Ala-asteella minulla todettiin skolioosi. Lääkäri totesi, että jos selkääni ei leikata, tulen kävelemään aikuisiällä kumarassa.
Skolioosin vuoksi jumppasin ja venytin selkääni lapsena ahkerasti. Esimerkiksi kuminauhajumppaa tein niin paljon, että tukipuu, jonka takaa pujotin kuminauhan, höyläytyi ja kului kuminauhan voimasta.
Kuitenkin jossain vaiheessa jumppaaminen alkoi vähentyä ja lopulta loppui, sillä selkäni ei ollut kipeä missään vaiheessa. Tiesin myös, että jossain vaiheessa olen kuitenkin menossa leikkaukseen, joten senkään vuosi en välttämättä jaksanut jumpata. Toki olisi voinut olla mahdollista, että jos olisin jumpannut selkääni säännöllisesti, koko leikkausta ei olisi tarvinnut tehdä. Mene ja tiedä.
Vuonna 2000 koitti leikkauksen aika. Leikkaus meni hyvin ja lääkäri oli erittäin osaava. Leikkauksen jälkeen olo oli tosin aika turhautunut, sillä jouduin opettelemaan kävelyn uudelleen. Lisäksi olin juuri muuttanut pois vanhempieni luota ja jouduin nyt muuttamaan takaisin, koska en pärjännyt tilanteessa omillani.
Leikkauksen jälkeen selkä on tuntunut erilaiselta, jopa hieman huonommalta kuin ennen. Uskoisin sen johtuvan siitä, että selkä ei vaan tottunut uuteen asentoon. Vaivat ovat kuitenkin todella lieviä, eivätkä edes välttämättä johdu leikkauksesta.
En kuitenkaan harmittele leikkausta. Mikä olisikaan ollut tulos, jos en olisi mennyt leikkaukseen? Voi olla, että ryhtini alkaisi olla jo todella kumara. Todennäköisesti ilman leikkausta vaivat olisivat suuremmat.
