Minkälaisia vaikutuksia ylipainolla on terveyteen?

Kirsi:
Moikka, ja tervetuloa kuuntelemaan Vahva Selkä -podcastia aiheesta ylipainon vaikutus terveyteen. Mun nimi on Kirsi Töyrylä-Aapio ja tässä vieressäni on meidän toinen housti Hanna Kääriäinen.

Hanna:
Moikka.

Kirsi:
Tänään vieraanamme on hormoni- ja aineenvaihduntasairauksien erikoislääkäri, professori ja Terve Paino ry:n puheenjohtaja Pertti Mustajoki. Lämpimästi tervetuloa, Pertti.

Pertti:
Kiitos, ilo tulla tänne.

Kirsi:
Kerrotko lyhyesti näin alkuun itsestäsi ja taustoistasi?

Pertti:
Mä oon siis jo eläkkeelle siirtynyt lääkäri, ja suurimman osan lääkärin uran aikana oon hoitanut aika paljon myös ylipainoisia potilaita. Sieltä tää oikeastaan on lähtenytkin sitten, että mä oon halunnut jatkaa tätä vielä eläkepäivilläkin, koska se selvästi jo silloin näytti lisääntyvältä ongelmalta, silloin joskus 80- ja 90-luvuilla. Ja nythän se on vielä paljon yleistynyt, tää ylipaino Suomessa. Se on todella tärkeä aihe. Sikäli olisi hyödyllistä, että mä tiedän siitä aika paljon – jo niistä ajoista, ja tietysti seuraan vieläkin aikaani. Mä nimenomaan ajattelin, että tähän ylipainoepidemiaan, jos tätä sanaa voidaan vielä käyttää, siihen tarvitaan tietoa, millä tavalla sitä voidaan vähentää Suomessa.

Kirsi:
Kuinka paljon Suomessa on ylipainoisia?

Pertti:
Tää tiedetään hyvin tarkkaan, koska Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tutkii näitä määrävuosina, ja edellisessä tutkimuksessa, joka on muutaman vuoden takaa, niin miehistä 72 % – yli 30-vuotiaista miehistä, se merkitsee siis suurin osa – on ylipainoisia elikkä tää normaalipainoraja ylittyy. Naisista 62 %, että naisista vähän vähemmän, mutta heitäkin on paljon siis ylipainoisia. Suurin, huolestuttavin ongelma on lapset. Lapsillahan se ei vielä ehdi kehittyä sillä tavalla kuin aikuisilla, mutta kuitenkin viimeisen 40 vuoden aikana lasten lihavuus on kolminkertaistunut. Aikuisten on kaksinkertaistunut, mutta lasten on kolminkertaistunut. Niillä siis lihomisvauhti on ollut tässä mielessä suurempi. Se on tietysti siis todella surullista, koska melkein kaikki, jotka on lapsena lihonut, on myös aikuisena ylipainoisia.

Kirsi:
Mikä on sitten ylipainon taustalla useimmiten?

Pertti:
Jos mennään nyt ihan perusasioihin, niin kyllähän se on se, että pitkän ajan kuluessa kaloreita tulee enemmän kuin kuluttaa. Tää on se. Ei siinä voi olla mitään muuta. Tää ylimääräinen rasvakudos, mitä kertyy, se koostuu niistä ylimääräisistä kaloreista, joita elimistö sitten varastoi, kun ei käytä niitä elämiseen ja liikkumiseen ja tämmöseen.

Mutta täähän nyt ei oo käytännössä näin yksinkertaista, mutta se tiedetään selvästi ja sitä on paljon tutkittu. Koska ylipainon yleistyminen on koko maailman ongelma, niin tiedetään, että pääasiallinen syy on ruokatarjonnan muuttuminen epäterveellisemmäksi viimeisten vuosikymmenten aikana. Teollisesti prosessoituja lihottavia ruokia markkinoidaan ja myydään paljon enemmän kuin aikaisemmin. Jos ootte supermarketissa liikkunut, niin siellä on valtavat karkkiosastot ja sipsiosastot ja keksiosastot ja niin edelleen, joita aikaisemmin ei oikeastaan ollut läheskään näin paljon. Ja tää houkuttelee ihmisiä käyttämään siis enemmän näitä.

Kirsi:
Elikkä meillä ei ole geenit muuttuneet?

Pertti:
Ei todellakaan! Tää on tärkeää ymmärtää, ei geenit oo muuttunut nyt 40 vuodessa eikä sadassakaan vuodessa. Ihmiset 40–50 vuotta sitten oli tietysti ihan samanlaisia kuin nyt. Ja me tiedetään, että ei juuri kukaan halua olla ylipainoinen, koska Suomessa melkein miljoona ihmistä yrittää vakavasti laihduttaa joka vuosi. Ihmiset haluaa siis eroon siitä, että ei ne oo halunnut tätä. Mutta ympäristö on tullut niin hankalaksi kaloreiden kannalta, että suurin osa ihmisistä ei sitten enää pärjää siinä.

Kirsi:
Luinkin tosiaan jostain, että 950 000 suomalaista yrittää vakavissaan joka vuosi laihduttaa. Se on hirvittävä määrä!

Pertti:
Kyllä!

Kirsi:
Ja sanotaan, että motivaatiota kuitenkin löytyy siihen, mut ongelmana on laihdutusyritysten heikko teho. Mikä siinä on niin tehotonta?

Pertti:
Siis motivaatio tietysti. Ei kukaan halua olla lihava, se on tietysti hankalaa. Tähän liittyy sairauksia, ihmiset tietää sen. Ja monia sairauksia voidaan hoitaa, kun laihdutetaan sopivassa määrin. Kyl ihmiset tietää ja haluais eroon näistä liikakiloistaan. Tässä on ihmisillä perinnöllisistä syistä erilaiset mahdollisuudet selvitä lihottavasta ruokaympäristöstä, mikä nyt vallitsee Suomessa ja muuallakin maailmassa. Tää ei tarkoita, että ois mikään lihavuusgeeni tai ei-geeniä, vaan yleensä tietyt ihmisen ruuan hankintaan liittyvät ominaisuudet, siinä on yksilöllistä vaihtuvuutta, jotka geenit aiheuttaa.

Mä kerron pari esimerkkiä tästä. Joillakin ihmisillä kylläisyys syntyy vähän hitaammin. Sekin on geenien ohjaamaa, tää kylläisyyden syntyminen. Ja sillon ehtii syödä enemmän vähän kuin taas toiset. Tulee kaloreita vähän lisää. Monilla tää suurten annosten hahmottaminen ja ymmärtäminen, että kuinka paljon ruokaa on lautasella, siinä on eroja ja silloin syö suuria annoksia sen takia. Sitten makeanhimo, siinä on isoja eroja yksilöiden välillä. Me kaikki tykätään makeisista, mutta joillakin se on paljon voimakkaampaa. Sitten karkit ja keksit ja muut makeat… sokerilimut sit houkuttelee.

Näitä on monia muitakin, tämmöistä geenien aiheuttamaa muuntelua, että me ollaan vaan erilaisia. Mä vertaan usein, tässä huoneessa on vaan muutama ihminen, mut jos tässä ois 100 ihmistä kuuntelemassa mun luentoani, niin jokaisen kasvonpiirteet on erilaiset ja se on geenien muuntelun aikaansaamaa. Samaa muuntelua meillä on myös aineenvaihdunnan tapahtumissa valtavasti. Me ollaan niin erilaisia, mikä on tietysti rikkaus, mut tässä tapauksessa sitten geenit voi johdattaa siihen, että ei pysty vastustaa nykyisen houkuttelevan ruokamaailmaan houkutuksia.

Hanna:
Eli samassa perheessä voi tosiaan olla lapsissakin tällaisia, jotka on taipuvaisempia ylipainoon ja sit on hoikkiakin?

Pertti:
Kyllä, tää on näin. Totta kai vanhemmilta saadut geenit on keskimääräisesti samanlaisempia lapsilla kuin jossain naapurissa, mutta lapset perii erilaisia yhdistelmiä isältä ja äidiltä ja se johtaa sitten juuri tähän.

Kirsi:
Mitä haittaa ylipainosta voi koitua ja millä aikavälillä näitä vaikutuksia on? Ylipainollahan on yhteyttä moniin sairauksiin?

Pertti:
Kaikkihan tapahtuu hitaasti. Jos nyt syö, siis lihoo yhden vuoden aikana vaikka kymmenenkin kiloa, niin seuraukset näkyy sitten tulevina vuosina hissukseen. Ehkä ensimmäisenä vuonna voi nähdä, jos tutkitaan sokeriaineenvaihduntaa, et nyt on vähän sokerit lähtee nousee. Mut sitten tulee kaikkia muita tähän liittyviä häiriöitä. Ne kehittyy hitaasti ja sen takia niitä ei aluks tajuakaan eikä ne tunnu missään. Sitten vaan aikanaan totee, että verenpaine on koholla ja verensokeri on koholla ja on uniapneaoireyhtymä… Ja lihavuus aiheuttaa jopa 10 eri syöpätyyppiä, sattaa tai lisää, ei se yksinään, mutta lisää syöpien mahdollisuutta. Sairauksien lista on suuri: siellä on 30 eri sairautta, mitä lihavuus, aika raju lihavuus aiheuttaa. Sen takia pitäs vähentää. Ei sais mitään moralisoida, ei ylipaino oo mitenkään… tai ylipainoiset ihmiset ei ole mitenkään huonompia kuin muut, eikä sen takia tässä tarvii tehdä mitään, mutta sairauksien takia tai sairauksia pitää ehkäistä.  

Kirsi:
Niin, voisko sen sanoa näin, että se on yhteiskunnan sairaus se ylipaino eikä sen yksilön?

Pertti:
Kyllä, tätä sanaa mä oon käyttänyt, että yksilöitä ei voi syyttää. Yksilöt ei oo syyllisiä siihen, että ruokaympäristö on muuttunut näin hankalaksi painon kannalta ja houkutuksia on tullut lisää. Eikä he ole valinneet geenejään, mitä heillä on. Näin tämä on.

Hanna:
Osaako ihmiset ylipäätänsä lukea sit siellä kaupassa niitä kalorimääriä? Et onks se sellanen, mihin pitäisi ehkä kiinnittää huomiota? Opettaa ihmisiä siihen lukemiseen?

Pertti:
Meet vähän hankalalle alueelle tässä, kun musta läheskään kaikkien syömisten kalorimääriä… Eikä siitä tuu mitään, jos sä aina yrität selvittää, mitä sä panet suuhun, et paljon siinä on kaloreita. Elämähän muuttuu äärimmäisen tylsäks, ja tää on myös tarpeetonta. Täs riittää tieto yleisellä tasolla ja kyllä se on aika helposti tavoitettavissa ja aika monet sen myös ymmärtääkin. Kaikki tietää varmaan, että hedelmät ja kasvikset ja tämmöset on terveellisiä eikä lihottavia. Ei niitten kaloreita tarvitse tietää sen enempää.

Myös on hyvä tietää, et suomalaiset perusruoat, mitä nyt on sitten, lihapullat, perunamuusi, laatikoita ja näitä on tietysti vaikka mitä, niin ne on varsin neutraaleja. Kun niillä syö kylläiseksi, niin kaloreita ei tuu liikaa, vaikka harrastaa vuosia näiden syömistä, että ei näitten kohdalla ole mitään huolta. Mutta sitten tiedetään, että pikaruoat, niissä on kaksi kertaa enemmän keskimäärin kaloreita, siis hampurilaisissa, etenkin hampurilaisaterioissa, mutta myös pizzoissa kuin tässä suomalaisessa perusruuassa. Siinä pitää tehdä se johtopäätös, että jos paino tuppaa nousemaan, niin ei nyt pizzaa kannata syödä joka päivä vaan harvemmin eikä hampurilaisravintoloissa käydä. Tällä tavalla voi muuttaa sitten näihin suomalaisiin perusruokiin. Kaikki varmaan ymmärtää sit, et karkit on epäterveellisiä, siellä on paljon kaloreita. Sipsit myös. Tällä tasolla tää riittää. Enkä mä mitenkään toivois, että

lähettäis joka suupalan kaloreita selvittää. Se on vaikeeta ja siitähän tulee ihan neuroottiseksi varmaan monet.

Kirsi:
Niin, ihan totta! Jos sitten, meidän kuulijat on aika paljon sellaisia, joilla on – ainakin silloin tällöin – on selkäongelmia ja selkäkipua, niin ylipainon ei ole todettu aiheuttavan mitään tiettyä selkäsairautta, mutta reilu ylipaino ilmenee yleisenä selän seudun oireina. Jos pudottaa painoa, niin lakkaako selkäkipu? Mitä tähän sanoisit?

Pertti:
Tätä on tutkittu, myös suomalaiset on tutkineet, et mitä ylipaino on. Jos ylipainoa on 15 kg tai enemmän, niin näillä henkilöillä on kaksi kertaa useammin selkävaivoja ihan häiritsevässä määrin. Ja tiedetään myös, että jos painoa pystyy sopivassa määrin vähentämään, niin kyllä selkävaivat siellä keskimäärin lievittyy. Eihän sitä voi luvata sataprosenttisesti, että ne nyt häviää, eikä se näin käy, mutta kyllä sillä ilman muuta selkävaivat voivat lievittyä.

Hanna:
Mites sitten, kun joskus kun kuulee puhuttavan tämmöisestä matala-asteisesta tulehduksesta, niin mikä se on ja onko sillä yhteyttä kipuihin?

Pertti:
Ootte varmaan kuullut tämmöisestä kuin vyötärölihavuus? Ylimääräinen rasvakudos kertyy vatsan seudulle ja vatsa pullistuu. Se tarkoittaa sitä, että vatsaontelon sisään kertyy tai rasvasolut kasvaa siellä sisällä. Tää on aineenvaihdunnan kannalta se haitallisin paikka, missä rasvakudos on. Se on väärässä paikassa, sen pitäis olla ihon alla ja nyt se meneekin sinne. Rasvasolut ei voi siellä oikein hyvin ja sen takia tapahtuu matala-asteista tulehdusta. Ja kun tutkitaan tarkkaan näitä rasvasoluja, verisuonia, siellä on tulehdussoluja enemmän ja se näkyy myös tulehdusmittareissa, verikokeissa ja näin.

Tää on tosiaan semmosta, ihminen ei tunne sitä, se ei oo mikään semmoinen tulehdus kuin flunssa tai joku muu. Tää ei tunnu, mutta elimistö kärsii tän takia. Se on tärkeimpiä syitä, minkä takia sitten se vaikuttaa maksan toimintaan ja haittaa aineenvaihduntaa ja nostaa verenpainetta ja kaikkee tällaista. Ja täähän voi vaikuttaa sitten myös selän ja nivelten kuntoon, koska tulehdusaineet, jotka kiertää veressä, niin ne vaikuttaa kaikkiin nivelten ja selän kuntoon. Se on yksi tärkeä tekijä kuorman lisäksi, mikä selkäkipuja voi aiheuttaa ja muitakin nivelvaivoja. Me tiedetään tietysti, että paino sinänsä lisää polven nivelrikkoja aika selvästi. Sen ymmärtää, että polvet rasittuu, jos niiden päällä on jatkuvasti paljon ylipainoa.

Hanna:
Mites sitten, jos mietitään ruokavalioo tai ravintoa yleisesti, voiko sillä… Onko ravinnolla jonkin näköistä yhteyttä kipuun?

Pertti:
Ei oikein suoranaisesti, mutta välillisesti. Kun ravinto lihottaa, kerää rasvasoluja sinne vatsaonteloon, se vaikuttaa. Mut se, että jotkut ravintoaineet aiheuttais enemmän, niin ei sellaista tiedetä. Ei tarvitse tässä mielessä huolestua. Tää ei oo kovin monimutkaista tän kannalta onneksi.

Kirsi:
Puhutaan unesta. Unesta sanotaan, et se on painonhallinnan kannalta tärkeää. Onks se näin ja jos on, niin mihin se perustuu?

Pertti:
Se on tosi jännä juttu tää uni. Siihen on vasta herätty joskus 10–20 vuotta sitten, että silläkin on aika iso merkitys tässä näin. Siinä on monta tekijää. Yks tärkee on se – on ihan tutkittu sitä – et jos nukkuu vähän, liian vähän siis omaan tarpeisiinsa nähden, niin päivällä tulee syötyä enemmän. Se jostain syystä lisää ruokahalua tässä mielessä. On ihan selvää, että tää jo lihottaa.

Mut onhan siinä muitakin tekijöitä. Väsyneenä ei jaksa ehkä sitten tsempata painon kanssa. Väsyneenä kun menee ruokakaupassa, niin automaattisesti ottaa sieltä hyllyistä jne. Kyllä se tietysti tätäkin kautta vaikuttaa, mutta… Tää on ihan selvä juttu, että jos on ylipainoo, niin kannattaa miettiä ihan ja pyrkiä siihen – tästä löytyy ohjeita netistä ja muualta aika hyvin, että miten varmistaa se, että yöuni on juuri minulle riittävä.

Kirsi:
Mikä sitten on merkitys liikunnalla ja fyysisellä aktiivisuudella painoon?

Pertti:
Kaikki ymmärtää, että se on hyödyllistä tietysti. Jos liikkuu aika paljon, niin se kuluttaa kaloreita. Silloin ylimääräinen ruoka poltetaan energiaksi liikkumiseen, eikä kerry sitten rasvakudokseen kalorit. Se on selvästi näin aina. Tässä on tärkeä tietää, että siinä ei missään nimessä kannata pyrkiä mihinkään semmoiseen raskaaseen liikuntaan ja voimaharjoitteluun. Sillä ei oo mitään osuutta tässä. Pelkkä kävely on tässä osoittautunut kaikista parhaaksi. Kun vaan askeleita päivän aikana hankkii riittävästi, puhutaan jostain 7 000 tai 10 000 askelta, mitä se nyt sitten onkin, niin se oikeesti auttaa painonhallinnassa.

Kirsi:
Tosiaan, niin kuin sanoit, painonhallinnassa. Kun saa ehkä pudotettua vähän painoa, niin se ehkä siinä pysyykin sitten. Kun ongelmahan usein on, että se sitten nousee?

Pertti:
Kyllä, ja nimenomaan tossa se ois hyvin järkevää. Mut täs on vielä sanottava, että jos on ylipainoo ja sitten rupee harrastaa kävelyä huomattavasti enemmän, niin se ei oo kovin tehokas pudottamaan sitä riittävästi, et siinä yleensä aina kannattaa sitten jotain ruokailutottumusmuutoksia tietysti tuoda mukaan.

Hanna:
Mikä merkitys on esimerkiksi stressillä, ahdistuksella tai ehkä jopa masennuksellakin? Mitä vaikutuksia näillä voi olla painoon?

Pertti:
Näillä on tietysti huomattavakin merkitys. Se on selvää, että jos elämänolosuhteet on kovin stressaavat, usein se aiheuttaa syömistä. Ja stressiä voidaan hallita jopa syömällä joskus, ja ennen kaikkea siinä ei ole sitten voimia eikä energiaa pyrkiä eroon ylipainosta. Semmonen on ilman muuta selvä. Ja yleensä, jos on stressaava elämäntilanne, niin silloin kannattaa keskittyä vaan siihen, ettei se ainakaan nousis se paino. Ja sitten, kun elämä rauhottuu, niin sitten vois ajatella, että lähtee pudottamaan painoa rauhallista vauhtia.

Hanna:
Eli pitää vähän tunnistaa omia sen hetkisiä, voiko sanoa mielialoja tai tämmösiä tilanteita, et jos on kovin stressaava vaihe, niin sit ehkä kiinnittää huomiota enemmän?

Pertti:
Niin, kyl mä luulen, et ihmiset aika hyvin tän tietää. Puhutaan nyt semmosesta, ei nyt yhden päivän stressistä vaan, että elämäntilanne on kuormittava. Tämmösistä tilanteista.

Kirsi:
Mitäs sit sanoisit siihen, et milloin on hyvä aika pyrkiä pudottamaan painoa? Silloin kun ihmisellä on runsaasti ylipainoa, mitä siinä pitää ottaa huomioon?

Pertti:
Mä oon siis lääkäri ja aina korostan sitä, että ei oo mitään moraalista syytä laihduttaa… että pitäs nyt vaan olla sen takia… tää on mulle puhtaasti terveyskysymys. En puhuisi ylipainosta, lihavuudesta, mitään, jollei se vaikuttais terveyteen. Mutta kun se vaikuttaa, niin sen takia pitää siitä puhua.

Tässä mä antaisin yleisohjeita kuulijoille, että nythän varmaan kaikki melkein tietää painoindeksin ja se 25 on normaalin raja. Siihen ei pidä tuijottaa mitenkään orjallisesti. On monia ihmisiä, joilla painoindeksi voi olla vähän koholla ja kiloja voi olla 5–6 kiloakin ylimääräistä niin, ettei oo mitään haittaa. Mut jos se on enemmän, niin sitten kannattaa miettiä, että oisko tässä jotain.

Mä kannustan tässä nyt kahteen yksinkertaiseen juttuun. Monet ihmiset on ehkä kuullutkin näistä aikaisemmin. Yks on vyötärön ympärys. Koska nimenomaan esimerkiks naisilla, joillakin se kertyy aika paljon lantioon liikakilot. Siitä ei ole mitään terveyshaittaa. Päinvastoin, ne elää vähän terveempinä kuin normaalipainoiset naiset. Mutta naisillakin se voi kertyä tuonne vatsaonteloon ja miehillä naisia useammin vielä helpommin sinne. Jos tuntuu, että vyö vähän kiristää, vatsa pullottaa, niin kannattaa mitata tää ympärys. Siitä löytyy esim. Terveyskirjastosta mittausohjeet, pitää asettaa oikealle kohdalle se mittanauha, tavallinen mittanauha. Jos se naisilla on yli 90 ja miehillä yli 100 senttiä, niin sitten rupee olee jo liikaa. Ei tääkään ole nyt yhestä, kahesta sentistä kiinni, mutta jos se on nyt selvästi yli, niin sitten on hyvin mahdollista, että tästä on jo terveyshaittoja.

Se ei usein tunnu eikä näy alkuvaiheessa ollenkaan. Mutta siinä on yksinkertaiset verikokeet, joilla se pystytään näkemään. Verensokeri on näistä yks. Verensokeri nousee herkimmin tässä tilanteessa. Toinen on maksakoe, et onko tullut rasvamaksaa vai ei. Ja kolmas on sitten veren rasva-arvot, koska se panee rasva-arvotkin sekaisin. Tätä yhdistelmää muuten käytetään metabolinen oireyhtymä -nimellä. Kun se aiheuttaa useita aineenvaihdunnan oireita yhtä aikaa, niin sillä on tällainen juhlallinen nimi kuin metabolinen oireyhtymä. Se tarkoittaa, että nää rupeaa siis vilkuttaa epänormaalia. Silloin olisi erinomainen kohta sitten lähtee palauttamaan nää normaaleiksi. Ja tässähän säästyy niiltä sairauksilta, jotka vuosien mittaan tulee, joille ei tehdä mitään. Nää on semmoisia ensivaroitusmerkkejä, että ne labra-arvot nousee.

Kirsi:
Mites sitten lääkärinä, miten autat sellaista asiakasta, jonka pitäisi alkaa laihduttaa painoa, mutta ei ehkä oo voimavaroja. Miten pystyt auttaa häntä?

Pertti:
Tää on niin sanottu miljoonan taalan kysymys! Jos tähän ois yksinkertainen temppu, niin täähän ois helppoo, mutta kuten kaikki tiedetään, niin eihän se ihan näin oo. Ensinnäkään, tässä ei oo mikään kiire eikä pidä, ei ole mitään tarvetta puolessa vuodessa laihduttaa kymmentä kiloa.

Kirsi:
Eiks se on niin, että ihmiset haluaa nopeesti tuloksia?
 
Pertti:
No valitettavasti! Tätähän koko ympäröivä maailma ja muotidieettien suosittelijat kauppaavat: hyvä tulos nopeesti. Kyllähän ihminen pystyy sitten ohjauksessa laihtumaan sen viis tai kymmenenkin kiloa, mutta lähes kaikilla se nousee sitten vuoden aikana takaisin. Tää 950 000, jotka Suomessa laihduttaa joka vuosi, niin lihavuus ois hävinnyt aikoja sitten, jos ois ollut tehokasta tämmöinen laihduttaminen.

Mä ilman muuta suosittelen rauhallisempaa suhtautumista. Ei tarvii heti ryhtyä mihinkään vaan vähän miettiä tämmöstä näin. Laihtua voi ilman mitään dieettejä sillä tavalla, että tarkastelee omia tottumuksiaan ja katsoo sieltä, että mitä mun kannattais vaihtaa terveellisempään. Jos mä käyn hampurilaisravintolassa viisi kertaa viikossa, niin kannattaa nyt vaan käydä yks kerta viikossa. Kalorit vähenee reilusti jo sillä. Jos mä oon sokerijuomia juonut, sokerittomiin. Valtavasti voi kaloreita säästyä sitten siitä. Ja jos mulla on sipsejä lounaaks usein ja muuta sellaista, niin pitää keksiä muita, koska sipsit on erittäin kaloripitoisia ja lihottavia jne. Siis tämmöisiä muutoksia.

Mä kerron kahdesta tämmöisestä. Mä oon pitänyt joskus yleisöluentoja ja sitten pari kertaa on tullut ihmiset puhumaan, että miten he on onnistuneet tässä. Pari on jäänyt mieleen. Yksi sanoi, että hän siirtyi vain lautasmalliin: puolet lautasesta kasviksia ja puolet perusruokaa. Hän laihtui 10 kiloa sillä ja se on pysynyt. Ja toinen sanoi, että hänellä oli aina tapana syödä isoja annoksia, niin hän rupes pienentää niitä ja sama tulos, 10 kiloa hän laihtui. Tän tapaista mä kannustaisin ihmisiä etsimään. Jos omissa tottumuksissa on tällasia aika pieniä, yksinkertaisia juuri minulle sopivia muutoksia. Vielä sanon, tällä tavalla on mahdollista laihtua semmosta kilo kuukaudessa ehkä, mutta jos ajatellaan vuotta eteenpäin – pitäiskin olla aina ajatus, mitä mä vuoden päästä painan. Nää dieettilaihduttajat on silloin jo noussut takaisin, se paino vuodessa. Ja tää kilo kuukaudessa on yli 10 kiloa vuodessa. Se tähtäin pitäisi olla siellä.

Hanna:
Tuossa annoitkin keinoja jo, miten voi esimerkiksi pikkuhiljaa tapojaan muuttaa. Mut osaatko sanoa siihen, että kuinka kauan ihmisellä suunnilleen menee, kuinka kauan aikaa menee siihen, että oppii uusia tapoja tai tekee tämmösiä muutoksia?

Pertti:
Riippuu siitä uudesta tavasta. Sokerijuomien muuttaminen sokerittomaks voi olla yhden päivän juttu. Seuraavana päivänä mä ostan sokerittomia, et ei nää mitään ihmeellisiä, että pitäs hirveesti harjoitella. Mä voin ne sipsitkin lopettaa ja muuttaa joksikin toiseksi. Mä en ajattele, että tästä tarvittaisiin mitään ihmeellisiä aikatauluja.

Kirsi:
Liikunnasta sanotaan, että on tärkee löytää se itselle mieluisa liikuntalaji tai -muoto. Mut voiko samaa periaatetta noudattaa myös ravitsemuksen suhteen? Jos haluaa kehittää omia ruokailutottumuksia, niin onko se mieluisalla tavalla tehtynä jotenkin kestävämpää?  

Pertti:
Ilman muuta, tietysti. Ja mieluisa tapa on, et mitä on itse saanut päättää tai ratkaista. Silloin tulee mieluisia, mistä mä kerroin tämmösiä muutoksia näin… niitä on monia muitakin mahdollisuuksia. Jos ei nyt sitten halua sokerijuomia, niin jotain toista vastaavaa tai hoitaa pikaruokahomman kuntoon tai jotain. Ilman muuta, kun se on itse valittuna, niin se on sitten mieluisa.

Kirsi:
Tuossa sen jo oikeestaan sanoitkin, mutta vielä oisin tarkentanut, että mitä oot omilla vastaanotoilla tavannu ihmisiä, niin osaako ihmiset asettaa itselleen sopivia tavoitteita syömisen suhteen vai onko se niin, että sitä halutaan nopeesti ja sitten tulee se karikko vastaan?

Pertti:
Tää valitettavasti on näin, koska media on täynnä tätä, että kyllä ruokkii siis tää meidän mediaympäristö. Ja näistä kerrotaan legendoja, että niin ja niin monta kiloa kolmessa kuukaudessa ja tällaista. Se tietysti vaikuttaa ihmisiin. Ne luulee, että tää on nyt se järkevin ja fiksuin tapa, mutta eihän se sitä ole.

Hanna:
Sitten ollaan kuultu, että monet ylipainoiset henkilöt saattaa loukkaantua siitä, kun terveydenhuollon ammattilaiset ottaa sen asian puheeks. Mutta se on tosi tärkeetä, kuten sanoit, että siinä sitä terveyttä mietitään, ei sitä mitään muuta tai haluta syyllistää. Mutta tää on varmaan sellainen, mihin pitäis saada ymmärrystä ihan meillä kaikilla?

Pertti:
Joo, tää on tärkeä kysymys. Terveydenhuollossa on vielä pikkaisen… Monet potilaat vähän valittaa, kun käy eri lääkärillä, jokainen ottaa aina tän puheeksi. Siinä tietysti olisi terveydenhuollolla välillä ja lääkäreilläkin ois vähän oppimista. Tätä yritetään kouluttaakin heille, että ei aina pidä kiinnittää eikä aina pidä kuvitella, että kaikki johtuu lihavuudesta, mikä potilaalla on. Eikä siitä aina oo järkevää puhua, jos edeltävä lääkäri on sen jo ottanut puheeksi. Yleensä mun neuvoni on tämmösessä tapauksessa kysyä potilaalta, että mitä hän itse ajattelee painostaan ja sitten siitä lähtee eteenpäin sen vastauksen perusteella, että miltä tää kuulostaa sitten potilaan kannalta.

Kirsi:
Te Terve Paino ry:ssä edistätte sitä, että Suomessa ylipaino vähentyisi ihmisillä. Miten te… mihin te puututte?

Pertti:
Tää on yksinkertainen kysymys tai yksinkertainen logiikka tässä, jos näin halutaan sanoa. Ruokaympäristön muutos on tärkein syy, minkä takia ihmiset on lihoneet kaikkialla maailmassa ja myös Suomessa runsaasti. Ja se tarkoittaa juuri näitä epäterveellisiä näin. Ei voida kuvitella, että tää lähtis nyt Suomessa ratkeamaan, ellei tätä pystytä hoitamaan. Yhteiskunta voi säännöstellä ja säädellä tätä, ja tätä monessa maassa on ryhdytty tekemäänkin. Nyt esimerkiksi on jo vireillä Suomessa ensimmäinen liikahdus tähän suuntaan, että virvoitusjuomaveroa suunnitellaan porrastetuksi niin, että paljon sokeria sisältävillä on korkeampi vero kun vähän sokeria. Nyt se on ollut kaikilla sama. Mutta Terve Painon mielestä se ei riitä alkuunkaan vaan tarvitaan laajennettu sokerivero, että karkit ja keksit ja muut tämmöset pitää myös, niitten hintaa voidaan nostaa verottamalla. Monissa maissa on lähdetty tähän. Kyllä se vähentää kulutusta ja houkutuksia, ja on muitakin paljon tämmöisiä keinoja.

Jos saan heittää vielä yhden tähän väliin. Jos käytte ruokakaupoissa, siellä erittäin usein on kaksi yhden hinnalla -tarjouksia. Ne on melkein aina karamellejä tai suklaapatukoita tai vastaavia. Nääkin voidaan kieltää, että tämmösiä tarjouksia ei näistä epäterveellisistä tuotteista saa käyttää enää. Tätäkin on monissa maissa jo toteutettu, ja näitä pitäs saada Suomessa aikaan myös.

Kirsi:
Mehän ollaan Suomessa aika hyvin päästy vähentämään tupakointiakin justiin näillä laeilla?

Pertti:
Täsmälleen! Oikea oivallus! Pelkällä valistuksella sitä ei saatu vähenemään ollenkaan eikä tässäkään ole nähtävissä, että se onnistuis ylipainoon, koska ympäristön paine on tässä niin suuri. Tässä tarvitaan vastaavia – ei tietysti oo ihan samoja kuin tupakassa – vähän eri tavalla suunnattuja yhteiskunnan toimenpiteitä.

Hanna:
Rasvakudos ei ole pelkästään niin sanotusti pahaa kudosta vaan sillä on niin sanotusti oma roolinsa meidän elimistössä. Mitä tehtäviä rasvakudoksella on?

Pertti:
Joo, tää on tärkeä ymmärtää, että normaalipainoisella ihmisellä on hyvin paljon rasvakudosta. 70-kiloisella ihmisellä, tai miehellä, on rasvakudosta on yli 10 kiloa, normaalipainoisella. Ja naisella vielä enemmän, kun naisella on vähän lantiossa enemmän ja rinnat ja tällaista näin. Se on siis täysin normaali kudos ihmisellä, erittäin tarpeellinen. Se pehmustaa monia näitä asioita, ja ennen kaikkea se on ollut ennen vanhaan, kun on eletty luonnon armoilla ja kaikki ravinto etsitty luonnontilassa, sen avulla on päästy sitten näitten niukkojen aikojen ohitse. Kun ei aina saatu ruokaa, niin sitä on saatu siitä vararasvasta sitten. Sen takia esimerkiks ihmisillä on rasvaa kaksi kertaa enemmän painoon suhteutettuna kuin esimerkiksi simpansseilla, meidän serkuillamme. Tää on ollut hyödyllinen mukava rasvakerros meillä. Se on ihan tosiaan, ja sitä ei missään tapauksessa pidä yrittää poistaa. Sinne saa jäädä se, kunhan sitä ei ole liikaa. Vyötärö kertoo siitä ja vaaka kertoo sitten, jos sitä on liikaa.

Hanna:
Eli rasvakudosta pitääkin olla?

Pertti:
Joo, kyllä.

Kirsi:
Tähän on hyvä lopettaa. Kiitos paljon, Pertti Mustajoki, että pääsit mukaan podcastiimme keskustelemaan ylipainon vaikutuksesta terveyteen. Ja kiitos myös sinulle, että kuuntelit tämän jakson. Muistathan, että monipuolista tietoa selkä- ja niskakivusta sekä niiden itsehoidosta löydät selkakanava.fi-verkkosivuiltamme. Sieltä löydät meidän yhteystiedotkin. Laita meille palautetta tulemaan, myös ideoita seuraavien jaksojen aiheeksi. Ensi kertaan, moikka!

Hanna:
Moikka!

Pertti:
Kiitos, hei!