Aivojen kivunsäätely ja tunne-elämän tekijät selkäkivun kroonistumisessa

Tutkimustiedon mukaan kipuoireisto on seuraus laajan hermoverkoston yhteistoiminnasta eikä selity pelkästään kudosvaurion, tulehduksen tai muun häiriön aiheuttamasta tilasta. Selkäkipua selittävien fyysisten löydösten ja kivun voimakkuuden välinen yhteys on useimmiten löyhä. Viime vuosien aivotutkimus on tuonut uutta tietoa selkäkivun kroonistumisen tausta- ja riskitekijöistä.

Alaselkäkipu on tavallisimpia syitä lääkäriin hakeutumiseen ja sairauspoissaoloihin, ja siten suuri terveydellinen haaste maailmanlaajuisesti. Akuutilla kivulla on tärkeä hälytystehtävänsä ja se ohittaa ihmisen muut tarpeet. Kroonistunut kipu kestää kuitenkin pitempään kuin kudoksen paraneminen, eikä sillä ole selviytymistä palvelevaa biologista arvoa. Alaselkäkivun esiintyvyys eliniän aikana on tutkimuksista riippuen 11–84 prosenttia.

Aivojen kivunsäätely

Vaikka aivot käsittelevät kivun eri osia eri alueilla aivoissa, koettu kipuoire syntyy laajan hermoverkoston tuottamana: tuntoaistista vastaavat aivokuoret työstävät ja säätelevät kiputuntemusta. Etummainen pihtipoimu työstää kipuun liittyvää epämiellyttävyyttä sekä huolehtii käyttäytymis- ja autonomisista reaktioista. Aivosaareke hienosäätelee aivokuorta aikaisemman kiputiedon yhdistämiseksi tämänhetkiseen kipuaistimukseen. Lisäksi kivuliaalla henkilöllä on tietoisuus ja tulkintoja kivusta, jotka kuuluvat aivojen etuotsalohkon toimintoihin. Kivunhallinnalla viitataan usein etuotsalohkon toimintoihin. Aivorungon autonomisessa hermostossa säädellään kipuun liittyvää vireystason nousua ja kiihtymistä. Tärkeätä osaa kivunsäätelyä edustavat myös ns. alenevat hermoradat, jotka lievittävät tai vahvistavat kipusignaalia vaikuttaen siten koko kipukokemukseen, mutta erityisesti kivun voimakkuuteen.

Keskushermostomme kehityshistorian aikana on tunne- ja kivunsäätelylle kehittynyt aivoissa kaksisuuntaisia yhteyksiä, joten tunnetiloilla on vaikutusta kipuoireistoon. Vahva tunnelataus vaikuttaa tuntoaivokuoren toimintaan. On selviytymisen kannalta ollut suotuisaa toisaalta havahtua vahvasti akuuttiin kipuaistimukseen ja toisaalta olla kivuton huolimatta suuristakin vammoista, esimerkiksi taistelutilanteessa sotatantereella.

Aivojen toiminnan muutokset kroonistuneessa alaselkäkivussa

Kroonistunut kipu kärsimyksineen saattaa jatkua vuosia ja siihen liittyy kivusta johtuvia kognitiivisia eli ajatustoimintaan liittyviä vaikeuksia sekä elämänlaadun heikkenemistä. Kivun aistimiseen liittyy negatiivista tunnelatausta, tavallisimmin suuttumuksen, ahdistuksen ja masennuksen muodoissa. Viimeisten tutkimustietojen perusteella pitkittynyt alaselkäkipu johtaa muuntuneeseen aivokuoren toimintaan. Useimmille alaselkäkipuisille tuskaisuus, väsymys ja ajatusten hitaus ovat tuttuja olotiloja. Lisäksi joillekin saattaa kehittyä kohonnutta herkkyyttä äänten tai valon suhteen.  

Amerikkalaisessa aivotutkimusprojektissa seurattiin alaselkäkipuisia ja huomattiin selkeitä eroja aivojen kivunkäsittelyssä kivun muuttuessa akuutista kroonistuneeksi. Siinä missä akuutissa alaselkäkivussa aivojen tuntoaivokuori oli aktiivisinta, kivun kroonistuessa aktivaatio siirtyi yhä enemmän pois tuntoaivokuoresta tunnesäätelyalueille.

Ominaista kivuttoman henkilön aivoille on saavuttaa tasapainoinen harmonia silloin, kun ei ole erityistä ajatus- tai toiminnallista tehtävää. Tätä tasapainotilaa kutsutaan aivojen perustilaksi (default mode). Tutkimukset ovat osoittaneet alaselkäkivuliaan aivojen vaikeuksista säätää itseään tähän perustilaansa. Kansanomaisesti voisi sanoa, että aivot eivät tehtäviensä jälkeen palaudu. Lisäksi kipukohtauksissa aivot ylireagoivat tuntoaivokuorillaan aivojen etuotsalohkon toiminnan vähentyessä tuntuvasti. Etuotsalohko huolehtii ihmisen kognitiivisista toiminnoista, joita ovat muun muassa keskittymiskyky, toiminnanohjaus, työmuisti ja oppimiskyky, joten sen alitoiminta näkyy juuri näiden toimintojen heikkenemisenä. Näiden tiedollisten toimintojen heikkenemistä ovat useimmat alaselkäkipuiset huomanneet.

Alaselkäkivun ennustaminen

Useimmat alaselkäkipua potevat henkilöt kokevat särkyä jonkin aikaa, mutta pääsevät vähitellen akuuteista kivuistaan eroon vamman tervehdyttyä. Joidenkin selkäkipu kuitenkin pitkittyy kudosvaurion toipumisen jälkeen. Huolimatta yli kolmenkymmenen vuoden tutkimustyöstä ei ole löytynyt yksiselitteisiä biologisia tai psykologisia ennustekijöitä tai selityksiä alaselkäkivun kroonistumiselle. 

Tiedetään kuitenkin, että emotionaaliset tekijät näyttävät vaikuttavan suuresti itse kroonistumisprosessiin. Yhteisymmärrystä on tullut siitä, että tunne-oppimisesta vastaavien aivoalueiden epäedullinen toiminta myötävaikuttaa kivun kroonistumiseen. Erityisesti akuuttiin kipuun liittyvät tunnereaktiot ovat merkittävässä asemassa. Kroonistunutta alaselkäkipua potevilla henkilöillä on tutkimuksissa todettu olevan haasteita sopeutumisessa kipuun sekä tunteellisen itsesäätelyn vaikeuksia.

Tuore aivotutkimustulos kertoo, että alaselkäkivun kroonistumista voisi ennustaa mittaamalla etuotsalohkon ja mielihyvä/palkitsevuuskeskuksen välistä yhteyttä toiminnallisella magneettikuvantamisella. Kun aivokuvannettiin potilaita, joilla oli 4–12 viikkoa kestänyt ensimmäinen vaikea alaselkäkipuvaihe, näytti etuotsalohkon ja mielihyvä/palkitsevuuskeskuksen aktivaation ajallinen kytkentä ennustavan kivun kroonistumista yli 80 prosentin tarkkuudella. Tämän aivojen toiminnallisen kytkennän puuttuvilla kipu parani tai lievittyi tuntuvasti vuoden aikana.

Tulosta kannattaa tulkita siten, että etuotsalohkon ohjaus on riittämätön suhteessa mielihyvä/palkitsevuuskeskuksen toimintaan. Tutkijoiden toinen johtopäätös oli, että mielihyvä/palkitsevuuskeskus toimisi poikkeuksellisesti niillä henkilöillä, joiden alaselkäkivut kroonistuvat. Hieman yksinkertaistaen ilmiö voisi vastata kärsimättömyyden ja levottomuuden kokemuksia suhteessa kipuun. Potilaita seurattiin yli vuoden ja lisäseurantatutkimuksia on tekeillä. Tutkijat pyrkivät lääkkeellisesti vaikuttamaan mielihyvä/palkitsevuuskeskuksen toimintaan.

Lopuksi

Vaikka aivoja tutkimalla voidaan jo ennustaa alaselkäkivun kroonistumista, tarvitaan lisätutkimuksia asiayhteyksien selvittämiseksi ja tehokkaiden kuntoutus- ja hoitomuotojen selvittämiseksi. Lupaavimmalta ennustekijältä vaikuttaa etuotsalohkon ja mielihyvä/palkitsevuuskeskuksen välisen toiminnallisen kytkennän tutkiminen. Mikäli jatkotutkimukset osoittavat tämän ilmiön yleispäteväksi, voitaisiin aivokuvantamista hyödyntää seulana ennaltaehkäisevien hoitotoimenpiteiden kohdistamiseksi akuuttia alaselkäkipua poteville, joiden alaselkäkivun kroonistumisen riski on koholla.

Ortonilla on alkamassa alaselkäkivun ennaltaehkäisytutkimus, johon osallistuville tehdään toiminnallinen magneettikuvantaminen ennen tutkimukseen tuloa. Tarkoituksena on vertailevalla tutkimuksella selvittää kivulle altistavan mielensisäisen harjoittelun vaikutusta alaselkäkivun pitkittymiseen.


Tage Orenius
PsL, erikoispsykologi
Orton Oy

Artikkeli on julkaistu Hyvä Selkä -lehdessä 4/2017

Lue myös:

 

Selkäkanava