Harjoittele toiminnallista voimaa, kun olet selvinnyt äkillisestä selkäkivusta ja olet ensin treenannut selän ja lonkkien liikkuvuutta ja liikehallintaa. Toiminnallinen voima on tärkeää erilaisissa työtehtävissä ja arjessa, jolloin tarvitaan samanaikaisesti alaraajojen voimantuottoa yhdistettynä selän ja yläraajojen liikkeisiin. Niissä on käytössä koko liike- ja lihaskalvoketjut ja tarvitaan moniulotteista liikehallintaa. Kevyistä kuntouttavista liikkeistä on suositeltavaa edetä lihasvoimaharjoituksiin, jotka tehdään isoilla liikelaajuuksilla. Tällainen harjoittelu antaa rakentavia ärsykkeitä lihaksille, rakentaa hermostoa ja luo uusia aivoyhteyksiä pois kivusta.
Käytä liikkeitä itsenäisenä harjoituksena tai alkuverryttelynä esimerkiksi kuntosalilla tai kun valmistaudut nostamiseen. Voit toistaa kunkin liikesarjan 1-3 kertaa.
Selkäkipu on hyvin yleistä, jopa 80 % aikuisista kokee selkäkipuja elämänsä aikana. Suurin osa selkäkivusta on kuitenkin hyvälaatuista eli epäspesifiä kipua, joka paranee itsekseen muutamassa päivässä tai viikossa. Selkäkivun uusiutuminen on myös tavallista, mutta tällöinkin paranemistaipumus on hyvä. Vain 5-10 % selkäkiputapauksista on kyseessä jokin täsmällisesti määriteltävissä oleva selkäsairaus tai hermojuuriongelma.
Suurin osa selkäkivusta paranee itsekseen muutamassa päivässä tai viikossa. Kipua voi lievittää tavallisilla kipulääkkeillä sekä kylmä- tai lämpöhoidolla. Olennaista on välttää varsinaista vuodelepoa ja rohkaistua liikkumaan kevyesti kivusta huolimatta. Joskus voimakas kipu voi kuitenkin vaatia lyhytkestoista lepoa, jolloin selän erilaisista rentoutus- ja lepoasennoista voi olla hyötyä.
Selkäkipujakson akuutissa vaiheessa riittää, kun pysyy aktiivisena arkiaskareissa. Varsinaisen liikuntaharjoittelun voi aloittaa kovimman kivun helpotettua. Harjoittelu kannattaa aloittaa rauhallisesti ja lisätä harjoitusten rasitustasoa ja kestoa vähitellen. Usein oireet alkuun hieman lisääntyvät, mutta niistä ei ole syytä huolestua. Mikäli selkäkivut pahenevat voimakkaasti tai pitkittyvät, keskustele asiasta lääkärisi kanssa.
