Kuvantaminen selän tutkimusmuotona

Röntgen-, magneetti- ja tietokonekerroskuvausta kutsutaan kuvantamiseksiKuvantamisella tarkoitetaan tutkimusmenetelmiä, kuten röntgen-, magneetti- ja tietokonekerroskuvausta. Kuvantamisella pystytään löytämään luunmurtumat ja tarkkailemaan murtumakohdan luutumista.
 

Röntgenkuvaus

Röntgentutkimukset perustuvat röntgensäteiden kykyyn läpäistä kehon kudoksia. Röntgensäteily vaimenee eri kudosten koostumuksesta ja tiheydestä riippuen. Esimerkiksi rasvakudos tai limapitoinen keuhkokudos läpäisevät säteitä hyvin ja näyttävät röntgenkuvassa tummina, kun taas luukudos imee eli absorboi paljon säteitä eikä täten päästä niitä läpi, jolloin luut näyttävät röntgenkuvissa vaaleilta.

Selkäkipuisen kohdalla röntgenkuva on syytä ottaa vasta sitten, kun selkävaivat ovat jatkuneet pidempään tai jos lääkäri epäilee tutkimuksensa perusteella vakavampaa ja pikaisesti hoitoa vaativaa selkäsairautta.

Röntgenkuvasta nähdään luun murtumatyyppi sekä murtumakohdan parantuessa uudisluun oikeanlainen muodostuminen. Lisäksi nähdään, onko murtuma luutumassa oikeaan asentoon. Röntgenkuvissa on mahdollista todeta murtumien lisäksi muita luuston tauteja, esimerkiksi luutulehduksia ja kasvaimia. Keuhkokuvista nähdään esimerkiksi keuhkosyöpä.

Röntgenkuvasta ei kuitenkaan näe esimerkiksi nivelsiteitä tai nivelrustoja.

Röntgenkuvauksen huono puoli on säteilylle altistuminen, joka suurina määrinä on ihmisille vaarallinen. Nykyisillä suojavarustuksilla vaaraa ei kuitenkaan käytännössä ole.
 

Magneettikuvaus

Magneettikuvaus on yksi kuvantamismuodoista.Magneettikuvaus tunnetaan myös nimellä MRI. Magneettikuvauksessa potilas viedään tutkimuspöydällä onttoon putkeen, jossa hän makaa liikkumatta.

Magneettikuvauksella nähdään sellaisia kudoksia, joita tavallisella röntgenkuvauksella ei näyEsimerkiksi nivelen kuvauksessa saadaan näkyviin nivelsiteitä, nivelkapseli sekä nivelrustoja, jotka eivät näy röntgenkuvassa. Pään magneettikuvassa näkyy aivot ja niissä olevat muutokset, kun taas röntgenkuvassa näkyy vain pään luut.

Magneettikuvauksessa ei käytetä ionisoivaa säteilyä, joten se ei aiheuta vaaraa terveydelle. Lisäksi kuvat voidaan esittää röntgenkuvista poiketen sekä vaaka- että pystyleikkeinä.

Sydäntahdistin ja sisäkorvaproteesi tai muu metallinen vierasesine elimistössä estävät potilaan tutkimisen magneettikuvauksella, koska ne hajoavat tutkimuksen aikana.

 

Tietokonekerroskuvaus

Tietokonekerroskuvaus tunnetaan myös nimillä tietokonetomografia, TT-kuvaus tai CT-kuvaus.

Tietokonekerroskuvaus perustuu röntgensäteisiin. Tietokone laskee läpipäässeen säteilyn ja laitteisto tuottaa yhden kuvan jokaisen potilaan ympäri tekemänsä kierroksen perusteella. Yhdessä tällaisessa kuvassa nähdään ikään kuin poikkileikkaus kuvauskohteesta. Tietokonekerroskuvaus on tärkeä syövän diagnostiikan sekä seurannan kuvantamismenetelmä.

Tietokonekerroskuvauksen huonona puolena on säderasituksen suuri määrä tavalliseen röntgenkuvaukseen verrattuna, sillä kuvia otetaan sarjana. Lisäksi kehon pienet metallikappaleet tai pienikin liike aiheuttavat epätarkkuutta kuviin.
 

Luukartta

Luukartalla tarkoitetaan luuston aineenvaihdunnan selvittämiseen liittyvää luuston gammakuvausmenetelmää. Luukartta tunnetaan myös nimillä luuston gammakuvaus ja luuston isotooppikuvaus.

Tutkimuksessa kuvattavalle henkilölle annetaan suonensisäisesti jotain radioaktiivista isotooppia, joka hakeutuu merkkiaineen avulla tiettyyn kehon osaan, elimeen tai kudokseen. Radioaktiiviset aineet lähettävät gammasäteilyä, joka voidaan havaita gammakameralla. Kamera muodostaa luustosta kuvan noin 20-90 minuutissa. Luukartta sisältää parhaimmillaan koko kehon kuvat edestä ja takaa.

Merkkiaine kertyy alueelle, jossa on vilkas aineenvaihdunta. Tällaisella alueella aineenvaihdunta on hyvää ja osteoblasten eli uutta luuta synnyttävien solujen toiminta hyvää. Luukartalla pystytään näin paljastamaan luustoprosessit ennen röntgentutkimuksia.
 

DEXA-tutkimus

DEXA-tutkimus on luuntiheyttä mittaava matalaenerginen röntgenkuvaus. Tutkimuksella määritetään kuvattavan henkilön luuston kuntoa ja osteoporoosiriskiä.

DEXA-tutkimuksessa ei kuvata koko luustoa, vaan siinä tutkitaan lannerangan ja lonkkaluun tiheyttä.

DEXA-tutkimus on kivuton ja säteilymäärä vähäinen.
 

Kuvantamisen termejä

Angiografia
Verisuonien varjoainekuvaus

Gammasäteily
Suurienergisin sähkömagneettinen säteily

Isotooppi
Atomit, jossa on sama määrä protoneja, mutta eri määrä neutroneja

Radiologia
Ionisoivaa säteilyä ja sen käyttöä tutkiva tiede ja sen sovellusalueet

Thoraxkuva
Keuhkokuva

Varjoaine
Aine, jonka avulla parannetaan elimistön rakenteiden tai nesteiden näkyvyyttä

Selkäkanava