Kokonaisvaltainen hyvinvointi – mistä se koostuu?

Hanna:
Moikka ja tervetuloa kuuntelemaan Vahva Selkä -podcastia aiheesta kokonaisvaltainen hyvinvointi. Mun nimi on Hanna Kääriäinen ja tässä mun vieressä on meidän toinen housti Kirsi Töyrylä-Aapio.

Kirsi:
Moikka!

Hanna:
Tänään meidän vieraanamme on lääketieteen tohtori, liikuntalääketieteen erikoislääkäri Harri Helajärvi. Lämpimästi tervetuloa, Harri.

Harri:
Kiitoksia kutsusta.

Hanna:
Kerrotko lyhyesti tähän alkuun ensin sun taustoista ja itsestäsi.

Harri:
Joo, tosiaan oon liikuntalääketieteen erikoislääkäri ja liikuntalääketiede on semmonen erilainen erikoisala siinä mielessä, että se ei oo pelkästään liikunnan parissa toimimista vaan siihen kuuluu paljon ravitsemusta, palautumista ja muuta hyvinvointiin, elintapoihin liittyvää. Se mun mielestä onkin mielenkiintoista, että voi katsoa ihmistä vähän eri suunnilta.

Hanna:
Eli tosiaan on kyse hyvin kokonaisvaltaisesta aiheesta, mistä tänään puhutaan.

Harri:
Kyllä. Ihminen on aika kokonaisvaltainen kapistus, kun sitä oikein rupee katseleen.

Hanna:
Kyllä. Sä oot kirjoittanut muutama vuosi sitten kirjan nimeltä ”Hyvää oloa ja terveyttä! Pieni kirja isosta asiasta”. Kirjassa kokonaisvaltaista hyvinvointia käydään läpi neliapila-mallin avulla. Kerrotko lyhyesti, mitkä osa-alueet sen neliapilan oikein muodostaa?

Harri:
Joo, ihmisen hyvinvoinnin rakentamisessa on tosiaan eri osia, jotka vaikuttaa meidän hyvinvointiin ja terveyteen, ja halusin luoda konkreettisen mallin, joka avaa tätä hyvinvoinnin rakennetta. Siinä on ensinnäkin tietysti liikunta, siinä on ravitsemus, siinä on henkinen hyvinvointi, siinä on uni ja palautuminen ja sitten vielä sosiaalinen verkosto. Eli tällaiset osa-alueet, jotka on tärkeitä, ja syy minkä takia mä tälläisen rakensin oli oikeastaan se, että ihminen voi katsella näitä eri osa-alueita ja miettiä, että mikä mulla ois jo aika hyvin ja mikä sitten vaatis korjausta, mikä tuntuu siltä, että hei tämän ku mä saisin paremmaks, niin sitte alkais skulaamaan tää homma selkeesti paremmin. Silloin lähtee oikeasta asiasta liikkeelle eikä vaan niin, että nyt tällä viikolla oli otsikoissa se ja se aihe, jonka sitten lähtee suorittaa, eikä se välttämättä tuokaan sitä hyvää tulosta mitä lähdetään etsimään.

Hanna:
Jos lähdetään vielä tarkastelemaan tarkemmin näitä hyvinvoinnin osa-alueita tästä neliapila-mallista, niin alotetaanko siitä liikunnasta. Mitä sä sanoisit siihen, jos selkäoireinen henkilö haluaa aloittaa liikunnan harrastamisen, niin pitääkö se ottaa ensin puheeks lääkärin tai fysioterapeutin kanssa esimerkiks? Tai voiko sen alottaa ihan itsekseen?”

Harri:
Liikuntahan on kovin monimuotoista ja mä usein puhunkin liikkeestä, enkä liikunnasta. Koska liikunta mielletään helposti suorittavaksi tai kilpailusuoritukseksi, eli se liike on hyvä siinä arjessa. Kaikkea liikettä voi tehdä, jokainen tietysti tuntee itse mikä mulle sopii ja mikä ei sovi. Mutta se, mikä on kaikkein tärkeintä ehkä siinä, on se, että se on nautinnollista liikuntaa. Koska jos me tehdään liikuntaa, joka ei tunnu hyvältä, joko mielessä tai kehossa, niin se ei kyllä pitkälle pötki. Tärkeä on tietysti, että asteittain lisätään. Jos me nyt päätetään, että lähetään joka päivä muutaman kilometrin lenkki, niin voi olla, että sitten se hyytyy siihen kun selkä alkaa huutamaan hoosiannaa ja sen jälkeen ei teekkään mieli lähteä sinne.

Hanna:
Ja varmaan ammattilainen pystyy myös auttamaan siinä, jos tulee tällaista kivun pelkoa, ettei uskalla lähteä tekemään jotain liikettä tai joku laji on ehkä ollut semmonen, missä on sitten tullut jonkin näköistä oiretta, joko sen aikana tai myöhemmin.

Harri:
Kyllä. Sehän on kroonisesti sairaalle ja varsinkin selkäkipuiselle, vaikka ei olis ihan niin pitkäänkään vielä ollut, niin kyllä helposti tulee pelko siihen liikuntaan, että enhän mä voi tehdä, koska mun selkä alkaa kipuilla. Mutta syy on usein siinä, että tehdään asioita liian suuria määriä tai sitten tehdään sellaisia, jotka ei oo sille selälle hyvä, ja silloin ammattituntijan, joka tietää ja osaa neuvoa, niin hänen apunsa on kultaakin arvokkaampi.

Hanna:
Mutta jos tästä ehkä haluais, kun kuuntelee tätä podia ja lähtee vaikka saman tien itekin liikkeelle, niin mistä olis helppo alottaa? Semmoisen matalan kynnyksen liikuntamuotoja?

Harri:
Kyllähän se on tietysti niin, että helppoa sen pitää olla ja arkeen sovellettavaa. Jos me lähdetään ensinnäkin toiselle puolelle kaupunkia hakemaan liikuntapaikkaa, siihen kuluu jo aikaa niin paljon, se saattaa kaatua pelkästään jo siihen. Eli silloin tullaan näihin ihan arjen pieniin kävelymatkoihin, on se sitten hyötyliikuntamuodossa tai muuten vapaa-ajalla ja pienet kotiliikunnat, lihaskuntoharjoitteet.

Kirsi:
Puhuit tosta, että liikunnan kuuluu olla nautinnollista, niin mikä käsitys… jaoittelit sen jo äsken tossa, että pitää olla nautinnollista joko kehollisesti, fyysisesti tai sitten henkisesti. Kumpaa ihmiset yleensä sitten arvostaa enemmän? Hakeeko ne enemmän kehollista nautintoa vai sitten mielen, et mieli voi paremmin kun liikkuu?

Harri:
Itse asiassa tänä päivänä kun on kaikki laitteet olemassa, joilla voidaan seurata liikunnan määriä, askelia ja minuutteja ja kalorien kulutuksia, jotkut seuraa näitä. Mutta jos me oikeasti halutaan löytää liikunnan kipinä, niin silloin se tunne, joka siihen liikuntaan liittyy… niin kun mä mietin monta kertaa sitä, että jos me otettais ihminen, joka liikkuu vaikka sisätiloissa juoksumatolla tai toinen, joka menee kävelemään valkeaan ensilumimaastoon tai kevään puhkeavaan luontoon, niin mikä se kokemus on siinä. Kumpi ruokkii siinä? Tai että liikutaan ystävien kanssa, liikutaan lapsien tai lastenlasten kanssa ja saadaan siitä muuta, joka kannustaa, että tätä mä haluan lisää. Me tahdotaan suorittaa tätä liikuntaa, niin kuin monia muitakin asioita nykyään, ja siitä mä oon vähän huolissanikin, että sitten se alkaa maistua puulta se tekeminen, hyvinvoinnin rakentaminen, on se sitten liikunta tai joku muu osa-alue. Mun mielestä kysymys, joka kuuluu ”mikä sua liikuttaa?” on siinä mielessä hyvä, että mikä sua fyysisesti liikuttaa, mikä oikeesti liikuttaa sitä sun sydäntä, joka saa sut sinne lenkkipolulle tai tekemään niitä hyviä valintoja joka päivä.

Hanna:
Jos mennään sitten vähän enemmän liikkumisen suosituksiin. Tiedetään, että siellä on iso osa semmosta kevyttä liikuskelua, kun se on nykyään semmonen pyramidimalli enemmän. Siellä on muistaakseni keltaisella värillä laajempi palikka kevyttä liikuskelua. Riittääkö se vai pitääkö sitten ottaa myös huomioon muita osioita liikkumisen suosituksesta? Niin, että sinne tulee esimerkiks sydämen sykettä kohottavaa liikettä tai sitten lihaskuntoa, liikehallintaa parantavia harjotteita?

Harri:
Mä sanoisin yleisesti niin, että on hyvä liikkua monipuolisesti, jotta saadaan lihaksia vahvistavaa liikuntaa, toimintakykyä ylläpitävää, liikettä ylläpitävää ja tasapainoa ylläpitävää liikuntaa, mikä on tietysti selänkin kannalta tosi tärkeetä. Mutta sitten se, että fyysinen kunto parantuu sillä kestävyysliikunnalla, elikkä on se sitten kävelyä tai hölkkää tai uintia tai mitä tahansa liikuntamuotoa, niin näitten yhdistäminen ja vähän jos saa sinne sitä hengästymistä ja hikoilua, niin hyvä juttu. Mutta sitten kun lähdetään sieltä alhaiselta tasolta liikkeelle, et ei oo tullut paljon liikuttua, kun on selkä vaivannut tai on muuta vaivaa ollut tai ei oo aika antanut periks, niin silloin on hyvä muistaa se, että mitä alemmalta tasolta lähdetään, sitä nopeemmin sen muutoksen huomaa ja sen liikunnan vaikutuksen.

Esimerkkinä yhdessä tutkimuksessa katsottiin metabolisen oireyhtymän riskiä ja liikuntamääriä, niin sohvaperunoilla oli kolminkertainen riski sairastua metaboliseen oireyhtymään. Jos pääsi nousemaan sohvalta silloin tällöin ylös, niin se putosi puoleen, ja nämä liikkui ainoastaan 15 minuuttia kevyesti, käveli lähikauppaan ja takaisin vaikka sen sijaan, että otti auton ja tuli sillä takaisin kotiin. Ei hikoilua, ei hengästymistä ja heillä putosi puoleen se riski. Eli niillä, jotka alottaa ja saa sen pienen muutoksen tehtyä, niin heillä se hyöty on kaikkein näkyvin. Se kannattaa pitää mielessä silloin kun ite lähtee liikkeelle, ei tarvitse ahnehtia mitään 10 000 askeleen päivämääriä, kun jo pienempi riittää. Tietysti sitten ajan mittaan on hyvä lisätä vähän kuormaa, kestoa ja sitten ehkä hikoilua ja hengästymistäkin, kun siihen tottuu.

Hanna:
Niin, että siinä säilyy tietynlainen progressiivisuus, että saadaan aina vähän kehitettyä pikkusen enemmän.

Harri:
Kyllä, ja sitten se maistuu myös mukavalta.

Hanna:
Ja näkyy varmasti toimintakyvyssäkin sitten.

Harri:
Kyllä, juuri näin.

Hanna:
Siirrytään sitten neliapilamallissa terveelliseen ravintoon. Mitä vaikutuksia terveellisellä ravinnolla on terveyteen ja hyvinvointiin?

Harri:
Ravitsemushan on tietysti, jos yhdistää sen nyt tähän liikuntaan, niin vaikka painonhallinnassa, ravitsemus on painonhallinnan kannalta hyvä juttu. Jos siihen yhdistää vielä liikunnan, niin silloin se pitää saavutettua alempaa painoa pidempään alhaisella tasolla. Liikunta itse asiassa ei ole yksinään kovin hyvä painonpudottaja edes, vaan nää yhdessä toimii hyvin. Mutta sitten tullaan siihen vaikka selkäpotilaan kannalta, että ravitsemus ja ylipaino tai painonpudottaminen, niin siinä tulee kevennystä selälle myös, elikkä se helpottaa selän vaivoja. Mutta sitten toinen ääripää, kolikon toinen puoli on se, että jos vaikka ikääntynyt ihminen rupeaa painoa pudottamaan kovalla dieetillä, niin voi olla, että sieltä alkaa hävitä lihasta, jolloin tukiranka sieltä häviää ja silloin taas selkäkin voi kärsiä. Elikkä kohtuus kaikessa. Kyllä mä sanon, että käytetään niitä lihaksia, jotta ne pysyy kunnossa, syödään sopivasti, tasapuolisesti monipuolista ravitsemusta, jotta rakennusaineet on siellä, että lihakset pysyy kunnossa ja myös luut, koska sehän on myös tärkeä osa tietysti, jos vaikka selkääkin ajatellaan.

Hanna:
Sun vastaanotolla käy ihmisiä elämäntapaneuvonnassa, eikö vaan? Mitä sun mielestä suomalaisten ravitsemustottumuksissa on pielessä ja mitä vaikutuksia sillä on suomalaisten terveyteen? Vähän tälleen kansanterveysnäkökulmasta.

Harri:
Joo, mä tietysti nään ihan huippu-urheilijoita ja sitten näitä elintapasairaita, kroonisesti sairaita, kaikkea siltä väliltä, ja on hyvä nähdä se, että kaikilla on vähän samanlainen asia kuitenkin. Me koitetaan saada sitä hyvää elämää, hyvää toimintakykyä, suoritusta siinä jokaisen omassa arjessa. Ehkä yks suurin asia on kuitenkin ruokarytmi, joka monilla on pielessä. Me mietitään hirveesti ravinnon sisältöä, paljonko syödään sitä, kuinka vähän tätä tai kuinka paljon tuota. Nyt on tullut nää proteiinit, jotka on noussut arvoon arvaamattomaan, ja sitten unohdetaan, että me tarvitaan myös hiilihydraatteja aivojen energianlähteenä ja muutenkin energianlähteenä. Me tarvitaan myös rasvoja, jotta pystytään soluseinämiä tekemään, hormoneja tuottamaan, ja jos hormonituotto jää esimerkiks huonoksi, niin kuin nuoret naiset saattaa joskus innoissaan, ja miehetkin nykyään, kun laihdutetaan ja treenataan kovaa, niin yhtäkkiä naisilla kuukautiset jää pois, luut alkaa haurastua ja tulee sitten murtumia, rasitusmurtumia. Sehän on tietysti pitkän päälle jo hankalaa sitten selälle ja luille myös. Elikkä taas se kokonaisvaltaisuus, että kun me syödään monipuolisesti ja säännöllisesti, niin se on kaikkein paras asia. Jos me saadaan ruokarytmi paikoilleen, elikkä ei tuu liian pitkiä välejä, niin silloin myös ravitsemuksen tila, semmoinen kylläisyyden tila on hyvä, me jaksetaan, meillä on energiaa liikkua myös, eikä lähdetä tyhjällä vatsalla liikkeelle. Silloin me nautitaan siitä, se liikunta on myös tehokasta. Kaikin puolin huomataan, ne pienet palaset yhdessä muodostaa ison tärkeän kokonaisuuden.

Kirsi:
Miten elämäntilanteet voi vaikuttaa syömiseen tai ruokavalioon?

Harri:
Voi kuule monella tavalla. Jokainen meistä tietää, että silloin kun mieli on vähän maassa, niin voi olla, että hakee tyydytystä sieltä ravinnosta. Yhden tutkimuksen mukaan esimerkiks Englannissa todettiin lama-aikana aikuisväestön käyttävän ja syövän enemmän karamelleja, koska haetaan kaiken ankeuden keskellä lohdutusta ja sitten voi tulla ihan syömishäiriöitäkin tämmöisissä tilanteissa. Toisaalta se tunne on niin tärkeä asia, kaikessa muuttamisessa, meidän elämänvalinnoissa, ostopäätöksissäkin, vain 10 % meijän valinnoista tehdään tiedon perusteella. Vaikka me tiedettäis aivan tasan tarkkaan, kuinka pitää syödä, mitä pitää syödä, milloin pitää syödä, niin silti meille tulee tunnereaktioita, jotka vaikuttaa.

Sama siihen liikkumiseen. Jos me ymmärretään sitten se 90 % näihin valintoihin vaikuttava tunne ja saadaan sieltä ne hyvät siihen liikuntaan liittyen, ja myös siitä, että me syödessä, ruokaillessa nautitaan siitä hetkestä. Niin kuin brasilialaiset sanoo heidän suosituksissaan, että ruoan valmistaminen ja syöminen on tärkeitä asioita elämässä, varaa niille riittävästi aikaa. Tää me usein unohdetaan. Me suoritetaan myös syömistä ja ravitsemusta, ja silloin meillä tulee tästä elämästä aika ankea kokonaisuus. Me ei nautita enää mistään, vaan kaikki on semmosta pientä puristusta.

Kirsi:
Niin, aika paljohan me syödään sellaista pikaruokaa, että paikasta toiseen siirtyessä yritetään sit syödä jotain siinä. Ja voisko sanoa näin, että kauppaan ei kannata kiukkuisena mennä, että tulee vääriä ostoksia.

Harri:
Eikä nälkäisenä myöskään, sekin on uhkaava tilanne aika ajoin.

Hanna:
Mitä ravintoaineista olis hyvä ymmärtää? Tossa jo kerroitkin proteiineista, hiilihydraateista ja rasvoista. Voisitko vähän avata niitä lisää?

Harri:

Proteiinit on tietysti tärkeitä lihaksien rakennusaineita ja harvalla suomalaisella kuitenkin on puutteita proteiinista. Me saadaan aika hyvin monipuolisesti, jos syödään hyvää kotiruokaa. Mä sanon, että jos joku vanhus, joka ei jaksa tehdä itselleen täyspainoisia ruoka-annoksia ja -aterioita, niin hän vois tietysti jonkun proteiinituotteen, maitotuotteen syödä, josta saa sitä proteiinilisää, mutta harvoin näinkin.

Sitten toinen asia on se, että vaikka syötäis tarpeeks sitä, jos lihaksia ei käytä, niin eihän niitä lihaksia silloin kasva sinne, me saatetaan silti menettää. Määrät on oltava riittäviä, on ne sit mikä tahansa ravitsemuksen osa-alue, jotta energiaa on riittävästi, jotta me palaudutaan, jotta keho pystyy pitämään yllä. Niin kuin sanoin, rasvat on tärkeitä rakennusaineita niin ikään, elikkä sellainen täydellinen kieltäytyminen jostain osa-alueesta on monesti haitallista. Hiilihydraattien kanssa valitettavasti esiintyy tätä mustavalkoista käyttäytymistä ”nyt ei syödä mitään hiilihydraatteja”. Muistan kerrankin yhdessä tilaisuudessa puhuin nuorille urheilijalapsille ja heidän vanhemmilleen, näytin siinä tuotteita, joissa oli hedelmää, marjaa, fruitie, smoothie-pohjaisia juomia, et tämmönen vois olla hyvä palautusjuoma treenin jälkeen. Yks äiti sanoi vaan siinä ”minä en tuollaista kyllä tyttärelleni antais, että siinä on niin paljon hiilihydraatteja”. Hän ei nähnyt sitä, että siinä kohtaa niiden tarve on suuri, ja ne oli just hyvässä muodossa ne hiilihydraatit. Ei tietenkään karkkipussia kaiveta siinä kohtaa.


Mutta sama meille aikuisille on hyvä miettiä, on hyviä hiilihydraatteja, niitä hitaita, esimerkiks täysjyvätuotteita, jotka vapauttaa hitaammin. Vältetään sokerilisiä, ihan puhtaita valkoisia jauhoja ja sillä tavalla saadaan kyllä sieltäkin hyvä pohja. Rasvoista vielä sen verran, että tietysti muistaa sen, että kasvipohjaiset juoksevat rasvat on hyvä sydän- ja verisuoniterveyden kannalta.

Hanna:
Joo. Siirrytään sitten uneen eli mennään eteenpäin neliapila-mallissa. Palauttava uni mainitaan liikkumisen suosituksissa. Mitä meille oikeastaan unen aikana tapahtuu?

Harri:
Joo, nää liikkumissuositukset, ennenhän ne oli liikuntasuositukset, ja se nimi just kuvastaa sitä, että se liike on tärkeää. Sitä kun saadaan pieniä piikkejä sinne arkeen, niin se on hyvä. Se on hienoa, et siihen on otettu mukaan myös uni ja palautuminen. Unen ammattilaiset sanoo monet, että jos suomalaiset nukkuis tunnin enemmän joka yö, me oltais terveempi ja paremmin voiva kansa. Valitettavasti me vaan tingitään siitä koko ajan.

Miettikääpä jos te ootte väsyneitä, jaksaako liikkua? Miten jaksaa keskittyä ruokaan vai ottaako jonkun vaan mitä saa siinä mielentilassa? Mitä se vaikuttaa henkiseen olotilaan? Nää kaikki on naimisissa keskenään. Se, että uni on otettu tähän mukaan, on musta oikein hieno asia. Unessakin on tätä samaa ilmiötä, että meillä on laitteita, joilla mitataan sitten minuutin tarkkaan ja katsotaan oliko nyt sitten 25 vai 27 prosenttia REM-unta ja sitten usein huolestutaankin niistä. Eihän rannekello tai älykello tai sormus tämmöisiä tarkkuuksia voi edes tulkita, mutta ne on osviittaa antavia, suuntaa antavia, ja sieltä on hyvä nähdä se, että mitkä asiat silloin on tapahtuneet, kun on hyvä tai huono yö. Voi olla esimerkiks tämmöinen, et illalla tulee nautittua pullollinen, lasillinen viiniä tai mikä tahansa tämmöinen pieni annos, että saa rauhoituttua. Mutta sitten huomaakin, et yö ei mennytkään hyvin, vaikka se hiukan rentoutti siinä illalla, koska se vaikuttaa unen laatuun ja sitten pitkän päälle tämmöiset kertaantuu.

Hanna:
Varmaan sitä unen laatua on jotenkin ite vaikea ehkä tunnistaakaan?

Harri:
No, sanotaan näin, että mä oon siitä vähän huolestunut, että me ollaan menetetty kyky kuunnella omaa kehoa. Kyllä mä nykypäivinä törmään sellaisiinkin asiakkaisiin vastaanotolla, jotka on nyt hankkinut älylaitteen ja seuraa unta ja tulee huolissaan sitten vastaanotolle ”mä oon luullut, että mä nukun ihan hyvin mut nyt täällä on 5 % liian vähän tätä ja tätä”, ja sitten ei enää kuunnellakaan ”hei, et mulla on hyvä olla”. Tää ei todellakaan oo niin pientä palapeliä, vaan kokonaisuudet merkitsee. Ihan sama kun siinä, että kun syödään, mä alan tuntee et ”hei, nyt vois tankata vähän”, niin siinä vaiheessa on sitten hyvä syödä, eikä odottaa, kun se nälkä kasvaa. Sama liikunnassa, kaikissa näissä eri osa-alueissa. Oppikaa kuuntelee omaa kehoa, mikä tuntuu hyvältä, milloin mulla oli uni hyvää. Okei, mä olin liikkunut edellisenä päivänä, tehnyt jotain pientä puhdetyötä ja sitten se yö oli rauhallisempi. Enkä katsonut illalla viimeeks kauhu-elokuvaa, puolen yön jälkeen loppuvaa elokuvaa, jonka jälkeen pää painettiin tyynyyn ja se jäi pyörimään mieleen. Näin me juuri tehdään, mennään sinne nettiin selailemaan kesäloma-ajatuksia ja kavereille chattailemaan ja valo sieltä laitteista tulee, vaikuttaa meidän unen saantiin, rauhoittumiseen. Meidän pitäis alkaa iltaa kohti rauhoittua ihan selkeästi, mutta me tehdään päinvastoin ja se aiheuttaa meille monta kertaa haasteita. Sitten haetaan lääkkeellistäkin apua, ehkä turhan takia, kun elämäntavoissa ois korjattavaa.

Hanna:
Niin se on vähän kun liikunnassa loppuverryttely suorituksen jälkeen. Samalla lailla unta kohti tai yötä kohti, rupeis jo vähän niin kuin loppuverryttelemään, et rupee vähän rauhottamaa itteesä siihen uneen.

Harri:
Kyllä, ja siihen on tärkeetä muistaa, et jos on vaikeuksia vähän nukahtamisen kanssa, niin silloin esimerkiks illalla rankka liikunta ei oo kauheen hyvä asia, koska se aktivoi kehon uudestaan. Se huomataan nuorillakin, kun harrastaa erilaisia urheilulajeja, heillä voi olla salivuorot vasta myöhään yhdeksän aikaan illalla. Ei oo ihme, että lapsi voi olla aamulla sitten vähän väsynyt, kun yöuni ei oo niin rauhallinen. Kyllä meillä tässä yhteiskunnassa on aika paljon miettimistä näiden päivä- ja univalvetilan rytmien yhdistämisessä. Mutta kannattaa itse miettiä, mitkä asiat auttaa hyvään uneen. Ei sitä niinkään paljon, että mä en oo kahteen yöhön nyt nukkunut ja nyt lähestyy jo kolmas yö, että tämäkään ei varmaan tuo hyvää unta, vaan ajatellaan, et okei, hiljennetään, ja monet on jo sulkenut puhelimiaan, eikä tekstaile tai ota viestejä, on sanonut kavereille, että yhdeksän jälkeen en enää oo somessa, enkä siellä ja täällä. Sitten opetellaan uutta tapaa, terveellisempää ja mukavampaakin tapaa tähän elämiseen.

Kirsi:
Kuinka kauan sitten määrällisesti suosittelisit, et pitäis nukkua?

Harri:
Joo, täähän on asia, joka tietysti vähän vaihtelee. Eri eläinlajien välillä ihan yhdestä tunnista kahteenkymmeneenkolmeen tuntiin on eläinlajien yöunen määrä, eli lepakoista sitten suurempiin eläimiin. Ihminen on siellä puolessa välissä, seitsemän kahdeksan tuntia normaalisti on hyvä unen määrä, mutta joillain voi olla vähän enemmän. Usein sen huomaa silloin kun on vaikka loma-aika, kun ei tarvitse nousta työhön määrättyyn kellonsoittoon tai määrättyyn kellonaikaan, niin sitten huomaa sen, että tää on se rytmi mikä mulla ois hyvä. T

Tärkeä asia ois myös se, että ois säännöllinen, me löydetään sellainen kehon normaali tapa. Silloin kun alkaa illalla väsyttää, ei venytetä sitä pari tuntia eteenpäin, jolloin se unen vaihe saattaa olla jo ohi, nukahtamisen tarve ja sitten tulee ongelmia nukahtamisen kanssa. Jokainen äiti ja isä varmaan muistaa sen, kun on ollu pikkulapsi, joka saattoi nukkua hyvinkin kellon mukaan, jos hänelle annettiin se mahdollisuus. Sitten siitä tuli hänelle sellainen hyvä rytmi elämään, ja toivottavasti jokainen pystyy tämmöisen lapselleen antamaan, mutta myös itselleen. Eikä katsota tv-aikataulun tai jonkun muun mukaan elämää.

Kirsi:
Minkälaisia on sitten edulliset nukkumisolosuhteet, mistä ne koostuu?

Harri:
Joo, puhutaan unihygienista elikkä siitä mitä siinä illan aikana tapahtuu. Tämän rauhoittumisen lisäks tietysti on monia asioita. Joku pitää siitä, että on vaikkapa lämpöä vähän enemmän kuin toisella. Yleisesti ottaen vähän alhaisempi huoneenlämpö edesauttaa hyvää unta, mutta ei saa olla liian kylmäkään, jotta ei tuu kylmä siinä. Jokainen tietää oman rajansa.

Valoisuus, esimerkiks joillekin kesäaikana, kun ei aurinko oikein laskekaan, on puol päivän valoista läpi vuorokauden, niin saattaa olla vaikeuksia nukahtaa. Kun taas sitten kaamosaikaan tai hämärän aikaan, alkaa väsyttää jo neljän aikaan iltapäivällä, koska valollahan on tärkeä rooli meidän unen tuottamisessa. Koska silloin kun alkaa hämärtyä, niin alkaa aivojen käpylisäkkeistä erittyä melatoniinia, joka alkaa valmistaa meitä uneen. Jos me keinovaloa annetaan silmille tv:n, huonevalon, minkä tahansa kautta, niin voi olla, että pettää silloin tämä oma systeemi ja sitä varten ei tulekaan unta.

Hanna:
Oli vielä mainittu unen yhteydessä sun kirjassa myös lepo. Mitä sillä tarkotat? Avaatko vielä vähän sitä. Onko se semmonen mitä pitäis tehdä jo päivällä, päivän aikana vai onko se sitten enemmän semmosta iltapainoitteista?

Harri:
Joo, kiitos kun otit ton esiin. Koska uni ei todellakaan tai palautuminen ei oo pelkkää unta, vaan siihen liittyy paljon eri asioita. Palautumista on myös se, mitä me tehdään vaikka työssä, silloin kun ollaan työelämässä ja kun sitten ollaan sieltä työstä pois, mitä vapaa-ajalla tapahtuu. Mitä asioita me tehdään, jotta meidän aivot tavallaan pystyy lepuuttamaan itseään. Se voi olla harrastusta, se voi mielekästä tekemistä lasten tai perheen kanssa tai puolison kanssa tai ystävien kanssa, mitä tahansa, just sitä liikkumista siellä luonnossa.

Se, mikä meiltä tahtoo puuttua tänä päivänä, on semmonen läsnäolo. On se läsnäolo sitten siinä työssä, kokouksessa tai kollegan kanssa työtä tehdessä tai sitten vapaa-ajalla perheen kanssa tai ystävien kanssa, niin jos me mietitään koko ajan muualla olevia asioita, vaikka työn kiireitä, niin silloin meillä on koko ajan semmonen stressi ja kiiremoodi päällä. Sitten sen päälle kun laitetaan tää informaatiotulva mikä tulee, kännykät, älylaitteet, joka ainut pieni vaikka treenien väli tai työn ja lounaan väli, niin siinä katotaan koko ajan selataan viestivirtaa, niin kyllä meillä siinä kohtaa sitten aivot joutuu koko ajan pinnistelemään, ei oo hetkenkään rakoa, eli sellaisia minitaukoja tavallaan.

Mä kehottaisinkin ihmisiä miettimään, miten he käyttää, montako kertaa tarkistaa sen älylaitteen vaikka säätilan tai viestien määrän, onko se tarpeen oikeesti siinä ohimennessä. Voidaanko me antaa keholle se pieni hetki, vaikka kotiin tultua on hyvä antaa itselle ennen kuin lapset tulee tai puoliso tai mikä tahansa tapahtuma, jos on pienikin rako siinä, niin ”hetkinen, tässä mä oon, mä saan tän pienen hetken, mitäs täällä ympärillä tapahtuu”. Kun lähdetään lenkille, mietitään vaikka muuntuvaa luontoa tai mitä tahansa siinä ympärillä on tai ystävää, jonka kanssa lenkkeillään, niin unohdetaan se työ ja se arkinen asia, vaikka siks pieneks hetkeks. Näitä mitä me saadaan sinne ripoteltua, niin niillä me saadaan just semmosta joka arjen ja päivän aikasta palautumista. Ihan nuorista lähtien, koska siellä varsinkin näitten älylaitteiden käyttö on todella suurta ja se voi kuormittaa meitä ihan suunnattomasti.

Hanna:
Mites sitten jos on esimerkiks haasteita palautumisen kanssa, niin onko meijän keho semmonen et se kestää jonkun aikaa tämmöstä, et on paljon virikkeitä, on ehkä kiire töissä, ei oikee kerkee palautumaan, ehkä nukkuu huonosti. Miten meijän keho, onks sillä joku suojamekanismi tämmöselle?

Harri:
Meijän keholla on itse asiassa hirveän hyvä suojamekanismi, jos on joku katastrofitilanne, meidän vuorokausirytmi saattaa kokonaan häiriintyä tai muuttua, ja me voidaan selvitä siitä, ihan tämmösistä isoista vaikka tsunamikatastrofeista ja muista esimerkkinä, niin ihmiset voi vuorokausia etsiä perheenjäseniään tai auttaa siellä toisia, jotka apua tarvitsee, koska se tilanne vaatii sen. Mutta tämmöistä tietysti keho ei kestä kauaa. Se on hyvä siinä tilanteessa, kun se luonto sitä vaatii.

Tänä päivänä valitettavasti se, kun ei me kuunnella omaa itseä ja kehoa, niin me ajaudutaan siihen, että työssä on hirveän paljon, sitten me ruvetaan sen jälkeen kiirehtimään kuntosalille, koska pitää tehdä se liikuntasuoritus, sitten metsästetään ravintoa, joka on just niitten suositusten mukaista ja hyvin tarkkaan vielä siitäkin tiukennettua… niin me taas luodaan sellanen katastrofitilanne keholle. Sitten on ihmisiä, mä törmään sellaisiinkin kyllä, jotka on todella hyviä työntekijöitä ja ihan oikein hyviä suorittajia, sitten he alkaa suorittaa liikuntaa. Kun tulee stressiä enemmän, he ottaa siinä kohtaa vielä lisää liikuntaa, koska se on helpottanut heitä. Sitten pidetään tiukkaa ravitsemusta, koska halutaan pysyä hoikkina ja muuta ja sitten energiansaanti jää vajaaks, elikkä systeemi alkaakin monelta eri suunnalta pettää.

No, keho pystyy taistelee tätä vastaan aika pitkään, mutta sitten jossain vaiheessa tulee tilanne, kun se ei pystykään enää ja sitten se romahtaa. Useat asiakkaat on mulle vastaanotolla sanoneet, kun tutkitaan, ettei taustalla oo mitään sairauksia tai muuta, ja sitten kun sieltä ei löydy mitään syytä, niin he sanoo, et ”no mä oon kyllä miettiny, et tää on varmaan 15 vuoden tulos”. Elikkä ollaan totuttu tekemään asioita jollain moodilla, joka ei oo oikeesti meidän terveyttä ja hyvinvointia edistävä. Nää ihmiset, jotka sitten tästä tavallaan toipuu ja löytää uuden tavan tehdä ja uuden asenteen, semmosen rennoin rantein liikutaan, syödään, nautitaan elämästä, tehdään työkin silti vielä ehkä paremmin. Niin se on heille lottovoitto, sitten sen kaiken vaikeuden jälkeen mikä siinä on ollut.

Hanna:
Kyllä. Tämmönen kova kuormittuminen tietysti vaikuttaa myös henkiseen hyvinvointiin. Henkinen hyvinvointi on aika moniulotteinen käsite. Mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan?

Harri:
Mä tarkotan sillä oikeestaan sitä, tai sillähän ei oo varsinaista semmosta, sanotaanko kivenkovaa määritelmää, se on sitä omaa oloa, omaa kykyä, jaksamista suunnitella tulevaa, asettaa itselleen uusia tavotteita ja tehdä mielekkäitä asioita, herätä joka päivään vähän silleen innolla ja osata nauttia myös niistä asioista, pienistä ja isoista asioista, joita elämä tarjoaa.

Niin kuin sanoit, siihen vaikuttaa taas tosi paljon se, esimerkiks jos sä oot nälkiintynyt, niin kyllä se heijastuu sun mielialassa. Joku voi sanoa, että ”joo, mua ei kestä kukaan, jos en oo saanut ruokaa riittävän usein”. Hän tuntee sen jo ja pystyy ennakoimaan sen. Sama juttu jos ei oo nukkunut riittävästi tai sitten liikunta, joitain se auttaa siinä. Meitä on myös sellaisia, jotka ei koskaan liikunnasta nauti samalla tavalla, he ei saa sitä flow-tilaa siitä, se ei oo heille se juttu. Mutta sitten mä kysynkin siinä kohtaa, et oisko joku asia jonka takia sun sitä liikettä kannattais pitää yllä. Ja sitten sieltä voi tulla se tunne esiin. Yks rouva sano kerran sitten, et vaikka hän sanoi, ettei hän liikunnasta tykkää, että muista se, kun näistä asioista puhutaan. Niin sitten hän sanoi loppujen lopuks, kun kysyin, että olisko joku asia, ”noh, olishan se kyllä kiva, kun mä jaksaisin niitten lastenlasten kanssa vielä peuhata”. Se oli hänelle se, jonka takia hän halus pitää itsensä kunnossa. Eli se häntä liikutti, lasten kanssa yhdessä tekeminen ja sitten tuli automaattisesti se pieni liikekin siihen arkeen.

Kirsi:
Mistä tunnistaa sitten, että henkinen hyvinvointi tarvitsee tekoja? Kun ajatellaan, että lihasvoimaa voi harjoitella siellä salilla, mutta miten henkistä hyvinvointia voi treenata?

Harri:
Mä ajattelen niin, et tässä tullaan just siihen, että me tunnistetaan niitä, et mitkä asiat on meille tärkeitä. Niin kuin mä tässä neliapilan luomisvaiheessakin aattelin, että olis kiva, kun olis semmonen työkalu, jolla ihmiset vois löytää sen osa-alueen, joka heillä eniten kaipais parannusta. Voi olla, että sä näät, joo mä liikun aika hyvin ja säännöllisesti, mä syönkin ihan ookoo, mutta silti mulla ei oo ihan hyvä olo. Joku asiakas tulee mun luo ja kysyy, että ”mä oon kaikki nää koittanu kattoo ja untakin seuraan vielä, mutta silti, mitäs mun seuraavaks pitäis kiristää?”. Sitten kun vähän aikaa ollaan keskusteltu, niin mä voin sanoo siinä, että kuule sun ei tarvi kiristää enää mistään, sun pitää alkaa nyt hellittää. Sen tunteen löytäminen, niin kuin joku sanokin sitä sitten vaikka ylikuormituksen jälkeen, et tiiätkö mikä helpotti kaikkein eniten, oli se, kun mä annoin itselleni luvan olla ja rauhottua ja keskittyä niihin tärkeisiin asioihin, koska se on kaiken pääasia.

Koska jos meillä on mielessä aina, että ”okei, mä haluan, että mä jaksan hyvin vaikka siellä kotona”, ”mä haluun, että mä pystyn suoriutua työssä”, ”mikä mua auttais, jotta mä tätä voin tehdä, jotta mulla olis hyvä ja tasapainoinen olo”. Silloin vasta rupee miettii niitä keinoja. Joo, siihen voi vaikuttaa ruokailu, mä teen sen aika hyvin, syön säännöllisesti, mutta ehkä mulla onkin puutetta siitä, että onko mun arvot tässä elämässä muuten sen mukaisia tai teenkö mä niiden arvojeni mukaan niitä asioita. Sitten löytyykin sieltä se henkinen anti myös. Henkistä on myös se, että me välillä voidaan mennä vaikka kulttuurin pariin, se voi olla musiikkia. Irtaannutaan arjesta, se vie meidät ihan toisaalle. Jokaisella se on omansa, mutta tosiaan sen tietäminen. Se ei välttämättä oo puolisolla tai naapurillakaan ihan sama. Tää vaatii just vähän peiliin katsomista. Mitä mä oon? Minkälainen mies tai nainen tuolta katsoo vastaan? Sen jälkeen sitten löytyy ne omat vahvuudet, mielenkiinnon aiheet ja tavat pitää itsestään hyvää huolta.

Kirsi:
Eli joskus tulee pysähtyä ja miettiä tosiaan ja kattoo sinne peiliin.

Harri:
Kyllä. Mulle tulee monta kertaa potilaita kysyy, että mitä mun pitäis tehdä, jotta mä saan painoa pudotettua 20 kiloa, jotta mä saan sen ja tämän, mikä kenelle onkin tavoitteena. Mä sanon heille, et unohda tämä koko kysymys. Kysy mieluummin, minkä takia sä haluat muuttua, mitkä asiat sua auttais tekemään hyviä valintoja vähän joka päivä ja mitkä estää. Mitä enemmän saadaan niitä pieniä hyviä valintoja ripoteltua sinne, sitä paremmaks meidän kokonaisvaltainen hyvinvointi myös tulee. Silloin ne tulee luonnollisena osana arkea, ei tarvi varata tuntia taas tälle ja toista tuntia sille, koska niitä tunteja ei vaan riitä siinä vuorokaudessa.

Kirsi:
Kirjassa sanotkin, että hyvinvointi on voimavaraa, ei päämäärä.

Harri:
Kyllä, se on just näin.

Hanna:
Mennään sitten vielä tässä neliapila-mallissa eteenpäin. Siellä on tämmöinen kohta kun sosiaalinen verkosto ja se kuvataan siellä neliapilan vartena. Miten se on päätynyt varreksi eli poikkeeko se jotenkin näistä lehdistä?

Harri:
No, mulla oli siinä se ongelma, kun neliapilassa on vain neljä lehdykkää ja sitten kun kysytään ihmisiltä heidän onnellisuuden perusteita ympäri maailman, niin sieltä nousee ykkösenä joka puolella kaikissa kulttuureissa sama asia eli sosiaalinen verkosto. Se tarkoittaa perhettä, ystäviä, työkavereita, kaikkea tätä. Nyt haasteena tämän päivän maailmassa on se, että meillä on varallisuutta, joka tuo meille semmosta onnellisuutta ja hyvinvoinnin tunnetta, mikä totta kai on tärkeä. Sitten me voidaan kuvitella myös niin, että kun on oma kämppä, on ne rahat ja varat, niin mä en tartte… kauppakin on auki 24/7, jos loppuu sokerit kesken, niin ei tartte mennä naapuria häiritsemään. Me aletaan elää sellaisissa siiloissa, mutta toisaalta me ollaan ihmiset, enemmän kuin monet muut eläinlajit laumaeläimiä, sosiaalisia yksilöitä. Maailma on mennyt enemmän ja enemmän yksilölliseen suuntaan ja valitettavasti myös sitten itsekeskeiseen suuntaan.

Mutta mä ajattelen niin, ja tutkimuskin sen näyttää, että ihminen on onnellinen silloin kun hänellä on huonolla hetkellä olkapää, jota vastaan hän saa nojattua. Mutta toinen tärkeä puoli tässä on myös se, että me ollaan onnellisia myös silloin, kun me saadaan olla se olkapää. Me unohdetaan tää toistemme tärkeys ja sitten kun jokaiselle tulee se haastava hetki, vaikka läheisen menetyksen takia, ei pääse opiskelemaan, vaikka on siihen saakka tottunut, kaikki on saatu mitä on vaan pyydetty, koska on vanhemmat sen pystynyt tarjoamaan, niin sitten siinä vaiheessa voi olla, että maailma romahtaa. Silloin tosissaan tää verkosto, joka siinä ympärillä on, niin on tosi tärkeä ja siitä kannattaa pitää, sitä kannattaa rakentaa. Jos semmoisia ihmisiä siinä on, niin pitää ne lähellä ja pitää heistä myös huolta, jotta he siinä pysyy.

Hanna:
Ja varmaan hyvinvoinnin kannalta sitten, jos on erilaisia verkostoja vaikka harrastuksissa on omat läheiset tärkeät ihmiset, sitten on töissä, perhe kotona, muut läheiset ystävät, kaverit, sukulaiset, niin varmaan nääkin on hyvin voimakkaasti hyvinvointia sitten siellä tukemassa.

Harri:
Kyllä, juuri näin. Sitten kun muutosta vaikka aletaan tekemään, on se sitten liikunta tai ravitsemus, mikä tahansa osa-alue näistä, niin on aika hyvä, jos on vaikka siellä kotona lähiverkkoa, joka tukee sitä, ei joudu yksin taistelemaan sen kanssa, tai ystävät, jotka sanoo, että mä voin lähtä sun kanssa lenkille sitten ja tehdään yhdessä niitä hyviä ruokia tai mitä tahansa, et mäkin haluan hoitaa itteäni paremmin. Se tuki mikä tulee sitä kautta myös, vahvistaa sitä muutosta, koska yksinään se taisteleminen on aika haastavaa ja kovaakin.

Kirsi:
Tää apila tuli nyt rakennettua, mutta puhut kirjassa positiivisuudesta ja se voimavarana. Miten tää positiivinen asenne toimii voimavarana?

Harri:
Mä en halua maailmasta maalata mitään semmosta vaaleanpunaista, koska semmonen se ei oo. Meillä on aikoja, jolloin se on vaaleanpunainen ja välillä se voi olla vaikka mustakin, ja se on sitä elämää. Mutta mä nään myös sen ensinnäkin, että kun tulee ankeitakin aikoja, vaikeita aikoja, niin sen jälkeen aina tulee se hyväkin. Esimerkiks nyt kun eletään tätä talven aikaa ja on hämärää, niin meitä voi alkaa se väsyttää ja kuormittaa ja vie energiatasoja alas, mutta miettikääpä sitten kun sen koetun hämärän jälkeen tulee ne maaliskuun ensimmäiset aurinkoiset päivät. Miltä ne maistuu, miltä ne tuntuu? Tai kun me ollaan saatu ylitettyä, ollaan säästetty tiukkoina aikoina ja sitten päästään tai saadaan vaikka lomamatka järjestettyä, sitten se tavoite on saavutettu taikka oma koti hankittua, mitä vaan. Silloin meille ne on paljon arvokkaampia ja me nähdään se hyöty, jonka ne tuo.

Positiivinen asenne on toisaalta myös sitä, että me nähdään hyviä asioita joka päivässä. Niitä mitkä asiat oli mukavia, mikä onnistui tänään hyvin, kuinka nyt tänään oli selkä vaikka parempi, ei vaivannutkaan niin paljoa. Tässä vaikuttaa myös ne sosiaaliset suhteet, se henkinen hyvinvointi. Koska silloin kun meillä on hyvä olla ja meillä on ihmisiä siinä ympärillä, jokainen tietää, että me voidaan unohtaa väsymys, me voidaan unohtaa kivut, mutta sitten kun me ollaan yksinäisiä neljän seinän sisällä, niin ne yhtäkkiä alkaakin nousee, lisääntyy ja kivun tuntemus saa vaikka minkälaisia muotoja. Tässäkin se, että meillä on niitä hyviä asioita varastossa, on tärkeetä. Tutkimushan sanoo, että jos tulee yks negatiivinen asia ryhmässä, niin siihen tarvitaan kolme positiivista kumoamaan se. Niin voimakas on se negatiivinen. Se oli joskus evoluution alkuaikoina tärkee, että me selvittiin hengissä. Nähtiin kun leijona oli sieltä hyökkäämässä, aistittiin ja päästiin pakoon. Sitten kun mennään kotiin, niin siellä tarvitaankin yhden negatiivisen asian kumoamiseen viisi positiivista. Eli tulee niitä negatiivisia asioita vastaan, se on selvä, mutta jos me nähdään näitä hyviä, kerätään niitä vähän takataskuun, povitaskuun, joka taskuun mihin vaan mahdollista, niin silloin negatiivinen ei pääse vaikuttamaan meihin niin paljon. Se tulee toisesta korvasta sisään ja menee toisesta ulos. Silloin me taas selvitään siitä voittajina ja sillä hyvällä mielellä on se positiivinen vaikutus.

Se, mitä tänä päivänä vähän näkee, sillä somemaailma, kaikki se villi kommentointi, myös ihan valtionpäämiehet ympäri maailman, kaikki se on hyvin kärkästä, negatiivissävytteistä, ja tämmöinen esimerkki meille annetaan. Mutta se syö meidän energiaa siitä hyvästä muutoksestakin, jota me haluttais tehdä. Koitetaan säilyttää hyvä mieli, ajatellaan hyviä asioita, jaetaan myös niitä toisillemme. Sillä se mitä me ite ollaan, jos ajatellaan vielä askel taaksepäin siihen sosiaaliseen verkostoonkin, me voidaan miettiä vaan itseämme, mutta me vaikutetaan myös sillä omalla asenteella vaikka työpaikalla tai perheessä, he aistii sen, jos meillä on negatiivista tai positiivista energiaa ja me aistitaan myös muista. Jakamalla positiivista, yhdessä rakentamalla sitä positiivista ja tukemalla toisiaan, niin sillä tavalla saadaan pidettyä sitä myös yllä.

Kirsi:
Mitäs sit sanoisit, että miten vois toimii jos huomaa, et esimerkiks selkäoireisen ajatusmaailma muuttuu hyvin negatiiviseks kivun myötä. Miten sen vois ottaa vaikka puheeks tai mistä sitten vois saada apua siihen?

Harri:
Joo, toi on tosi hyvä ajatus siitä, et ensinnäkin puheeksotto on tärkeä, asioista puhuminen. Jos niitä itse pyörittää päässään, on se mikä tahansa pulma tai haastava elämäntilanne, niin sitä ei koskaan tahdo päästä ulos siitä kehästä. Eli se puhuminen on tärkeetä sillon, kun siltä tuntuu ja se, että on joku jonka kanssa puhua. Se, että meillä on vaikka selkäkipu ja se yltyy ja se pitkittyy, niin se on selvästi meihin vaikuttava tekijä, mutta silloin meidän on pyrittävä myös itse aktiivisesti ulos siitä tilanteesta ja silloin hakee niitä hyviä asioita, hyviä kontakteja, ystäviä, heidän kanssa muista asioista puhuminen ja asiasta irtipääseminen tavallaan, niin se on tosi tärkeetä. Tietenkään me ei työnnetä sitä vaan taka-alalle, vaan sitten myös lääkärille on hyvä sanoa joskus, jos kivut ei pysy kurissa, niin siihen on olemassa apuneuvoja tai tarvitaanko siinä ehkä jotain fysikaalista hoitoa tai muuta siihen oheen tai erilaista liikuntamuotoa, koska ne on jäänyt vähän huonolle jamalle.

Kun ajatellaan vielä tätä kipua ja selkää esimerkiks, niin kyllähän monilla selkäpotilailla ja muilla nivelpotilailla, niin se, että me ollaan hirveen pitkiä aikoja paikoillaan, niin kuin näissä liikkumissuosituksissa yks osa on just paikallaanolon vähentäminen. Jos me ilta istutaan tv:n ääressä, lähetään siitä liikkeelle tai pitkään autolla matkustetaan, mitä vaan tahansa, niin kyllähän se selkä antaa oireita, alkaa vaivaamaan ja sitten on hankalampi sen jälkeen lähtee liikkeelle, kun nivelet on jäykkänä ja verenkierto välilevyssä vähenee, lihaksissa vähenee. Eli taas sillä tavalla pitämällä yleisesti hyvää huolta, me vältetään niitä pienillä asioilla, pienillä valinnoilla. Mainoskatkot on hyvä aika nousta tv-tuolista ylös, jolloin taas selkäkin saa vähän liikettä, niin ei tulis sitä niin pahaa vaihetta siinä jatkossa. Ennakoidaan niitä.

Hanna:
Kiitos paljon, Harri, että pääsit mukaan podcastiimme keskustelemaan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Kiitos myös kuulija, että seurasit tätä jaksoa ja muistathan, että monipuolista tietoa selkä- ja niskakivuista, sekä niiden itsehoidosta löydät selkakanava.fi-verkkosivuiltamme. Sieltä löytyy myös meidän yhteystiedot. Laita meille palautetta tulemaan ja ideoita seuraavien jaksojen aiheiksi. Ensi kertaan, moikka!

Kirsi:
Moikka!

Harri:
Moi moi!