Minua kiinnostaisi nähdä, että onko niskakivun suhteen, jos ihmisillä on ensisijaisesti niskakipua ja mahdollisesti myöskin jonkin tyyppistä huimausta, niin vaikuttaako se seisomatasapainoon. Se on aika jännä, että tämä yhteys voi olla yllättävänkin pieni. Minulla oli tosiaan tuon väitöksen, kun tein tiedonkeräystä, niin lähdin siihen, että tässä on jonkinmoinen yhteys. Kun minä tein sellaisella tasapainolevyllä, mikä mittaa objektiivisesti meidän tasapainohuojuntaa, niin ihmettelin siitä, kun kerta toisensa jälkeen olin sokkoutettu ja en tiennyt, kenellä on selkäkipua ja kenellä ei. Kerta toisensa jälkeen ihmettelin, että ei oikein tullut minkäänlaisia eroja. Kaikki suoriutuivat niin kauhean hyvin. Mietin jo siinä tutkimusta tehdessä, että tämä on kummallista, että en näe sitä, mitä ajattelin, että näen selkeästi.

Hanna: Joo, mutta niin se tutkimus yllättää.

Kirsi: Ja hienoa, että tutkimuksia tehdään.

Jani: Joo, ehdottomasti. Tavallaan se anti tällaisissa tutkimuksissa on se, että tasapainoharjoituksissa tuskin selkäkivun hoidossa on kauhean paljon merkitystä, koska se ei ole lähtökohtaisestikaan ikään kuin ongelma tai vaivana, että se lähtökohtaisesti jo toimii sen verran hyvin.

Kirsi: Varmaan ikääntyminen vaikuttaa enemmän tasapainoon.

Jani: Joo, se on erittäin hyvä, koska ryhmällä oli hyvin selkeä, että ikääntyminen vaikuttaa älyttömän selvästi tasapainoon ihan suoraan. Mutta tosiaan sitten taas tavallaan nämä kiputekijät on ihan omansa.

Hanna: Minkä ikäisiä tässä oli tässä sun väitöstutkimuksessa?

Jani: 18–67-vuotiaita.

Hanna: Joo, niin että työikäinen.

Jani: Joo, työikä ja varsin suuret ryhmäkoot. Me yritimme ottaa kaikki mahdolliset tekijät, mihin voi vaikuttaa, mitkä voisivat vaikuttaa, ja tosiaan hyvin puhdas nollatulos. Ja ilokseni myös viimeaikainen tutkimus, mitä on tullut sen jälkeen, on itse asiassa päätynyt tähän samaan juttuun, että tämä on selkeästi muuttumassa tieteen piirissä, että miten selkäkipu vaikuttaa, kun nämä tutkimusmenetelmät ovat parempia kuin ennen.

Hanna: Niissä oli myös tutkittu tätä samaa, että juuri sitä huojuntaa kahdella jalalla.

Jani: Joo, viimeisin meta-analyysi, missä otetaan tutkimuksia yhteen, mikä tutki, että miten eri psykologiset tekijät vaikuttavat, koska kipuun liittyy tosi läheisesti erilaiset psykologiset tekijät, niin siinä tutkittiin niiden yhteyttä ja todettiin, että aika puhdas nolla.

Hanna: Uutta tietoa tulee koko ajan, hieno juttu. Kiitos paljon, Jani, kun tulit juttelemaan meidän kanssa SI-nivelestä. Kiitos myös sinulle, kun kuuntelit tämän jakson. Muistathan, että monipuolista tietoa selkä- ja niskakivusta sekä niiden itsehoidosta löydät selkäkanava.fi-sivuiltamme. Sieltä löydät myös meidän yhteystietomme ja laita meille palautetta tulemaan ja myös ideoita seuraavien jaksojen aiheeksi. Ensi kertaan, moikka!

Kirsi: Moikka.

Jani: Moikka.