Mikä on iskias?

Kirsi:
Moikka! Tervetuloa kuuntelemaan Vahva selkä -podcastia. Tällä kertaa keskustelemme aiheesta iskias. Mun nimi on Kirsi Töyrylä-Aapio ja tässä vieressäni on meidän toinen housti Hanna Kääriäinen.

Hanna:
Moikka!

Kirsi:
Tänään vieraanamme on fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen. Lämpimästi tervetuloa, Timo!

Timo:
Kiitoksia!

Kirsi:
Kerrotko alkuun lyhyesti itsestäsi ja taustoistasi?

Timo:
No mä olen Timo Pohjolainen ja mulla erikoisalana on fysiatria. Sitten mulla on kivunhoito, lääketieteen erityispätevyys, kuntoutuksen erityispätevyys ja toimin Helsingin yliopistossa myöskin dosenttina.

Kirsi:
Eli olet pitkään ollu myös ihan iskiaspotilaiden kanssa tekemisissä.

Timo:
Noh, kolme-neljäkymmentä vuotta.

Kirsi:
Nonni. Mikä on oikeastaan iskias? Miten ja mikä sen aiheuttaa?

Timo:
Iskias? Sehän on alaselästä alaraajaan säteilevä oire. Siihen liittyy kipu, puutuminen, tuntohäiriöt. Siihen voi liittyä myös lihasheikkoudet alaraajassa ja se aiheutuu siitä, että meillä lannerangan alaosassa, alaosan alimmista hermojuurista ja sitten ensimmäisistä ristihermojuurista muodostuu lantion alueella iskiashermo ja se iskias johtuu yleensä lannerangan alueen hermojuuriärsytyksestä, hermojuurten toimintahäiriöstä. Hyvin harvoin iskias voi johtua myös lantion alueella, lähinnä pakara-alueella olevasta pinteestä, jonka voi aiheuttaa lihaskireys, joskus vammat. Mutta ihan ylivoimaisesti yleisin on lannerangan hermojuuritaso.

Kirsi:
Kuinka yleistä iskiaskipu on verrattuna muihin selkäoireisiin tai -sairauksiin?

Timo:
No ensinnäkin, viimeisin tieto on vuodelta 2017 yhden terveystutkimuksen mukaan meillä on alaselkäkipua edellisen kuukauden aikana ollut 44 % miehistä ja 48 % naisista. Noin vajaa 10 % näistä kaikista alaselkäoireista ovat myöskin sitten tällaisia iskiastyyppisiä oireita eli alaraajaan säteileviä oireita. Se, että miten paljon kaiken kaikkiaan väestössä näitä iskiasoireisia ihmisiä on, ei sitä nyt voi aivan tarkasti sanoa lukumäärällisesti.

Meillä Suomen historiassa on leikattu iskiaspotilaita eniten tossa 1990-luvun puolivälissä, silloin tehtiin 5500 välilevytyräleikkausta. Me ollaan tutkittu sitä trendiä näin ajan funktiona myöhemmin ja nyt kun tiedetään, että iskiaksella on kuitenkin hyvä ennuste, niin leikkausten määrä on tippunut ihan hurjasti. Tällä hetkellä Suomessa leikataan vajaa 3000 välilevytyräleikkausta tai ylipäänsä alaselän leikkausta, johon liittyy iskiasoire.

Kirsi:
Se konservatiivinen eli ei leikkausta johtaa aika hyvin monilla tosiaan hyviin tuloksiin. Verrattuna niille, jotka leikataan.

Timo:
Noin yhdeksän kymmenestä iskiasoireista parantuu ilman leikkausta.

Kirsi:
Miten voi iskiaskivun erottaa muusta voimakkaasta alaselkäkivusta tai esimerkiksi noidannuolesta?

Timo:
Noidannuoli ja tämmöinen niin sanottu epäspesifinen alaselkäkipu pysyy siellä selän, alaselän alueella, lantion ja pakaroiden alueella, eikä säteile sen alemmaksi alaraajoihin. Eikä aiheuta myöskään sitten mitään tuntohäiriöitä tai lihasheikkouksia. Eli se pysyy selän ja alaselän alueella.

Kirsi:
Miten sitten jos tällaista iskiasoiretta on, niin miten sitä voi hoitaa itse vai onko aina mentävä lääkäriin? Tietysti se pahin kipu on varmaan siinä alussa vai osaatko siitä sanoa?

Timo:
No se riippuu vähän syystä, mistä syystä se iskiasoire johtuu. Jos se johtuu äkillisestä välilevytyrästä, niin kipu on voimakasta sekä selässä että alaraajassa. Jos siihen liittyy lihasheikkoutta ja selkeä tuntohäiriö, silloin on syytä hakeutua aika nopeasti tutkimuksiin.

Toisaalta jos se on aaltomaista, välillä on oireita ja myöskin alaraajaan säteileviä oireita, ne välillä häviää. Sitten on tämmöistä katkokävelyoiretta eli tulee kävellessä alaraajaan säteilevää oiretta, se voi johtua enemmänkin selkäydinkanavan tai hermojuurikanavan ahtaudesta. Eikä sillä nyt niin kovin kiire ole kuitenkaan. Mutta jos se tuntohäiriö, lihasheikkous ja voimakas kipu ovat eteneviä eli pahenevia ja voimakkaita, niin silloin on kyllä syytä hakeutua aika nopeasti.

Kirsi:
Tällainen kipu, tosiaan voimakas kipu säikäyttää ihmisiä ja ihmiset usein saattaa lopettaa liikkumisen. Sehän on kuitenkin niin, että pitäis yrittää niitä päivittäisiä arkisia toimia pitää yllä, eikä vaan sinne vuoteeseen jäädä.

Timo:
Joo, näin on. Vielä tossa 1970-luvulla ja 1980-luvun alussakin vuodelepo oli tämmöinen käypä hoito ja potilaat määrättiin vuodelepoon. Sehän ei oo nykyhoitoa. Silloin jos se kipu on niin voimakasta, että tuntuu et pitää mennä välillä lepäämään, niin silloin voi mennä vuodelepoon ja nostaa polvet ja lonkat noin 90 asteen kulmaan, eli käyttää tämmöstä psoas-asentoa. Mutta välillä pitää liikkua, kävellä, tehdä kevyitä askareita myöskin. Ei se ole välttämättä aina sairauslomankaan syy, jos ei oire ole kovin voimakas.

Hanna:
Mites sitten jos on hyvinkin aktiivinen liikkuja? Pitääkö sitten taas vastaavasti vähän keventää? Ei auta, että hampaat irvessä mennään edelleen sitä lenkkiä mitä on tehty aikaisemmin vai pitääkö siinä vaiheessa sitten vähän himmata?

Timo:
Joo, ihmiset alkaa usein jumpata ja treenata siinä vaiheessa, sitten kun on olkapää kipeä tai selkä kipeä ja se vaan sitten pahentaa. Silloin kun se oire on selvä ja voimakas, niin silloin pitää se harjoittelu ja varsinkin tämmönen impulssityyppinen harjoittelu, hyppiminen, juoksu ja varsinkin juoksu kovilla alustoilla, ne pitää tauottaa kyllä ja liikkua rauhallisemmin. Kuten äsken oli puhetta, niin tämmöistä kevyttä liikuntaa ja kävelyä voi harrastaa, mutta intensiivinen harjoittelu kannattaa kyllä tauottaa.

Kirsi:
Kuinka nopeasti tällainen iskiaskipu sitten yleensä paranee? Se kipu saattaa olla tosi voimakas siinä alussa ja kuitenkin ennusteet on tosi hyvät, että se paranee. Mutta mikä se aikajänne yleensä on?

Timo:
Se riippuu siitä, mikä sen aiheuttaa. Jos sen aiheuttaa akuutti välilevytyrä, joka painaa hermojuurta, niin se yleensä parantuu parissa kuukaudessa, yhden kahden kuukauden välillä. Mutta sillä on myöskin taipumusta osalla ihmisistä kroonistua, että kyllä vielä jonkin verran alaraajaoireita on, noin 45 %:lla vuodenkin kuluttua vielä. Se akuuttivaihe yleensä parissa kuukaudessa rauhottuu.

Sitten tietysti jos siellä on selkäydinkanavan ahtauma, joka on yleensä yli 50-vuotiaiden tauti, viiskymppisten oire. Enimmäkseen voi sanoa, että se on eläkeikäisten, yli 65-vuotiaiden ongelma. Sehän oireilee yleensä rasituksessa tulee iskiasoire eli kävellessä, rivakassa kävelyssä, alaraaja väsyy, alkaa kipuilla, tulee tuntohäiriötä ja puutumista. Niin sehän on tämmöinen krooninen. Se oire tulee aina silloin kun rivakammin liikkuu.

Kirsi:
Uusiutuuko se? Sanotaan näin, että nuoremmilla paranee kokonaan se iskias, niin uusiutuuko se? Onko siinä vaarana uusiintua?

Timo:
Kyllä sillä on uusiutumisriski. Me tiedetään tilastollisesti, että esimerkiksi leikatut välilevytyräpotilaat, niin 10 % tulee uusiutuminen eli residiivi. Usein se tulee vielä aika nopeasti. Kyllä siinä uusiutumisriski on, hoidetaanpa se sitten ilman leikkausta tai  leikkauksella. Ei siitä voi takuutodistusta antaasitten kun on kerran parannuttu siitä.

Kirsi:
Puhuitkin tossa aikaisemmin milloin tulee hakeutua lääkärin vastaanotolle. Mutta kenen? Onko se aina lääkäri, jonka vastaanotolle kannattaa mennä vai onko jotain muita terveydenhuollon ammattilaisia?

Timo:
Nythän on myöskin fysioterapeutteja koulutettu tällaiselle selkävastaanotolle. Heidät on koulutettu myöskin erottelemaan se, onko kyseessä vakava vai tämmöinen spesifinen oire. Myös fysioterapeutit pitävät suoravastaanottoja ja se on järkevääkin, koska meillä nää selkäongelmat ovat niin yleisiä, että ne tukehduttavat lääkäreiden vastaanottoja. Usein voidaan hoitaa asia ihan fysioterapian vastaanotolla ja fysioterapeutti tarvittaessa ohjaa sitten lääkärille.

Kirsi:
Olet itse fysiatri, fysiatrihan on erikoislääkäri. Ihan sinne ei sitten vielä, että omalääkäri voi hoitaa. Mutta missä tapauksissa sitten mennään fysiatrille?

Timo:
Ihan keskeistä on alussa käyttää yleislääkärin, terveyskeskuslääkärin tai työterveyslääkärin palveluja. Sitten jos se oire on kovin voimakas ja siellä on selkeää lihasheikkoutta tai tuntohäiriötä, silloin lääkäri, jota konsultoidaan, on ortopedi tai neurokirurgi. Useimmissa tapauksissa se on nimenomaan sitten neurokirurgi. Jos oire jatkuu ja haittaa, niin noin 6–8 viikon kuluttua on sitten työterveys- tai yleislääkärin syytä konsultoida erikoislääkäriä, joka voi olla edelleen neurokirurgi tai ortopedi, jos näyttää, että leikkaus tulee kyseeseen. Mutta jos se oire ei ole kovin voimakas ja leikkaus on epätodennäköinen, niin sitten fysiatria konsultoidaan.

Kirsi:
Mitä siellä vastaanotolla, esimerkiksi sinun vastaanotolla tapahtuu? Mitä siellä tutkitaan ja mitä kyselet potilaalta tai asiakkaalta?

Timo:
No tietysti se alku, miten se on alkanut, miten se on edennyt, miten sen kulku ylipäätään, onko se pahentunut, onko se lievittämässä. Sitten siihen kuuluu kaiken tärkein eli esitiedot. Tietää mitä siellä on tapahtunut ja siinä vuorovaikutustilassa käydään läpi ja huomataan se, että millä tavalla potilas suhtautuu kipuun ja siihen tilanteeseen ja millä tavalla sitten edetään tutkimuksessa.

Esitieto-osan jälkeen tehdään huolellinen kliininen tutkimus. Eli tutkitaan selän liikkuvuutta, sitten erityisesti tehdään hermojuuritestit, alaraajat suorana nostotestit, katsotaan ihotunto, refleksit ja lihasvoimat. Sitten on tietysti myöskin otettava huomioon, voisiko kyseessä olla ylempää tuleva. Joskushan tämmöiset neurologiset oireet, ne voivat tulla jopa kaularangan tasolta. Eli sitten tutkitaan myöskin näitten ylempien ratojen toimintaa.

Kirsi:
Tarvitseeko sitten tai koska kuvataan näitä röntgenkuvia tai magneettikuvia?

Timo:
Kuvantamistutkimuksiin ei tarvitse mennä pikaisesti, jos siellä ei ole selvä neurologinen löydös. Yleensä nykysuositusten mukaan seurataan 6–8 viikkoa. Mutta jos iskiasoire jatkuu, sitten 6–8 viikon kuluttua mennään kuvantamistutkimuksiin.

Kirsi:
Eli niitä on turha asiakkaan kiirehtiä sitten? Monella se saattaa olla, että pitää heti päästä kuviin ja muuta, mutta tässä on ihan selvä linja.

Timo:
Joo, ei. Vaikka maksaisit tutkimukset itse tai työterveyshuolto tai vakuutus tai julkinen terveydenhuolto, ei sinne pidä liikaa kiirehtiä. Suurin osa niistä alkaa kuitenkin lievittyä ja ennuste on suurimmalla osalla hyvä. 6–8 viikkoa on syytä kyllä kärsivällisesti odottaa.

Kirsi:
Joo, ja se kipu saattaa olla niin kova, että ihminen on peloissaan ja sen takia ehkä haluaisi kiirehtiä näitten juttujen kanssa. Osaako ihmiset valmistautua siihen lääkärin vastaanotolle? Vastata niihin kysymyksiin? Pitäisikö pitää jotain päiväkirjaa, että milloin on alkanut, milloin on edennyt ja muuta. Mitä tähän sanoisit? Olet kuitenkin paljon hoitanut selkäpotilaita.

Timo:
Kyllä yleensä ihmiset tietää milloin se on alkanut ja pystyy sen sanomaan. Kyllä ne pystyy kertomaan, onko se alkanut vähitellen vai äkillisesti. Siitäkin voi päätellä sitten, onko kyseessä välilevytyrä tai enemmänkin ahtauman ongelma. Se on se alku ja se eteneminen sekä kulku tärkeä siinä.

Hanna:
Mites sitten lääkehoito? Voiko iskiaskipua lievittää lääkehoidolla?

Timo:
Kyllä sitä lääkehoidolla lievitetään. Lääkehoito ei ole parantavaa hoitoa. Jonkin verran tulehduskipulääkkeet vähentävät hermojuuren turvotusta ja ovat niin sanottuja tällaisia tulehduskipulääkkeitä. Ne vähentää kudosärsytystä, mutta enemmänkin ne vähentää kipua.

Jos iskiaskipu on kovin voimakasta, voi joutua käyttämään mietoja opioideja lisäksi, jos ei riitä se tulehduskipulääke. Parasetamoli on sitten turvallisin noista lääkkeistä, joka on tämmöinen ensisijaislääke tai sitä käytetään ensisijaislääkkeenä, mutta hyvin usein sen teho on niin mieto, että se ei useinkaan riitä. Joudutaan käyttämään sen lisäksi tulehduslääkkeitä ja joskus mietoja opioideja.

Hanna:
Onko nää lääkkeet vähän sitä varten, että itsehoito ja se arjessa aktiivisena säilyminen mahdollistuu?

Timo:
On se joo, ja sitten tietysti kyllä tämä elämänlaatua parantaa, selviytyy kotitehtävistä tai kevyestä työstä ja pystyy liikkumaan ja näin. Kyllä sillä helpotetaan tilannetta.

Kirsi:
Milloin sitten joudutaan tosiaan leikkaushoitoon?

Timo:
Meillähän voi olla niin, että me tarvitaan äkillistä leikkaushoitoa, jos on tosiaan selvä alaraajahalvaustila, että siellä on lihasheikkoutta, merkittävä tuntohäiriö, refleksipoikkeamaa, tai sitten joskus tulee tämmöinen massiivinen iso välilevytyrä. Se voi aiheuttaa myöskin sitten virtsanpidätyskyvyssä ongelmia, yleensä se virtsaamisen aloittaminen on vaikeutunut. Ei niinkään, että sulkijalihas pettää. Sitten myöskin ulosteen pidätyskyvyn häiriö voi tulla. Ne on semmoisia asioita, jos on tosiaan näitä sulkijalihashäiriöitä ja niin sanottu ratsupaikka-anestesia, ratsupaikkatunnottomuus tuolla alapäässä, niin silloin pitää hakeutua tosiaan nopeasti, koska ne leikkaukset pitää tehdä ensimmäisen vuorokauden aikana, jotta niistä ei jää pysyviä ongelmia.

Sitten etenevä alaraajahalvaus tai tuntohäiriö, lihasheikkous, ne ovat semmoisia aiheita, jolloin joudutaan tekemään nopeasti tutkimukset, joista tietysti magneettitutkimus on keskeisin tutkimus ja sitten tehdään hoitopäätös. Voidaan joutua tosiaan akuutissa vaiheessa leikkaukseen. Sen sijaan sitten nämä, joissa ei ole näin selviä nämä ongelmat, niin on syytä odottaa tosiaan se 6–8 viikkoa ja tehdä sitten tutkimukset ja hoitopäätökset, että miten edetään. Ainahan niistä keskustellaan potilaan kanssa, lukuun ottamatta näitä akuutteja tilanteita, missä on pakko leikata. Aina leikkaushoidosta keskustellaan potilaan kanssa, koska leikkauskaan ei tuo aina oireettomuutta.

Kirsi:
Ja leikkauksessa on aina riskinsä sitten. Jos käydään vielä läpi sitä iskiaksen hoitoa ja kuntoutusta, niin otetaan lyhyesti vielä se, että mitä siellä terveydenhuollossa tapahtuu. Elikkä siellä asiakas hakeutuu sinne työterveyteen tai oma lääkäriin ja sitten odotetaan vähän aikaa, että hän saa varmaan kipulääkityksen?

Timo:
Niin, jos ei ole tosiaan pakottavaa syytä lähteä nopeammin konsultoimaan tai tutkimaan magneettikuvauksilla.

Kirsi:
Sitten tosiaan jossain vaiheessa tulee erikoislääkärit ja nämä. Mutta mitä voi sitten itse tehdä? Mikä on lääkärin vinkit itsehoidolle?

Timo:
Olla kärsivällinen ja tietysti potilas tarvitsee sen informaation siitä, että mikä se tilanne on, kun lääkäri tai fysioterapeutti on tutkinut, niin hän tarvitsee sen informaation. Jos kyseessä on tällainen pelkkä alaselkäkipu, niin se viesti on positiivinen ja melko nopeasti lievittyy se tilanne ja voi jatkaa kaikkia päivittäisiä toimintoja ja työtäkin ilman rajoituksia.

Mutta sitten jos on tällainen iskiasoire ja siellä on neurologisia löydöksiäkin, niin potilaan informoiminen on tosi tärkeä juttu. Hän tietää, ei pelkää, ei panikoi sen asian kanssa, tietää mitä tekee ja hoitolinja on tosiaan se, että vältetään provosoivia tekijöitä ja liikutaan sen kivun sallimissa rajoissa. Jos tosiaan niin kuin äsken oli jo tossa puhetta, jos selkä väsyy tai oireet pahenee, niin välillä voi mennä lepäämään ja käyttää kipua lievittäviä lääkkeitä.

Se informaatio on siinä mielessä tosi tärkeää, kun suurimmassa osassa välilevytyrä tai välilevypullistuma, se kuivuu, se pienenee ja vetäytyy pienemmäksi. Ennuste on suurimmassa osassa kuitenkin hyvä. Informaatio on tosi tärkeä, että potilas osaa suhtautua siihen oikealla tavalla.

Kirsi:
Milloin sitten puhutaan ihan kuntoutuksesta, että henkilö pääsee kuntoutukseen?

Timo:
Sitten kun akuutti tilanne on rauhoittunut. Useimmissa tapauksissa se on tosiaan jo muutamassa viikossa lievittynyt, ja saattaa olla jo, että 3–4 viikon päästä kannattaa lähteä fysioterapeutin ohjauksella tekemään tiettyjä harjoitteita ja edetä niissä nousujohteisesti pikku hiljaa.

Jos tilanne kroonistuu, on tommoinen pitkäkestoisempi oire, niin viimeistään siinä 6–8 viikon kuluttua pitää jo lääkäri ottaa mukaan. Siis viimeistään siinä vaiheessa pitää ottaa mukaan fysioterapeutti, joka alkaa olla jo tätä moniammatillisuutta. Hyvin usein pärjätään lääkärin ja fysioterapeutin keinoin, mutta toisaalta lääkäri ei yleensä tällaisissa pitkittyneissä asioissa yksin pärjää, vaan pitää ottaa toinen ammattilainen siihen mukaan. Hyvin harvoin tarvitaan mitään kipupsykologeja tai muita ammattilaisia, että kaksin voi olla kaunihimpi tämä tilanne.

Kirsi:
Voiko siinä kuitenkin jossain vaiheessa tulla masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta, kun tuntuu ettei tilanne etene? Niin siinä vaiheessa tosiaan tulee sitten varmaan psykologit ja psykiatrit?

Timo:
No joo, siinä saattaa sitten olla jo aikaisemminkin jotain psykososiaalisia ongelmia, jotka ovat siellä taustalla. Osa ihmisistä reagoi pitkittyvään kipuun, vaikka tiedetäänkin, ettei siellä ole mitään leikattavaa tai pahanlaatuisia sairauksia taustalla, niin osa alkaa ahdistua kivusta. Me kaikki reagoidaan mihin tahansa elämänmuutokseen eri tavalla. Osa reagoi, että ensin kipu ahdistaa, sitten alkaa tulla mielialamuutoksia ja sitten voi myöskin tulla masennusta. Onhan muutenkin nämä ongelmat ilman kipuakin aika yleisiä väestössä.

Kirsi:
Niinpä. Jossain vaiheessa tietenkin, jos on työikäisestä kysymys ja ei pysty tekee omaa työtään tai muuta, niin voi olla, että joku sosiaalityöntekijä tarvitaan auttamaan sitä. Mutta se on harvemmin tietenkin.

Timo:
No se on harvemmin joo ,ja se on noissa tosi kroonistuneissa tapauksissa. Sittenhän on hyvin tärkeää se, että työpaikalla on työterveyslääkäri, työterveyshoitaja ja työnantajan edustaja, ja pidetään myöskin sellainen kolmikantaneuvottelu, mihin työhön pystyy palaamaan. Työlläkin on terapeuttista merkitystä ja se vie huomiota siitä kivusta, mikä voi pitkittyneessä vaiheessa haitata. Jos jäädään yksin ja jäädään kotiin, se kipu on kuitenkin samanlaista kuin siellä työssäkin ja hyvin voi pärjätä kevennetyssä työssä, joka saattaa olla hyvinkin terapeuttista. Me irtaannutaan aika nopeasti, jos me jäädään kotiin ja siellä keskitytään omaan kipuun. Se alkaa tuntua yhä pahemmalta se kipu, kun jäädään yksin ja eristäydytään.

Kirsi:
Varmaan jossain vaiheessa voi etsiä myös vertaistukea. Esimerkiksi selkäyhdistyksessä on vertaistukea, jossa voi samanlaisten kanssa sitten jutella. Jos tuntuu, että tarvitsee jotain puhekumppania tai keskustelukumppania.

Timo:
Joo tottakai. Vertaistuki on tärkeä ja kaikkea tämmöistä pitää käyttää. Varsinkin tämmöisissä uusiutuvissa ja kroonisissa tapauksissa se on tosi tärkeää, että on tämmöisiä palveluja ja apuja voi käyttää.

Hanna:
Tossa puhuttiin terveysalan ammattilaisten tehtävästä siinä moniammatillisessa tiimissä. Mutta mikä rooli itse asiakkaalla on siinä omassa kuntoutuksessa?

Timo:
Sehän on se keskeinen rooli tietysti. Sitä ei pidä unohtaa. Kaikesta pitää keskustella, informaation lisäksi hoito- ja kuntoutuslinjat pitää käydä läpi. Hänen pitää olla tietoinen ja hänhän on vastuussa siitä jatkosta. Hän on siis ongelman keskiössä ja erityisesti ongelman ratkaisun keskiössä.

Kirsi:
Vielä tähän loppuun, mitä sanoisit… kerroit jo tossa aikaisemmin, että on tapana uusiutuakin näiden selkäoireiden, mutta miten niitä voi ennaltaehkäistä. Mitä ihminen itse voi tehdä pitkällä tähtäimellä, että pitää selkänsä kunnossa?

Timo:
Iskiaksen riskitekijöistä on näyttöä ylipainosta ja tupakoinnista. Ne on ihan keskeisiä asioita, mitä ihminen voi itse tehdä. Sitten fyysisesti hyvin raskas työ, missä joudutaan nostamaan, taivuttamaan selkää, kiertämään selkää hankalissa työasennoissa, siitä on näyttöä. Oikeastaan noista kolmesta asiasta on näyttöä ja kaikki muu on se, mihin ei välttämättä hirveän paljon pysty vaikuttamaan. Meillä on myöskin genetiikka mukana näissä välilevyongelmissa, näissä on myöskin geneettisiä tekijöitä. Isää ja äitiä me nyt ei voida valita, että niihin ei voida vaikuttaa. Mutta ylipaino ja tupakointi, liikunta, selän käyttö, ne on tärkeitä asioita.

Kirsi:
Kiitos paljon Timo, että pääsit mukaan podcastiimme keskustelemaan iskiaksesta ja sen hoidosta. Kiitos myös sinulle, että kuuntelit tämän jakson.

Monipuolista tietoa selkä- ja niskakivusta sekä niiden itsehoidosta löydät selkäkanava.fi-verkkopalvelustamme. Sieltä löydät meidän yhteystiedot, joten laita meille palautetta ja myös ideoita seuraavien jaksojen aiheeksi. Ensi kertaan, moikka!

Hanna:
Moikka!