Terapeuttinen harjoittelu tarkoittaa säännöllisesti ja ainakin aluksi ammattilaisen ohjauksessa tai ohjeiden mukaan toteutettua liikuntaa jonkun tietyn terveysongelman vähentämiseksi. Terapeuttisella harjoittelulla pyritään parantamaan ihmisen toimintakykyä ja vähentämään toimintarajoitteita, vaikuttamalla ihmisen fyysisiin ominaisuuksiin ja kipuun.
Terapeuttinen harjoittelu on aktiivista liiketerapiaa, jota hyödynnetään usein fysioterapiassa. Terapeuttisen harjoittelun tavoitteena on saada kuntoutuja osallistumaan omaan kuntoutusprosessiinsa ja opettaa kuntoutujalle oikeanlaisia liikemalleja.
Terapeuttisen harjoittelun avulla voidaan parantaa hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyä, lihasvoimaa, lihaskestävyyttä, nivelten liikkuvuutta ja/tai motorisia taitoja, kuten kävelyä tai tasapainon hallintaa. Harjoittelun avulla voidaan lisätä kehon hallintaa ja asiakkaan käsitystä osaamisensa mahdollisuuksista ja rajoista.
Terapeuttista harjoittelua ohjaa useimmiten fysioterapeutti ja harjoittelu voi toteutua joko yksilöllisesti tai ryhmässä. Ohjauksessa käytetään suullista, manuaalista ja visuaalista ohjausta. Harjoittelussa voidaan käyttää apuna erilaisia laitteita ja välineitä kuten esimerkiksi kuntosalilaitteita, kuminauhoja, palloja ja muita liikuntavälineitä tai kehon hallinnan apuvälineitä. Erilaisista harjoittelumuodoista ei ole riittävästi tieteellistä näyttöä, mutta harjoittelu kannattaa aloittaa riittävän ajoissa ja sitä tulisi jatkaa säännöllisesti, jotta se on tuloksellista.
Terapeuttinen harjoittelu
ehkäisee alaselkäkivun uusiutumista kun terapeuttista harjoittelua jatketaan säännöllisesti hoitojakson jälkeen.
vähentää kipua ja parantaa toimintakykyä pitkittyvässä ja kroonisessa alaselkäkivussa kun terapeuttista harjoittelua lisätään asteittain.
vähentää ilmeisesti selkä- ja niskakivusta johtuvia sairauspoissaolojen määrää ja kestoa.
on vaikuttavaa pitkittyneessä alaselkä- ja niskakivussa.
Selkäkipu on hyvin yleistä, jopa 80 % aikuisista kokee selkäkipuja elämänsä aikana. Suurin osa selkäkivusta on kuitenkin hyvälaatuista eli epäspesifiä kipua, joka paranee itsekseen muutamassa päivässä tai viikossa. Selkäkivun uusiutuminen on myös tavallista, mutta tällöinkin paranemistaipumus on hyvä. Vain 5-10 % selkäkiputapauksista on kyseessä jokin täsmällisesti määriteltävissä oleva selkäsairaus tai hermojuuriongelma.
Suurin osa selkäkivusta paranee itsekseen muutamassa päivässä tai viikossa. Kipua voi lievittää tavallisilla kipulääkkeillä sekä kylmä- tai lämpöhoidolla. Olennaista on välttää varsinaista vuodelepoa ja rohkaistua liikkumaan kevyesti kivusta huolimatta. Joskus voimakas kipu voi kuitenkin vaatia lyhytkestoista lepoa, jolloin selän erilaisista rentoutus- ja lepoasennoista voi olla hyötyä.
Selkäkipujakson akuutissa vaiheessa riittää, kun pysyy aktiivisena arkiaskareissa. Varsinaisen liikuntaharjoittelun voi aloittaa kovimman kivun helpotettua. Harjoittelu kannattaa aloittaa rauhallisesti ja lisätä harjoitusten rasitustasoa ja kestoa vähitellen. Usein oireet alkuun hieman lisääntyvät, mutta niistä ei ole syytä huolestua. Mikäli selkäkivut pahenevat voimakkaasti tai pitkittyvät, keskustele asiasta lääkärisi kanssa.