Selkärankareuma on yhtä yleinen miehillä ja naisilla

Selkärankareuma on tulehduksellinen selän reumasairaus. Se alkaa tavallisesti nuorena, 15 - 35 -vuotiaana ja harvoin yli 45-vuotiaana. Selkärankareuman tyypillinen oire on aamuöisin esiintyvä alaselkäkipu, joka helpottuu liikkuessa. Kipu alkaa usein vähitellen, voi säteillä takareisiin tai pakaroihin ja kestää useita kuukausia. Pitkälle kehittyneessä selkärankareumassa selkärangan nikamien väliin kasvaa luusiltoja, mikä aiheuttaa selkärangan jäykistymisen ja etukumaran ryhdin.

 

Selkärankareuman oireita voi esiintyä muuallakin kuin selässä. Nilkoissa, polvissa, jalkaterissä, jalkaterän nivelsiteissä ja jänteiden kiinnityskohdissa voi esiintyä niveltulehduksia ja kipua. Noin joka viides selkärankareumaa sairastava, saa myös jossain vaiheessa silmän värikalvon tulehduksen, iriitin. 

 

Selkärankareuman taudinkuva on useimmiten helpompi naisilla kuin miehillä. Suomessa on noin 10 000 hoitoa tarvitsevaa selkärankareumapotilasta. 

 

Selkäkivut ovat tavallisia ja usein selkärankareuman alkuvaiheessa oireet ovat lievät eikä selkärangan jäykistymistä todeta. Selkärankareuman diagnoosi tehdään usein vasta 5-10 vuoden kuluttua ensimmäisistä oireista. Suomessa diagnoosin tekeminen kestää keskimäärin 6 vuotta. Selkärankareumaa voidaan epäillä oireiden perusteella, mutta lopullinen diagnoosi tehdään magneetti- tai röntgentutkimuksella. Selkärankareuma aiheuttaa selkärangan alaosassa olevan risti- ja suoliluun välisissä nivelissä, si-nivelissä, tulehdusmuutoksia jotka voidaan todeta kuvantamisella. 

 

Selkärankareumaan liittyy perinnöllinen alttius. Suurimmalla osalla (noin 95 %) sairastuneista on kudosantigeeni HLA B27, joka aiheuttaa suurentuneen riskin sairastua reumaattisiin sairauksiin. Diagnoosia ei tehdä pelkästään kudosantigeenin perusteella.

 

Selkärankareuman hoidossa tärkeää on riittävän ajoissa aloitettu lääkehoito, fysioterapia sekä liikunta. Säännöllinen liikunta on erittäin tärkeää, jotta lihaksisto pysyy vahvana ja selän liikkuvuus säilyy. Hyvän ryhdin säilyttäminen on liikunnan ensisijainen tavoite.

 

Tavalliset tulehduskipulääkkeet voivat lievittää särkyä ja jäykkyyttä. Selkärankareuman hoidon suunnittelu kuuluu erikoissairaanhoitoon ja lääkehoito määritellään yksilöllisesti reumayksikössä. Myös biologisia lääkkeitä käytetään, elleivät oireet lievity tavanomaisilla reumalääkkeillä. Biologinen lääke on valmiste, joka sisältää elävien solujen tuottamaa materiaalia, yleensä valkuaisainetta. Lääkkeet itse ovat valkuaisaineita, kuten hormoneja ja kasvutekijöitä, joita terve elimistö tuottaa. Biologiset lääkkeet annostellaan sairaalassa joko tiputuksena tai pistoksina. Selkärankareuman ennuste on hyvä vaikka parantavaa hoitoa ei ole. Sairauden aktiivisuus ja oireet rauhoittuvat usein iän myötä. Suurin osa selkärankareumaa sairastavista säilyttävät työkykynsä. 

 

Voit käyttää tätä testiä myös liikkuvuusharjoituksena. 

 

1.Seiso jalat noin 20 cm seinästä. Nojaa seinää vasten niin, että ristiluu ja lapaluut ovat kiinni seinässä. 

2.Nosta kädet suorina ylös. Kämmenselän tulisi osua seinään oheisen kuvan mukaisesti, ilman suurempia ponnisteluja tai kiristyksen tunnetta.