Yliliikkuvuudesta eli hypermobiliteetista puhutaan silloin, kun nivelissä tavallista suurempi liikerata aiheuttaa haittoja, kuten kipua, jäykkyyttä ja lihasepätasapainoa. Liikeradalla tarkoitetaan niveleen kohdistuvaa liikettä ja liikesuuntaa.
Nivelten yliliikkuvuutta esiintyy noin kymmenellä prosentilla suomalaisista. Useilla yliliikkuvuus ei aiheuta kuitenkaan minkäänlaista haittaa ja siitä voinkin olla hyötyä monissa harrastuksissa, ammateissa ja tietyissä työtehtävissä.
Nivelissä voi olla paikallista tai yleistä yliliikkuvuutta. Paikallisella yliliikkuvuudella tarkoitetaan tiettyyn niveleen tai rangassa tiettyyn nikamaväliin kohdistuvaa yliliikkuvuutta. Yleinen yliliikkuvuus tarkoittaa koko nivelistöön kohdistuvaa yliliikkuvuutta.
Sidekudosten ja nivelsiteiden joustavuus on yksilöllistä. Vaihtelun syynä ovat erot sidekudosten rakenteessa. Sidekudosten rakenne on periytyvä ominaisuus eikä siihen voi suoranaisesti vaikuttaa.
Instabiliteetilla tarkoitetaan niveleen kohdistuvaa epävakaata ja ylisuurta liikettä, jota kehon lihakset ja tukirakenteet kuten nivelsiteet ja lihasjänteet eivät kykene hallitsemaan. Selän instabiliteetti voi pahimmassa tapauksessa johtaa nikamasiirtymään.
Lääkäri tai fysioterapeutti voi todeta yliliikkuvuuden kansainvälisesti sovittujen kriteerien perusteella. Yliliikkuvuuden tai instabiliteetin määrittäminen kuvantamismenetelmillä ei ole luotettavaa. Harvoin pystytään osoittamaan, että oireet ja löydetty yliliikkuvuus liittyisivät toisiinsa.
Vahvista kehon tukilihaksia
Nivelten yliliikkuvuus ei välttämättä aiheuta ongelmia. Tavallisimpia oireita ovat kehon suuriin niveliin kohdistuva kipu, kuten ranne-, olkapää-, polvi-, lonkka- tai selkäkipu.
Liikkuvuuden ja lihasjoustavuuden harjoittamisen sijaan kannattaa vahvistaa vartalon ja nivelten tukilihaksia, kuten esimerkiksi niskan tukilihaksia, syviä vatsa- ja selkälihaksia sekä pakara- että reisilihaksia.
Lihasvoimaa ja kehonhallintaa parantavilla harjoituksilla opit kuormittamaan niveliä oikein ja näin voit ennaltaehkäistä ja hoitaa yliliikkuvuuden aiheuttamia oireita.
Harjoituksia tehdessä on tärkeä muistaa vartalon ryhti sekä varmistaa, että teet harjoitukset oikealla suoritustekniikalla.
Vältä nivelten ääriasentoja nivelten sijoiltaanmenon riskin vuoksi.
Kokeile kehon tukilihaksia vahvistavia harjoituksia
Selkäkipu on hyvin yleistä, jopa 80 % aikuisista kokee selkäkipuja elämänsä aikana. Suurin osa selkäkivusta on kuitenkin hyvälaatuista eli epäspesifiä kipua, joka paranee itsekseen muutamassa päivässä tai viikossa. Selkäkivun uusiutuminen on myös tavallista, mutta tällöinkin paranemistaipumus on hyvä. Vain 5-10 % selkäkiputapauksista on kyseessä jokin täsmällisesti määriteltävissä oleva selkäsairaus tai hermojuuriongelma.
Suurin osa selkäkivusta paranee itsekseen muutamassa päivässä tai viikossa. Kipua voi lievittää tavallisilla kipulääkkeillä sekä kylmä- tai lämpöhoidolla. Olennaista on välttää varsinaista vuodelepoa ja rohkaistua liikkumaan kevyesti kivusta huolimatta. Joskus voimakas kipu voi kuitenkin vaatia lyhytkestoista lepoa, jolloin selän erilaisista rentoutus- ja lepoasennoista voi olla hyötyä.
Selkäkipujakson akuutissa vaiheessa riittää, kun pysyy aktiivisena arkiaskareissa. Varsinaisen liikuntaharjoittelun voi aloittaa kovimman kivun helpotettua. Harjoittelu kannattaa aloittaa rauhallisesti ja lisätä harjoitusten rasitustasoa ja kestoa vähitellen. Usein oireet alkuun hieman lisääntyvät, mutta niistä ei ole syytä huolestua. Mikäli selkäkivut pahenevat voimakkaasti tai pitkittyvät, keskustele asiasta lääkärisi kanssa.