Tavallisten ihmisten tarinoita - Anna-Maria

Minulla on kenties perinnöllisistä syistä heikot nivelet. Polveni lähti alta jo 1990-luvun alussa ja se leikattiin vuonna 1997. Selkäkivut astuvat kuvaan 1990-luvun loppupuolella.

Pahimmillaan en pystynyt kipujen ja voimattomuuden vuoksi kävelemään kuin 10 metriä kerrallaan. Sen jälkeen jouduin menemään kumara-asentoon ennen kuin pystyin jatkamaan. Koko elämäni oli hirveää, sillä oireet rajoittivat sosiaalista elämääni, kun jouduin olemaan vaan kotona. Sähköiskumaisia tuikkauksia sateli jatkuvasti jalkaan ja pakaraan.

Oli käynyt ilmi, että selässäni oli tapahtunut nikamansiirtymää ja välilevyjen madaltumista. Selkääni yritettiin hoitaa erilaisilla kuntoutusmuodoilla, mutta mikään ei auttanut. Fysioterapia, allasterapia, sähköhoito ja hermojuuripuudutus eivät tuoneet apua kipuihini. Magneettikuvissa ei kuitenkaan oltu päästy todellisen ongelman äärelle, sillä hermojuureni olivat suhteellisen hyvin auki, kun makasin. Lopulta eräs lääkäri otti magneettikuvan, kun seisoin. Kuvassa nähtiin, että selän hermoni olivat puristuksissa. Niistä johtuen kipu säteili myös jalkaani.

Selkäni leikattiin vuonna 2011. Kun heräsin leikkauksesta olin aivan ihmeissäni, sillä vuosia vaivannut jalkakipu oli hävinnyt. Jalka yhä kramppailee öisin ja selkäni väsyy helposti, mutta oireet eivät ole mitään vanhoihin verrattuna.

Pyrin harrastamaan säännöllisesti liikuntaa, nyt kun taas voin. Kävelyllä kuitenkin huomaan jo kilometrin jälkeen, että jalka alkaa tuntua vähän oudolta ja että sitä lähestulkoon täytyy vetää mukanaan. Siksipä käyn mieluummin vesijuoksussa ja kesäisin pyöräilemässä. Ajattelin myös lihaskunnon vuoksi aloittaa kuntosalilla käymisen.

Kaiken kaikkiaan kaikki on mennyt yli odotusteni. Kuvainnollisesti ja kirjaimellisesti voin sanoa, että ennen kuljin kumarassa, mutta nyt selkä suorassa.

Selkäkanava