SI-nivelen toimintahäiriö tule-vaivojen syynä

SI-nivelen toimintahäiriö vaikuttaa olevan varsin yleinen vaiva ja joidenkin arvioiden mukaan se selittäisi jopa 30 % epäspesifeistä selkä- ja lantiokivuista ja -oireista. Kyseessä ei siis ole sairaus, vaan vaiva.

SI-nivelen toimintahäiriön ja sen hoidon ympärille näyttää muodostuneen koulukuntia, jotka hoitavat siitä johtuvia tule-vaivoja oppiensa mukaan vaihtelevalla menestyksellä. Asiasta kirjoitetaan paljon netissä ja tieto on osin ristiriitaista. Hakusana “si-nivelen toimintahäiriö” tuottaa 19 900 osumaa.

SI-niveliä, lantion ja keskivartalon toimintaa ja toimintahäiriöitä on tutkittu myös tieteellisesti lähinnä fysioterapiatutkimuksen piirissä. Tiukka tieteellinen tutkimus toiminnallisissa vaivoissa ja niiden hoidossa on kuitenkin vaikeaa. Konetutkimusten vähäiset löydökset, monien kliinisten testien huono toistettavuus eri tutkijoiden välillä ja mm. hoidon (manuaaliterapia, harjoittelu) osalta sekoittavat tekijät (esim. psykososiaaliset) aiheuttavat ongelmia tutkimusasetelmiin. Alla pyrin lyhyesti esittelemään SI-nivelen toimintaa ja toimintahäiriötä sekä sen hoitoa.

SI-nivel toimii rasituksen lievittäjänä

SI- eli risti-suoliluunivel (sacro iliac joint) on C- tai L-kirjaimen muotoinen epätasaisen pinnan omaava tasonivel, joita on kaksi kappaletta ja ne sijaitsevat lantion alueella. Muoto vaihtelee eri ihmisillä.

SI-nivelten kautta ristiluu niveltyy suoliluihin lantion takaa selkärangan alaosasta. Lisäksi lantiossa on ns. häpyliitos, joka on myös nivelen kaltainen rustoinen liittymä. Se yhdistää suoliluut edestä. Siinä ei ole liikettä. SI-nivelten ympärillä on vahvat sidokudosrakenteet, jotka tietyiltä osin yhdistyvät lanneselkäkalvoon (thoracolumbal fascia).

SI-nivelissä on muutamissa tutkimuksissa todettu olevan pientä liikettä, joka vaihtelee asennon mukaan. SI-nivel toimii rasituksen lievittäjänä ja välittää alaraajojen ja selkärangan välisiä voimia. SI-nivelillä ei ole ns. “omia” lihaksia eli yhtään lihasta ei mene suoraan SI-nivelten yli.  Sen sijaan epäsuorasti SI-niveliä tukevia lihaksia keskivartalossa ja lantion alueella on useita ja ne vaikuttavat SI-nivelten ja lantion stabiliteettiin.

SI-nivelen toimintahäiriö voi aiheuttaa oireita koko kehoon

SI-nivelen spesifit sairaudet (mm. tulehdus eli sakroiliitti, nivelrikko), raskaus ja tapaturmat aiheuttavat yleensä kipua SI-nivelen läheisyyteen. SI-nivelen toimintahäiriötä on kuvattu muoto- ja voimalukitusmallilla, jossa luut, rustot ja nivelsiteet sekä lihakset ja lihaskalvot muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden ja toimintahäiriö johtuisi jonkin tämän kokonaisuuden osan toiminnan pettämisestä eri syistä.

SI-nivelen toimintahäiriö saattaa aiheuttaa oireita laajemmalla alueelle kehoon. Tämä “jumituksen tai lihaskireyden” tunne johtunee lihaskalvo(fascia)-järjestelmän toimintahäiriöistä. Lanneselkäkalvolla on yhteys päähän, raajoihin ja rintakehään. Näin ollen SI-nivelen toimintahäiriö voi aiheuttaa mm. lanneselkäkalvon toimintahäiriön kautta moninaisia selittämättömiä oireita kehon eri puolille, kuten lapojen väliin, lonkan ulkosyrjälle tai reiden takaosaan. Näitä oirealueita sitten hoidetaan mm. manuaalisin tekniikoin, venyttelemällä ja kortisonipuudute-injektioin usein lyhytkestoisin tuloksin.

SI-nivelten ja lantion toiminta pitäisi epäspesifissä tule-oireilussa tutkia ja tarvittaessa hoitaa samalla kertaa. Tämä jää usein tekemättä, koska itse SI-nivelet eivät välttämättä anna mitään paikallisia oireita.

SI-nivelen toimintahäiriön diagnostiikka

SI-nivelten toiminnan ja oireilun diagnostiikassa käytetään erilaisia kliinisiä testejä. Kuvantamistutkimuksilla (MRI eli magneettikuvaus) voidaan poissulkea SI-nivelten spesifit sairaudet mm. tulehdus. Röntgenkuvaus ei alkuvaiheessa ja nuorilla anna diagnoosia. Lisäksi luonnollisesti ns. yleissairaudet, jotka voivat vaikuttaa kehoon kokonaisvaltaisesti tulisi poissulkea mm. laboratoriokokein ja tarvittavin kuvantamisin.  

SI-nivelten toimintahäiriön diagnostiikassa sen sijaan kuvantamistutkimuksista ei ole hyötyä, vaan diagnoosi tehdään selvittämällä tarkkaan potilaan esitiedot, havainnoimalla potilaan liikkumista ja erilaisilla kliinisillä testeillä, joista itse olen käyttänyt pääasiassa ns. vorlauf-ilmiön todentamista.

Tässä testissä (kuva ohessa) potilas seisoo selkä tutkijaan päin ja tutkija palpoi SI-nivelet peukaloillaan ja pyytää potilasta taivuttamaan eteenpäin. Jos peukaloiden liikkeessä on puoliero, se viittaa SI-nivelen toimintahäiriöön sillä puolella, jossa peukalo “hypähtää” ylöspäin. Yleensä on havaittavissa myös lantion kallistuma ja/tai kiertymä, joka usein virheellisesti diagnosoidaan alaraajojen anatomiseksi pituuseroksi. Alaraajojen anatomisen pituuseron selvittäminen luotettavasti vaatii ns. CT scout -tutkimuksen (tietokonetomografia) lantiosta ja alaraajoista luiden pituuden määrittämiseksi ja lasketaan tästä sitten todellinen pituusero.  

On huomattava, että monet kliiniset manuaaliset testit ovat usein hyvin tutkijariippuvaisia, vaativat runsaasti kokemusta ja näin ollen eri lääkärit saattavat tulkita samalla potilaalla tuloksia eri lailla.

SI-nivelen toimintahäiriön hoito

Jos kliinisesti todetaan SI-nivelen toimintahäiriö, on hoitona yleisesti ollut joko SI-nivelen manipulaatio tai mobilisaatio. Manipulaatiossa voimaimpulssilla ylitetään nivelen fysiologinen liikelaajuus tarkoituksena palauttaa nivelen normaali liike. Mobilisaatiossa sen sijaan kohdistetaan niveleen tasaista voimaa sen fysiologisen liikelaajuuden puitteissa. Mobilisaatio on tekniikkana turvallisempi.

Itse käytän mobilisaatiotekniikkaa, jossa tuen ristiluun toisella kädellä ja painan suoliluun etuharjasta toisella. Tämä normalisoi SI-nivelen toiminnan ja palauttaa lantion neutraaliasentoon. Potilaan oireisto alkaa useimmiten lievittymään muutaman päivän aikana, kun lihaskalvojärjestelmä palaa ns. normaalitilaan.

SI-nivelten toimintahäiriöiden hoidossa ja ehkäisemiseksi on tärkeää pitää keskivartalon ja lantion alueen lihaksisto hyvässä kunnossa säännöllisellä harjoittelulla. On tarpeen tehdä monipuolista yleisharjoittelua ja tarpeen vaatiessa myös ns. spesifiä harjoittelua. Potilas hyötyy yleensä myös lihaskalvojen ja muiden pehmytkudosten manuaalisesta käsittelystä asiansa osaavan fysioterapeutin tai hierojan toimesta. Myös ergonomiaan on syytä kiinnittää huomiota. On pyrittävä välttämään olemasta pitkään samassa asennossa esimerkiksi istumassa. Kipulääkettä voi tarvittaessa käyttää lyhyen aikaa. Jos kipu paikantuu itse SI-niveleen, voidaan kokeilla myös kortisoni-puuduteruisketta kipualueen kudoksiin.


Tero Lagerstedt
fysiatrian erikoislääkäri

Artikkeli on julkaistu Hyvä Selkä -lehdessä 4/2018.

 

Selkäkanava